keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Välillä on haasteellista

1.     Rouva Kuulanen heräsi maanantai-aamuna kellon soittoon. Siinä ei sinänsä olisi ollut mitään ihmeellistä. Ellei häntä olisi pyörryttänyt. Koko aamu meni seiniä päin kävellessä.
2.    Pienet pojat kävivät keskustelua siitä, voiko äidille kasvaa pippeli.  Pitkällisen mietinnän jälkeen Pikku J tuli siihen tulokseen, ettei äidille voi kasvaa pippeliä vaikka hän uudelleensyntyisi. Tytöt kun yleensä syntyvät uudelleen tytöiksi. Eivät iseiksi.
3.    Toinen keskustelu käytiin päiväkotimatkalla siitä, miksi naapurin tätiä vietiin sairaalaan ambulanssilla eikä lakaisukoneella. Lakaisukoneen kyydissä kun olisi ollut niin paljon siistimpää ottaa sairaalan pihalla kierroksia.
4.    Rouva Kuulanen kävi tapaamassa tulevaa asiakasta. Tapaaminen kahvilassa meni kivasti. Pois lähtiessä Rouva Kuulasta alkoi taas pyörryttää. Lähes kaatui ohikulkijan päälle. Pysyi ihmeen kaupalla pystyssä.
5.    Myssy-Janne soitti. Hän tarvitsi apua tavaroiden roudauksessa paikasta a paikan b kautta paikkaan c ja d. Onneksi Rouva Kuulanen oli edelleen kulmilla. Hän suuntasi askelensa kohti metroa.
6.    Rouva Kuulanen veti illan aikana maraton-sisäpyöräilyn, vatsa-selän ja muokkauksen aamuisen kuntosalitreenin päälle. Pukuhuoneessa hän näki oman peukalonsa liikkeen viitenä. Ihan kuin olisi ollut discossa.
7.    Illalla Rouva Kuulasen niskaa särki. Lihakset tuntuivat olevan jumissa.
8.    Rouva Kuulanen vietti seuraavan päivän ilman kahvia kuntotestejä tehden erään yrityksen kellariin lukittuna.
9.    Illalla sisäpyöräilyssä häneltä katkesi puolessa välissä tuntia satula. Satula lensi nurkkaan että viuhahti. Viimeisen puoli tuntia Rouva Kuulanen veti putkella. Pyörältä laskeutuessaan jalkapohjat olivat kevyen tunnottomasti rullalla. Rouva Kuulasella ei tietenkään ollut glosseja.
10.  Rouva Kuulanen jakoi T4U:n koulutusjulisteita. Paikkoja oli miljoona, kilometrejä tuntui kertyvän tuhansia. Yksi juliste tippui Bauhausin vessanpönttöön. Toisen Rouva Kuulanen tahri vahingossa kahviin. Rouva Kuulanen hukkasi autonsa ja loppupäivästä vieras mies olisi halunnut ”henkilökohtaista palvelua”.
11.  Pikku E nukkui öisin huonosti. Peilissä Rouva Kuulanen  näytti ihan vanhalta mummolta. Tietokone lakkasi polttamasta levyjä ja Maastonakki pissi pitkin mattoja.

Rouva Kuulanen muisti syödä riittävästi d-vitamiinia.  Löysi kesken työpäivää kaupasta uusia hienoja alusvaatteita. Kävi itsekseen rahkapullalla. Hänelle avattiin kohteliaasti ovia ja tunneilla kehuttiin sisältöä ja musiikkia.
Nauru pidentää ikää eikä pienestä kannata valittaa. Kesään on enää puoli vuotta ja kohta saa syödä jouluruokaa!

Elämä painaa välillä vähän enemmän,
välillä vähän vähemmän.

lauantai 26. marraskuuta 2011

Pomppufiilis


”Äiti äiti tule tänne hain kitaan!” kuului huuto jostain korkealta telineiden päältä. Rouva Kuulanen konttasi reppu selässään pitkin ahdasta, liukasta ylämäkeä. Pujotteli esteiden välistä, ryömi putkesta.
Villasukat eivät olleet ehkä paras mahdollinen sukkavalinta tähän paikkaan. Ne valuivat taas kilometrin jäljessä. Eivät pysyneet ylhäällä vaikka miten kiskoi.
”Äitiii – MISSÄ sinä olet!!??”
Viimein Rouva Kuulanen löysi tiensä huipulle. Pikku J ja Pikku E pötköttivät ison muovisen hain sisällä ja viittoivat Rouva Kuulasta ryömimään sisään.
Rouva Kuulanen työnsi itsensä puoliksi sisään ja veti vahingossa henkeä nenän kautta sisään. ”Yöks – täällä haisee ihan hikisukalle!” Rouva Kuulanen perääntyi takaisin hain ulkopuolelle.
”Eikä haise!!” Pikku J sanoi närkästyneenä. ”Ei täällä haise hikisukalle – sinä itse haiset hikisukalle.”  Pikku J kikatti ja laskea viiletti putkiliukumäkeä hiukset hulmuten.
”Äiti tule jo – me halutaan trampoliinille hyppimään!”

Säbämestarit

Alas on pitkä matka.

Tarkkaa hommaa <3

Herkkupäivänä Mr. FunSlush maistuu!

video

Rouva Kuulasen pomppufiilis .. =D

Hauska lauantai -aamupäivä Retail Parkin HopLopissa.

perjantai 25. marraskuuta 2011

Viikon treeniliike: Kehonhallintaa


Rouva Kuulanen kävi salilla ja otti alle muutamia toiminnallisia liikkeitä lämmitellessään. Koordinaatiota ja tasapainoa ei koskaan voi olla liikaa – mitä enemmän lihakset työskentelevät saumattomasti yhteen sen parempi. Eikä koordinaatiota ole ilman tasapainoa ja kehonhallintaa.
Liikkeitä on helppo toteuttaa tukipintaa horjuttamalla tai pienentämällä ja eri liikesuuntia yhdistämällä. Koordinaatio kehittyy sitä haastettaessa!
Haastakaa itsenne - kokeilkaa alla olevia liikkeitä ihan vaikka kotona olohuoneessa. Omiakin saa keksiä.
Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

Liikkeisiin tarvittavat välineet

Askelkyykky, hauiskääntö +
vipunosto sivulle



Takareisirullaus + vipunosto maaten käsipainoilla



työntö eteen + käden veto taakse käsipainolla

torstai 24. marraskuuta 2011

Ylikunnossa vai sieni kengässä?

Onko into kadonnut? Väsyttää, masentaa eikä huvita?
Lepoverenpaine nousussa ja paino laskee kohisten. Ruoka ei maistu, uni ei ota silmään. Yöllä janottaa, jalkoja pakottaa ja jänteitä särkee.
InBody näyttää kohonneita viskeraalisen rasvan arvoja vaikka kuvittelet olevasi elämäsi kunnossa. Stressiä pukkaa ja pomo on inhottava. Työkaverit syvältä eikä aviopuoliso innosta.
Sykkeet pysyvät katossa ja flunssa vaanii joka kulman takana. Pussailu ei huvita. Nenää kutittaa ja kaikki ärsyttää. Sydän ottaa ylimääräisiä kierroksia, väpättää, läpättää ja rummuttelee. Pelaa flipperiä verisuonien seinämiä vasten.
Oletko ylikunnossa?
Onko harjoittelusi liian yksipuolista? Muistatko levätä tarpeeksi? Syötkö tarpeeksi usein tarpeeksi hyvää ruokaa tarpeellisen määrän tarvittavassa seurassa?
Muista nämä:
-      Sydämesi on oman nyrkkisi kokoinen. Lihakset ja verisuonet pumppaavat verta yhteistoiminnassa sydämesi kanssa. Sopivalla kestävyysliikunnalla sydämesi iskutilavuus kasvaa. Sillä on tilaa rokata volyymit kaakossa.
-      Rajun liikunnan päälle EI KOSKAAN IKINÄ MILLOINKAAN lopeteta liikettä kuin seinään. Kun lihakset ja verisuonet hyytyvät liian äkkiä, sydän yksin jäädessään kuulee lähtölaukauksen. Pahimmillaan räjähtää kohti avaruutta.
-      Se ominaisuus, mitä treenataan, kehittyy. Tämä pätee myös ylikuntoon!
-      Elimistösi pyrkii tasapainoon – Anna itsellesi aikaa ja kuuntele mitä kehollasi on kerrottavaa. Tiedät itse mitä tarvitset. Usein se on jotain ihan muuta kuin mitä itsellesi uskottelet.

Mikäli masentaa, kolottaa, väsyttää ja tunnet olosi yksinäiseksi ilman muita ylikunnon oireita, lähde lenkille. Et todennäköisesti ole ylikunnossa. Eteisessä sientä puskevat lenkkitossusi ovat ravistelun tarpeessa. Kaiva supersankarin viittasi esiin - sinulla on varaa rikkoa rajojasi.
Rakasta itseäsi niin kuin haluaisit itseäsi rakastettavan. Siitä se lähtee.

 
kuva: aamulehti.fi

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Kirje Joulupertille

Rakas Joulupertti,
Tiedän että tähän aikaan vuodesta olet erityisen kiireinen. Tiedän tämän siitä, että ystäväni Tampereen Plikka kirjoitti sinulle jo pitkän kirjeen. Ja koska rakas poikani Pikku J oli vakaasti sitä mieltä, että täytät joka ikisen toiveen, mitä Sinulle esitetään.
Rakas Joulupertti, olen ollut kiltti tyttö.
Olen tehnyt paljon töitä ja jaksanut opiskella. Olen pitänyt pojistani hyvää huolta ja koiraakin olen muistanut lenkittää. Olen vaihtanut puhtaat sukat joka päivä, välillä kahdetkin. Olen yrittänyt siivota parhaan kykyni mukaan, vaikka se ei lempipuuhaani olekaan. Olen yrittänyt olla kiroilematta ja hermoilematta. Pitää mielen levollisena ja fiilikset korkealla.
Rakas Joulupertti, minulla on kaikki asiat hyvin.
En oikeastaan tarvitse elämääni mitään enempää enkä yhtään vähempää. Saan tehdä työtä, mitä rakastan. Minulla on paljon rakkaita ihmisiä ympärilläni. Minulla on paljon villasukkia. Treenivaatteitakin jonkin verran .. Niitä ei toisaalta koskaan ole liikaa.
Rakas Joulupertti, toivoisinkin joululahjaksi treenivaatteita. Uusia, iloisen kirkkaita treenivaatteita. Sellaisia, mitä katsoessa tulee hyvä mieli ja tekee mieli alkaa hyppiä ja kiljua riemusta. Toivoisin myös uudet treenitossut. Vanhat ovat jo puhkikuluneet. Jos toisit minulle uudet treenitossut, voisin järjestää vanhoille niiden arvolle sopivat hautajaiset. Pahvilaatikon ja hienon gospelin.
Rakas Joulupertti, toivoisin myös uuden auton. Sellaisen vauhdikkaan ja varman. Joka ei kuluttaisi paljon bensaa, koska minulla ei ole niin paljon rahaa. Sellaisen hienon värisen. Ehkä Wolkswagenin tai Nissanin. Jos tuot Nissanin, älä unohda karvanoppia. Minulla ei koskaan ole ollut karvanoppia. Ne olisivat varmaan aika kivat.
Rakas Joulupertti, toivoisin lisää tunteja omaan vuorokauteeni. Että saisin isommat lihakset. Haluaisin isomman pyllyn. Minulla ei ole aikaa treenata amerikkalaisen pikajuoksijan pyllyä, koska minulla ei ole tarpeeksi tunteja. Tarvitsen aikaa palautua ja aikaa syödä. Minä pidän syömisestä, vaikka se välillä tuottaakin vaikeuksia. Koska en aina muista enkä jaksa.
Rakas Joulupertti, muista tänä jouluna myös Fokkeria. Se on hyvä auto. Että se jaksaisi tuoda Tampereen Plikan tänne asti minua katsomaan. Minulla on Plikkaa usein ikävä.
Ei minulla sitten oikeastaan muuta asiaa ollut.
Voi hyvin Joulupertti ja pian nähdään,
toivoo Rouva Kuulanen
 

maanantai 21. marraskuuta 2011

Hikinen Maanantai-ilta

Rouva Kuulanen tuli töihin huomatakseen ison kiiltävän kasan uusia painavia kuulia salin nurkassa. Silkkaa säihkyvää mustaa rautaa. Näky vei mielen ja kielen mennessään. Kieli ehti sentään palautua ennen kuin asiakkaat saapuivat saliin. Rouva Kuulasella valui hiki niskaa pitkin jo alkulämmittelyssä. Mieletön hieno fiilis kesti koko tunnin ajan.
Kuulatunnilta Rouva Kuulanen siirtyi sisäpyöräilysaliin. Uudet musiikit saivat koko porukan hypetys-fiiliksiin. Huoneellinen naisia polki seisaallaan vimmatusti ylämäkeen ja kiljui Born To Be Wiiiillddddd … mennessään. Rouva Kuulanen löi nyrkkiä ilmaan ja nauroi ääneen. Tälle hänen sydämensä sykki. Mieletön virta, mieletöntä energiaa.
Rouva Kuulanen tunsi kuinka hiki valui pitkin nenän vartta. Pitkin leukaa. Käsivarsia. Puseron märkä läikkä vatsan kohdalla rintojen alla laajeni laajenemistaan. Pyörän sininen runko oli märkien pisaroiden läikittämä. Lattia kiilteli. Vesipullo tyhjeni.
Pyöräilytunnin jälkeen vartin vatsa-selkä meni heittämällä. Rouva Kuulanen pisti sanoja toisten perään, viidessätoista minuutissa ei ihmeitä ehditä. Hiki ehti hieman hyytyä, iho tuntui kireältä.
Illan viimeisenä muokkaustunti, sekin täyttyi naisista. Rouva Kuulasesta on aina jännittävää pitää tuntia, mitä ei normaalisti pidä. Jengi on suhteellisen vierasta, tyyli ei ole kaikille tuttu. Alkupuoli tunnista meni lämmittelyyn. Sekä toiminnalliseen että verbaaliseen.
Rouva Kuulasesta tuntui, että asiakkaat katsoivat häntä alkuun hieman oudosti. Alkuun kun päästiin, homma alkoi sujua. Lopputunnista irtosi jo muutama kunnon nauru. Puuskutuksen keskelle.
Pukuhuoneessa tuntien jälkeen Rouva Kuulanen katsoi peiliin. Ripsiväri oli tuhriintunut pitkin kasvoja mustiksi läikiksi ja viiruiksi. Hän näytti aivan punapandalta.
Rouva Kuulanen ei enää ihmetellyt, miksi osa porukkaa katsoi häntä tunnin alussa hieman oudosti. Ne, jotka eivät häntä vielä tunteneet. Eivät tienneet, että tältä hän aina näytti. Onnistuneen illan jälkeen.


Arnoldilta löytyy asennetta!!

perjantai 18. marraskuuta 2011

Liikuntako hauskaako?

Rouva Kuulanen on kokenut liikunnan riemua. Hän on hyppinyt, nostanut, vetänyt, veivannut. Ajoittain noussut lentoon. Rouva Kuulanen on kokenut myös niitä päiviä, kun mikään ei suju. Rauta on nihkeää, jalka ei nouse. Koko kroppa on kuin vetelää pullataikinaa, joka paikkaa hapottaa.
Rouva Kuulanen oli aikoinaan vakavamielinen treenaaja. Salilla ei puhuttu kenellekään. Ei katsottu kunnolla silmiin, ei hymyilty, ei edes tervehditty. Jokainen oli tullut sinne toteuttamaan omaa mantraansa isojen painojen kanssa. Oli tukivyöt ja magnesiumit. Rouva Kuulanen kävi aina yksin treenaamassa, jotta sai tehdä rauhassa. Olla rauhassa. Tehdä nousujohteista työtä ja saada tuloksia.
Mitä Rouva Kuulanen sai siitä tulokseksi?
Ei ainakaan uusia ystäviä. Ei juurikaan liikunnan riemua. Hajonneen selän. Varmasti vähän ylpeän maineen. Tai ei mainetta ollenkaan.
Rouva Kuulasesta tuntui silloin usein, että treenistä puuttui jotain. Ei osannut sanoa mitä.
Kun Rouva Kuulanen nyt katsoo taaksepäin niitä aikoja, miettii niitä polkuja mitä on ristiinrastiin kulkenut. Ilman yhtä ei olisi toista. Ei kahta ilman kolmatta.
Miksei liikunta saisi olla hauskaa? Eikö sen juuri sitä pitäisi ollakin. 
Rouva Kuulasen mielestä on melko lailla sama, mitä tekee, kunhan sen tekee täydestä sydämestään. On turhaa kuluttaa aikaansa miettien, nauretaanko minulle, olenko nyt vakavasti otettava urheilija. Nauru vapauttaa energiaa ja sillä energialla saa aikaan  paljon. Yleensä enemmän.
Rouva Kuulanen veikkaa, että hymyllä ja vastaanottavaisella asenteella avaa aika monia ovia. Niitä ovia, mitkä ehkä aiemmin ovat pysyneet suljettuina.
Oppiminenkin sujuu paremmin hyvässä hengessä.

torstai 17. marraskuuta 2011

Viikon Treeniliike: Tuettu kulmasoutu T-tangolla

Lataa itsellesi sopivat painot tangon päähän.
Alkuun on hyvä tehdä muutama setti lämmitellen kevyillä painoilla.

Asetu laitteeseen niin, että rintatuki tulee rintakehän kohdalle ja asento tuntuu mahdollisimman mukavalle.
Ota hartioita leveämpi ote käsituista.
Aloita hyvästä venytyksestä.
Isoilla painoilla tehtäessä rintakehä painuu väkisinkin kohti tukea, mikä voi tuntua raskaalta.

Vedä tankoa olkapääjohtoisesti taaksepäin.
Tee mahdollisimman hyvä rutistus lapojen välistä.
Palauta liike rauhallisesti takaisin alas.

Liike kohdistuu yläselän lihaksiin, hartialihaksen takaosaan sekä käsivarren koukistajiin (mm. hauis)

Hyvä venytys.
Hyvä ryhti.


Vähärasvaisen äidin
vähärasvainen käsivarsi
vähärasvaisine suonineen.

                             Kiitos Jonnalle kuvien ottamisesta! Gb on paras paikka!

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Poster Girl

Rouva Kuulanen marssi painotuoreet julisteet kainalossaan tiukalla rullalla huoltoaseman ovesta sisään.
”Moi! Saisiko teille laittaa meidän koulutus-julisteen esille?” Hän kysyi kassan takana seisovalta nuorelta mieheltä kauniisti hymyillen.
Nuori mies tuijotti mainosta hetkisen ja näytti empivältä. ”Parempi kysyä Mikalta. Oota, soitan sen paikalle” Rouva Kuulanen nyökkäsi ja asettui odottamaan. Hän asetti julisteet pöydälle eteensä. Ne keräsivät kiinnostuneita katseita bensaostoksille tulleilta asiakkailta.
Pian Mika saapuikin paikalle. Kalju pää ja parransänki, siisti punainen huoltoaseman paita päällä. Kultaketju välkähteli puseron kauluksesta ihoa vasten ohuena ja kirkkaana. ”Moi. Ootko Mika?” Rouva Kuulanen vielä varmisti. Mika nyökkäsi ja tervehti.
”Saisiko teille laittaa meidän koulutusjulisteen esille?” Rouva Kuulanen esitti kysymyksensä uudelleen. ”Meille ei valitettavasti saa laittaa mainoksia esille mihinkään.” Mika pahoitteli.
”Onko mahdollista että ottaisit yhden teille kuitenkin vaikka tuonne taakse. Onhan teillä monta ihmistä töissä, kulkee siellä päivän mittaan..?” Mika otti mainoksen käsiinsä ja ryhtyi lukemaan. ”Ai tällaisia koulutuksia.. Nämä menisi varmaan meilläpäin hyvin, meillä on aika aktiivista porukkaa kuntoilemassa.”
Rouva Kuulanen katsoi Mikaa ja hymyili. ”Ootko koskaan kahvakuulaillut? Meillä järjestetään myös kahvakuulakoulutuksia.” Rouva Kuulanen kaivoi kahvakuulamiehen ideapäivä-kortin esille ja työnsi sen Mikan käteen.
Mika naurahti. ”Ai meinaatko kun molemmilla on kalju pää?” Rouva Kuulanen naurahti ja vinkkasi silmää. ”Oot sen verran skroden näköinen kaveri, että kuula voisi upota sulle tosi hyvin. Koulutuksen ekaan osaan voi osallistua vaikka ei olisi koskaan ennen kuulaillut. Se on tarkoitettu kaikille kuulailusta kiinnostuneille.”
Mika hymyili ja jäi tuijottamaan korttia. Piteli julistetta käsissään.
”No jos minä otan tämän ja katsotaan mihin sen saan laitettua.”
Rouva Kuulanen nyökkäsi ja hymyili Mikalle vielä kerran. ”Aivan loistavaa, tosi hieno homma. Kiitoksia”.
Rouva Kuulanen astui huoltoaseman ovista ulos aurinkoon.
Hieno päivä olla liikkeellä.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Rouva Kuulanen talviunilla


Rouva Kuulanen heräsi säpsähtäen. Pikku J nukkui toisessa kainalossa. Pikku E toisessa pientä punaista salama-autoa kädessään rutistaen. Peitto tuntui raskaalta, sen sisällä oli lämmintä.
Rouva Kuulanen taisteli itsensä ylös. Mitähän kello oli? Ei aavistustakaan.
Rouva Kuulanen yritti tarkentaa askeliaan rappujen suuntaan. Silmät eivät oikein nähneet mitään harmaan usvan lävitse. Koko vartalo tuntui olevan kiemuralla. Hartiat vasempaan, lantio oikeaan. Villasukat raahasivat kilometrin perässä. Ne olivat harmaata paksua lankaa. Aivan liian isot Rouva Kuulaselle.
Rouva Kuulanen istui sohvalle. Hoiperteli keittiöön. Avasi jääkaapin oven. Ei mitään syömistä. Rouva Kuulanen kiemurteli takaisin olohuoneeseen. Avasi television. Käveli takaisin keittiöön. Näkökenttä alkoi tarkentua. Kello oli kymmenen. Oletettavasti illalla.
Tänään oli ollut se päivä talvesta. Se päivä, kun Rouva Kuulanen oli kaivanut toppahousut esille. Poissa olivat pukeutumishuolet seuraavaksi puoleksi vuodeksi.
Rouva Kuulanen tunsi olevansa osittain talviunessa. Hänen vartalonsa asettui odottelemaan. Ensimmäisiä auringonsäteitä. Lokin kirkaisuja. Ensimmäistä lämmintä tuulta, jonka mukana kulkeutuu tuoksu keväästä. Ensimmäistä leskenlehteä. Ruskeana pörisevää kärpästä.
Sitä odotellessaan Rouva Kuulanen veti villasukat ylös polviin ja kaivautui takaisin peittojen alle. Pienten poikiensa väliin. Ehkä ensilumi sataisi huomenna.
               Ensilumen taikaa (kuva cartinafinland.fi)

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Isä

Isällä oli kädet.
Suuret vahvat ruskeat kädet.
Leveä kämmen ja pitkät sormet.
Ruttuja nivelten ympärillä.
Isä oli pitkä ja vahva ja hiukset sillä oli aina pystyssä.
Isä söi suolakurkkuja ja meetwurstia keskellä yötä keittiön pöydän ääressä.
Puhui ja puhui ja puhui.
Etuhammas vinossa, pitkät jalat ristissä.
Isä ajoi vanhaa Ladaa pitkin kylän raittia.
Takapenkillä neljä lasta ja kullankeltainen noutaja.
Isä opetti hiihtämään ja vuolemaan,
hakkaamaan kirveellä halkoja.
Kesällä käytiin mökillä ja talvella räjäytettiin raketteja.
Isä seisoi hajareisin hangessa ison avannon reunalla.
Upotti hyiseen veteen vuoronperään omia ja vieraita lapsia.
Takassa paistettiin makkaraa, nukuttiin makuupusseissa.
Syötiin hattaraa ja poppareita, käytiin kummitusjunassa.
Käveltiin metsät ja mannut,
etsittiin hirven jälkiä, karanneita koiria.
Isä tiesi kaikki maailman linnut ja kukat
ja kuka kylällä ajoi mitäkin traktoria.
Isä oli välillä maailman ärsyttävin hölmöin ääliö.
Meetwurstit oli puolitettava eikä se antanut ajaa ruohonleikkuria.
Yhdessä tärkeässä asiassa isä oli kaikkein paras koko maailman kaikista ihmisistä.
Isoilla vahvoilla käsillään isä oli maailman paras laittamaan polveen laastaria.

Metsäretkelle lähdössä.
Rouva Kuulanen ja sen isä.


perjantai 11. marraskuuta 2011

Näyttökoe: Neiti Sirpakka

Neiti Sirpakka istui salin lattialla ja itki. Hartiat hytkyivät kyynelistä. Ripsiväri valui pitkin poskia. Neiti Sirpakka yritti pyyhkiä niitä pois, virta oli vuolas.
Kaverit penkkipunnerrus –paikalla näyttivät neuvottomilta. He yrittivät lohduttaa Neiti Sirpakkaa, nostaa hengessä eteenpäin. ”Tästä ei tule mitään!!” Neiti Sirpakka ulvoi. ”Näyttö ei mene läpi, en osaa mitään..”.
Rouva Kuulanen istui Neiti Sirpakan selän takana ja mietti. Mikä olisi oikea tapa edetä asiassa. Valaa uskoa Neiti Sirpakkaan, joka selkeästi oli sen tarpeessa.
”Nyt tehdään niin, että käytte penkkipunnerruksen vielä uudelleen läpi.” Rouva Kuulanen sanoi. ”Katsotte kirjasta mitä liikkeestä on kirjoitettu, katsotte kuvat. Sen jälkeen käytte liikkeen käytännössä läpi uudelleen. Askel askeleelta. Tässä on vielä hyvin aikaa. Eikä mitään hätää. Kysytte heti jos kysyttävää tulee.”
Muut ryhmäläiset nyökyttelivät kiivaasti. Se sopii, se on hyvä, sopiiko se Neiti Sirpakalle? Neiti Sirpakka veti viimeiset kyyneleet sisäänsä. Niiskaisi ja nyökäytti päätään. Se sopi.
Rouva Kuulanen nyökkäsi ja katsoi Neiti Sirpakkaan. ”Nyt opettelet tämän hyvin, koska jos et opettele, se todennäköisesti on juuri se liike, mikä sinulle tulee näytössä vastaan.” Neiti Sirpakka nyökkäsi vielä kerran. Rouva Kuulanen hymyili. Hyvä.
Ruokatauolla Rouva Kuulanen käveli Neiti Sirpakan ohi käytävällä tämän istuessa lattialla nenä kirjassa kiinni. Hän kuiskasi ”Penkkipunnerrus..” ohimennessään ja hymyili Neiti Sirpakalle. Neiti Sirpakka nosti päätään ja hymyili takaisin.
Näyttötilanne koitti. Neiti Sirpakka käveli parinsa kanssa Rouva Kuulasen luo. He olivat valmiita. Molemmat näyttivät hermostuneilta. Jännitti kovasti.
Rouva Kuulanen pyysi Neiti Sirpakkaa valitsemaan numeron, jonka perusteella tämä saisi liikkeen listalta. Neiti Sirpakka valitsi numeron ja Rouva Kuulanen katsoi listaansa. Hänen oli vaikea peittää hymyään. Uskomatonta. Numeroa vastaava liike oli penkkipunnerrus.
Plussa plussalta, kohta kohdalta. Liikkeen nimi. Kohdistus. Motivointi. Ydinkohdat. Kannustaminen, palaute, katse ja ääni. Kontakti, selkeys, korjaukset ja painotus. Neiti Sirpakka eteni kuin höyryjuna. Hitaasti ja varmasti.
Kun suoritus oli ohi, Rouva Kuulanen katsoi hetken paperiaan. Sitten Neiti Sirpakkaa. Tämä puri huultaan ja näytti ahdistuneelta. Rouva Kuulanen avasi suunsa ja sanoi: ” Tämä oli ensimmäinen ja ainoa tähänastisista suorituksista joka oli täyden viitosen arvoinen.”
Neiti Sirpakka kiljaisi ääneen. Hänen kaverinsa kiljaisi ääneen. Sitten Neiti Sirpakka peitti kasvonsa käsillään ja alkoi itkeä. Hänen kaverinsa alkoi itkeä. Rouva Kuulanenkin alkoi melkein itkeä. Hän kaappasi molemmat tytöt kainaloonsa ja he halasivat hetken toisiaan.
Kyyneleet valuivat jälleen pitkin Neiti Sirpakan poskia.
”Aivan loistavaa, kerrassaan loistavaa.” Rouva Kuulanen sanoi. ”Nyt lähtekää kotiinne siitä. Huomenna on kirjallinen tentti edessä.”

 Minkä taakseen jättää sen edestään löytää.
Opeteltavaa riittää.

torstai 10. marraskuuta 2011

Viikon treeniliike: Räkkileuka

Rouva Kuulanen ihasteli GB:lla treenatessaan Emmaa, joka veteli isoilla lihaksilla isoja painoja. Heilui välillä koivet katon rajassa tankojen varassa ylös alas.
Ellei Rouva Kuulanen olisi jo itse vedellyt vähän pienemmillä lihaksillaan vähän pienempiä painoja ihan ultimate-väsymykseen asti, olisi hän saman tien pompannut katonrajaan kokeilemaan samaa liikettä.
Nyt Rouva Kuulasen oli tyydyttävä katselemaan vierestä ja ottamaan kuvia kun Emma treenasi.
Aijai, ensi kertaa odotellessa.

Räkkileuka.

Liike eroaa tavallisesta leuanvedosta sillä, että jalat ovat ylhäällä koko suorituksen ajan. Liike on täten helpompi suorittaa. Emmalla on käsissä vasaraote. Voidaan tehdä myös myötä- tai vastaotteella.
Alussa hyvä venytys yläselkään, keskivartalo tiukkana ja hallittuna pakettina.

Napakka, rauhallinen veto ylös ja siitä hallitusti takaisin alas.
Toistomäärät sen mukaan millä voimaportaalla liikutaan.

Liike kehittää yläselän lihaksia, kaksipäistä olkalihasta (hauis) sekä olkavarrenlihasta, joka sijaitsee hauiksen alla.

Mikäli liike tuntuu liian hurjalta yläilmoissa keikkuen, voi smith-tangon laskea itselleen sopivalle korkeudelle lähelle lattiaa.
Yläselkä ei saa osua lattiaan käsien ollessa suorina. Jalat voivat olla suorina kantapäät maassa. Kehonhallinnallista haastetta saadaan sillä, että jalat asetetaan ison pallon päälle. Tätä liikeversiota Rouva Kuulanen on kokeillut - Sopivasti haastava :)

TRX:llä tehtynä liike toimii myös erinomaisesti!

tiistai 8. marraskuuta 2011

Arkulta se pienikin ponnistaa

 
Rouva Kuulanen rakastaa saleja missä rauta kolisee ja tanko taipuu.
Treenareiden sisäänpäin kääntyneet katseet kielivät tiukasta keskittymisestä joka ei turhia repeile.
Rouva Kuulanen nauttii siitä kiristävästä tunteesta kun tanko hankaa ja repii kämmentä kovettumille.
Hän imee itseensä kumimaton ja magnesiumin tuoksua. Kuuntelee AC/DC:tä ja Mellencampia ja paiskoo painoja.
Tämä on Rouva Kuulasen maailma. Siellä on kaikki mitä tarvitaan. Ei yhtään enempää. Ei sen vähempää.


Kunnon salilla on kunnon kuulia ja kaikenkorkuisia arkkuja.


Painot eivät ihan heti lopu kesken..


Tästä se lähtee!


Tilaa treenata.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Kuulahullut Pohjoisen Akat


Niin ne tulivat. Pyyhkäisivät kulman takaa kierrettyään ensin taloa kymmenen kertaa. Eksyksissä heti alusta asti. Kuulahullut Pohjoisen Akat. Hiukset pystyssä hurjan naurun saattelemina.
Rouva Kuulanen sijasi siskonpedin yläkertaan. Elvis-lakanoita ja kynttilän valoa. Vei shoppailemaan. Uusia farkkuja. Puseroita. Bling-blingiä ja korkeakorkoisia saappaita.


Maisteltiin hieman viiniä, syötiin intialaista ruokaa. Yö kikateltiin lakanoissa, aamupalaksi täysjyväpizzaa kotikiviuunissa. Urheiltiin ja sitten taas syötiin. Rotunaiset rotukarja-viikoilla. Hurjat mimmit leffateatterin vessajonossa.
Rouva Kuulanen muisti pitkästä aikaa, miltä tuntuu kun nauru saa vatsalihakset kramppaamaan. Siinä henkeä haukkoessa kyyneleet silmissä ihania naisia sänky täynnä tuntui elämä kovin täydeltä.  
Kuulahullut Pohjoisen Akat, Kuulasisko ja Rouva Kuulanen. Ensi kesäkuussa Vuokatinvaaralla raikuu. Siellä ovat kuulahullut vauhdissa.
Rotunaisia .. <3

torstai 3. marraskuuta 2011

Sisäisiä kuplia

Muistatko sen tunteen kun sisällä kuplii ja porisee? Kun varpaat kipristelevät ja hymy nykii suupieliä. Kun seinät tulevat vastaan ja sitä seisoo tyhjä kahvikuppi kädessään vaatekomerossa yksi kenkä jalassa miettien mitä tuli sinne tekemään.
Muistatko sen miltä tuntuu ajaa polkupyörällä täysiä alamäkeen takki auki ilman käsiä? Kun pyörä suorastaan kohoaa maanpinnan yläpuolelle ja tunnet hetken olevasti kaikesta vapaa. Vahva ja voimakas. Superihminen näkymättömyysviitassaan.
Muistatko miltä tuntuu juosta metsässä ja askel kulkee ajatusta nopeammin. Kun hengitys kulkee korvissa ja kylkiin kasvaa siivet eikä kukaan eikä mikään ikinä maailmassa saisi sinua kiinni vaikka kuinka yrittäisi.
Muistatko miltä tuntuu kun ventovieras hymyilee sinulle kadulla. Pitää ovea auki ja kumartaa kohteliaasti. Kun kaksi pitkän taipaleen elänyttä kulkevat kadulla käsi kädessä toinen toista odottaen. Kaksi lapasta toistensa lomassa. Hitaat askelet vieretysten. Sydän hellyyttä täynnä.
Rouva Kuulanen on tänään muistanut. Hän on tänään ollut elämän koskettama ja onnellinen.

Lady Antebellum, Never Alone


Viikonloppuna Rouva Kuulanen saa kaksi rakasta ystäväänsä luokseen kokonaiseksi kahdeksi päiväksi. Kunpa aika menisi oikein hitaasti siitä hetkestä kun he saapuvat siihen hetkeen kun he lähtevät <3

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Voimaharjoittelu: Tavoitteiden ymmärtäminen

Nyt kun Rouva Kuulasen ystävä on perehtynyt harjoituspsykologiaan, ymmärtänyt ja sisäistänyt tulevan kehityksensä kaikki eri vaiheet, on aika siirtyä asiassa eteenpäin.
Seuraavaksi Rouva Kuulasen ystävän tulee sisäistää se, että sama ohjelma ei sovi kaikille.
Rouva Kuulasen ystävän tulee ymmärtää, että jotta hän voi jatkossa menestyä harjoittelussa, tulee hänellä olla selvä käsitys siitä, mitä hän haluaa saavuttaa. Mikä on hänen lähtötasonsa, kuntonsa ja kuka hän on.
Naapurin Erkille vuonna -80 laadittu ohjelma kehonrakennuksen MM-kisoja varten ei välttämättä ole Rouva Kuulasen ystävälle se paras mahdollinen. Saati turvallisin. Tämä vaihe vaatii hieman itsetutkiskelua. Tavoitteiden laatimista ja niiden kirjaamista. Mahdollisesti muutaman psykoterapiakäynnin.
Rouva Kuulasen ystävän biologinen ikä on suhteessa hänen fyysiseen kypsyyteensä. Lienee turvallista olettaa että Rouva Kuulasen neljättäkymmenettä käyvällä ystävällä ei ole enää huolta pituuskasvun pysähtymisestä liiallisen treenaamisen vuoksi.
Toisaalta ystävä on sen verran kypsä kinkku että palautumiseenkin menee jo hieman pidempi aika kuin kaksikymppisellä  testosteronin kyllästämällä nuorella atleetikolla.
Harjoitteluikä tarkoittaa ystävän ikää suhteessa painoharjoitteluvuosiin. Tässä tapauksessa vuosia on ehtinyt kertyä jo muutama joten ihan pohjalta ei tarvitse aloittaa. Henkistä kypsyyttä kuitenkin vaatii ymmärtää, että tulokset eivät koko ajan kulje lineaarisesti suoraan ylöspäin.
Mikäli haluaa edetä harjoittelussaan nousujohteisesti, ei ystävä voi viettää perjantai- ja lauantai-iltojaan lähikuppilassa viiniä lipittäen. Treeni ei kulje väsyneenä eikä krapulassa eikä silloin synny myöskään tuloksia. Sydänkohtauksen poikanen on mahdollista saavuttaa, mutta se tuskin on ystävän päätavoitteena suunnitelmaa kirjatessa.
Viimeisenä mainittakoon perimän vaikutus lihaskuntoharjoitteluun. Toiset ovat luonnostaan voimakkaita ja keräävät lihasmassaa nopeammin kuin toiset. Tämä on asia, joka ystävän on  hyväksyttävä.

Toiset jaksavat nostaa vähän enemmän rautaa kuin toiset ..

Kuvassa Ari-Pekka Lindberg näyttää mallia Functional Training koulutuksessa.
Oikeassa elämässä mies on vahva kuin härkä ja elastinen kuin pieni kuminauha.

tiistai 1. marraskuuta 2011

Harjoituspsykologiaa

Rouva Kuulasella on ystävä. Hän halusi tietää voimaharjoittelun perusteista, jotta voisi ymmärtää miksi treenataan ja mitä treenataan. Jotta osaisi treenata.
Ensi alkuun Rouva Kuulanen latoo pöytään hieman harjoituspsykologiaa. Ihan vaan jotta ystävä ymmärtäisi kuinka reagoida henkisesti harjoittelun mukanaan tuomiin haasteisiin. Hauskuuden ja tehokkuuden maksioimiseksi.
Uusia tapoja oppiessa ystävä käy läpi erilaisia vaiheita.
1.     Ystävä ei tiedosta että ei osaa.
Ystävä voi ajatella että osaa ja että hanskaa. Näin ei kuitenkaan ole. Ystävän täytyy ymmärtää uusien opittavien taitojen hyödyllisyys. Hän ei vielä tiedä, mitä ei osaa eikä tunnista puutteitaan. Ystävä voi löytyä lähimmästä puusta takomassa rintaansa leopardikuvioisissa tangoissa laihat käsivarret kalpeina väristen.

2.    Ystävä tiedostaa että ei osaa.
Ystävä tunnistaa kaikki ne lukuisat taidot mitä ei vielä hallitse. Tämä on vaarallinen vaihe – ystävä on vaarassa masentua, turhautua ja valita hätiköityjä toimintatapoja. Kaikki teräaseet, runokirjat  ja jengi-vaatteet tulee piilottaa tarkkaan ja huolella.

3.    Ystävä tiedostaa että osaa.
Ystävä osaa teoriassa ja käytännössä kaikki harjoittelun vaatimukset. Liika tiedostaminen vaatii käytännössä liikaa ajatteluaikaa. Asian merkitys korostuu silloin, kun harjoitteluun liittyy suorituspaineita tai on kyse kilpailutilanteesta. Tämä on vaarallinen vaihe lähteä salille rehentelemään vastakkaiselle sukupuolelle.

4.    Ystävä osaa tiedostamatta.
Ystävän taidot ovat kypsyneet. Hän on saavuttanut korkeamman tason. Hän selviytyy tilanteesta kuin tilanteesta. Hän kuuntelee kehoaan ja osaa valita sille oikeat harjoitteet oikeina päivänä. Ystävän saattaa löytää salin nurkasta katse sisäänpäin kääntyneenä oommmmm-mantraa hokien.

Ystävän on tärkeää muistaa, että progressiivinen eteneminen näiden vaiheiden läpi vaatii satojen tuntien kärsivällistä treenaamista, motivaation säilyttämistä, runsaita kehuvia sanoja sekä katseita sekä visuaalista apua.

Leopardikuvioisista tangoista saattaa olla myöhemmissäkin vaiheissa apua.

Mikäli tangon päissä on liikaa rojua, voi tästä asennosta
olla vaikeuksia päästä pois ilman apua ehjinnahoin.

On tärkeää tiedostaa omat tavoitteensa ja niihin sopivat metodit sekä etenemistempo
ennen kuin sattuu vahinkoja.