Rouva Kuulanen puree hammasta yhteen. Hän laskee toistoja. 5 – 4 -3 – 2- 1 … Prkkle, viimeiset menivät sisun voimalla. Hän sylkee hikeä ja hiekkaa hampaistaan ja pyyhkäisee hiuksia silmiltään. Aurinko paistaa täydeltä taivaalta ja luo varjoja pensaiden juuriin. Lokit kirkuvat ja jostain kuuluu lapsen naurua.
Rouva Kuulanen antaa itselleen luvan hetken henkäistä ja aloittaa kierroksen alusta. Hauiksia kramppaa. Takareidet eivät antaisi enää periksi yhdellekään maastavedolle. Rouva Kuulanen paiskaa kuulan maahan ja lähtee juoksuun. 5 – 4- 3 – 2 -1 .. Spurtteja kertyy radan päästä päähän, viimeiset metrit vedetään täysillä.
Rouva Kuulanen tarttuu kuulaan ja alkaa heitellä. Hän lisää liikkeeseen voimaa heitto heitolta. Kädet puristavat hiekkaista palloa, ote lipsuu. Hartiat eivät enää jaksaisi yhtään nostoa, reisiä hapottaa.
Rouva Kuulanen juoksee hetken paikoillaan ja pyörittää hartioitaan. ”Keskity. Hengitä. Keskity. Hengitä.” Uudelleen ja uudelleen.
Viimeisen kierroksen viimeisen toiston jälkeen hän kaatuu maahan vatsalleen. Aurinko paistaa täydeltä taivaalta ja lokit kirkuvat. Multa tuoksuu nenään tuoreelta ja muurahainen keikkuu ruohonkorrella.
Rouva Kuulanen tuntee hien valuvan pitkin niskaa tahmaten hiukset ja kastellen puseron kauluksen. Hän painaa posken nurmea vasten ja tuntee auringon selässään. Reidet nykivät ja vatsan alle jäänyt kivi painaa itsepintaista kuoppaa sisäänpäin.
Rouva Kuulanen nousee kontilleen ja siitä seisomaan. Hitaasti hän ojentaa käsiään kohti taivasta ja venyttää itsensä ylös kohti puiden latvoja. Hymyilee itsekseen.
Kehitys tapahtuu mukavuusalueen ulkopuolella.
Sen hän on tänään saanut kokea.
Oih, ihan maistoin veren ja hien omilla huulillani tätä lukiessani, puhumattakaan niistä lokeista ja taivaanrannasta. Ihana.
VastaaPoistaTykkään siitä että tykkäät :)
VastaaPoista