Rouva Kuulasen Kahvakuula

Rouva Kuulanen sai joululahjaksi kuuden kilon kahvakuulan. Se istui kaksi vuotta rappujen alla nurkassa kuminauhojen, vatsarullien, keppien ja vauvakiikkujen seassa. Kunnes eräänä päivänä Rouva Kuulanen kaivoi sen esiin, heitti reppuunsa ja pyöräili töihin. Siellä hän laski sen muiden kuulien sekaan jumppasalin lattialle ja se löysi ottajansa.

Sitä pyörittelivät pitkät naiset, lyhyet naiset, laihat naiset ja pyöreät naiset. Toisille kuula sattui käteen hienosti. Toisille se oli liian painava. Toisten mielestä se oli kömpelö, toiset eivät uskaltaneet kokeilla. Joka tunnilla se oli kuitenkin lennossa. Välillä kaikki meni hienosti. Toisinaan mikään ei onnistunut. Rouva Kuulasen mielestä se oli kuitenkin hieno pieni kuula.

Kotona Rouva Kuulasella oli isompia kuulia. Oli vihreitä kuulia. Oli punaisia. Oli oransseja. Oli mustia kuulia ja yksi iso mustikka. Rouva Kuulaselle pieni harmaa kuula oli silti se paras pieni kuula. Siitä kaikki sai alkunsa...