tiistai 31. toukokuuta 2011

Rouva Kuulanen ja Musta-Morris

 Rouva Kuulanen on aina pitänyt eläimistä. Hänellä on ollut kissoja, koiria, rottia, kaneja, gerbiileitä. Monen kokoisia akvaarioita. Sammakoita, toukkia ja liskoja.

Vesiliskoja ja sammakoita pyydystettiin lapsena pitkin ojia. Sitten ihmeteltiin niiden kadottua parvekkeelta isoista vesiastioista. Viidennestä kerroksesta mahtoi olla pitkä matka pudota.. Rouva Kuulanen tuntee asiasta edelleen huonoa omaatuntoa.

Kissat raapivat sohvat hajalle ja roikkuivat verhoissa. Nukkuivat pyykkikorissa ja juoksuttivat gerbiileitä pitkin lattioita. Rotat kietoivat ihanat pitkät häntänsä sormien ympärille ja istuivat olkapäällä. Katsoivat telkkaria. Kalat lilluivat vesitankissaan. Tuijottivat pullistelevin silmin kissojen epätoivoisia saalistusyrityksiä. Nauroivat partaansa.
Viimeiset yksitoista vuotta Rouva Kuulasella on ollut koira. Iso musta koira. Musta-Morris. Musta-Morris on mukavin ja kiltein koira mitä maa päällään kantaa. Se on ollut hyvin pysyvä asia Rouva Kuulasen elämässä koko yhdentoista vuoden ajan. Musta-Morris on aina vaatinut päästä lenkille. Halunnut ruokaa. Kerjännyt rapsutuksia. Mököttänyt, mulkoillut. Osoittanut mieltään jos kaikki ei ole mennyt rutiinien mukaan.
Lasten syntymän jälkeen Musta-Morris on auttamatta jäänyt lehdelle soittelemaan. Musta-Morris on kestänyt sen kuin iso poika. Se seuraa lapsia joka paikkaan. Antaa heidän kiivetä päälleen, viedä luut suusta. Odottaa kärppänä milloin pienestä kädestä tipahtaa leipä lattialle.
Joskus uhkaa käydä niin, ettei leipä tipahda. Silloin Musta-Morris odottaa että Rouva Kuulanen poistuu huoneesta. Tyynesti menee ja nappaa leivän lapsen kädestä. Osaa tehdä sen niin ettei pieniin käsiin satu. Näyttää sopivan katuvalta ja asettuu uudelleen asemiin. Seuraavan leivän toivossa.
Karvoja riittää, varsinkin karvanlähtöaikaan. Lattoille kerääntyvästä hiekasta voisi saada oman rantahietikon. Kuraisia tassunjälkiä. Limaa housuilla ja seinillä.
Välillä tuskastuttaa kun tuntuu ettei aika riitä. Harmittaa iltapimeällä lähteä vesisateeseen. Herätä yöllä siihen että joku tuijottaa ja läähättää kasvojen edessä pissahätäänsä. Loppupelissä se ei kuitenkaan haittaa liikoja.
Musta-Morriksen kanssa on kiivetty kallioille. Uitu yhdessä järvissä ja joissa. Leikitty palloilla ja kepeillä. Saatu uusia ystäviä. Nuoria ja vanhoja. Musta-Morris on pitänyt Rouva Kuulasen liikkeessä. Tehot matalina. Matka ei voi edetä kovin nopeasti, kun jalkaa pitää nostaa joka pylvääseen.
 Isoksi koiraksi Musta-Morris on jo vanha. Silti hyväkuntoinen. Kaikesta tuskailusta huolimatta Rouva Kuulanen pelkää sitä päivää kun Mustaa-Morrista ei enää ole. Musta-Morris on ollut hänen ystävänsä pahoina ja hyvinä päivinä. Aina uskollinen. Vaikka koira sitoo, luo se elämään tiettyjä rutiineja. Ne pitävät Rouva Kuulasen arjessa kiinni. Ja siitä Rouva Kuulanen on lennokkaassa elämässään iloinen.


Musta-Morris nauttii keväästä
 

2 kommenttia: