perjantai 11. marraskuuta 2011

Näyttökoe: Neiti Sirpakka

Neiti Sirpakka istui salin lattialla ja itki. Hartiat hytkyivät kyynelistä. Ripsiväri valui pitkin poskia. Neiti Sirpakka yritti pyyhkiä niitä pois, virta oli vuolas.
Kaverit penkkipunnerrus –paikalla näyttivät neuvottomilta. He yrittivät lohduttaa Neiti Sirpakkaa, nostaa hengessä eteenpäin. ”Tästä ei tule mitään!!” Neiti Sirpakka ulvoi. ”Näyttö ei mene läpi, en osaa mitään..”.
Rouva Kuulanen istui Neiti Sirpakan selän takana ja mietti. Mikä olisi oikea tapa edetä asiassa. Valaa uskoa Neiti Sirpakkaan, joka selkeästi oli sen tarpeessa.
”Nyt tehdään niin, että käytte penkkipunnerruksen vielä uudelleen läpi.” Rouva Kuulanen sanoi. ”Katsotte kirjasta mitä liikkeestä on kirjoitettu, katsotte kuvat. Sen jälkeen käytte liikkeen käytännössä läpi uudelleen. Askel askeleelta. Tässä on vielä hyvin aikaa. Eikä mitään hätää. Kysytte heti jos kysyttävää tulee.”
Muut ryhmäläiset nyökyttelivät kiivaasti. Se sopii, se on hyvä, sopiiko se Neiti Sirpakalle? Neiti Sirpakka veti viimeiset kyyneleet sisäänsä. Niiskaisi ja nyökäytti päätään. Se sopi.
Rouva Kuulanen nyökkäsi ja katsoi Neiti Sirpakkaan. ”Nyt opettelet tämän hyvin, koska jos et opettele, se todennäköisesti on juuri se liike, mikä sinulle tulee näytössä vastaan.” Neiti Sirpakka nyökkäsi vielä kerran. Rouva Kuulanen hymyili. Hyvä.
Ruokatauolla Rouva Kuulanen käveli Neiti Sirpakan ohi käytävällä tämän istuessa lattialla nenä kirjassa kiinni. Hän kuiskasi ”Penkkipunnerrus..” ohimennessään ja hymyili Neiti Sirpakalle. Neiti Sirpakka nosti päätään ja hymyili takaisin.
Näyttötilanne koitti. Neiti Sirpakka käveli parinsa kanssa Rouva Kuulasen luo. He olivat valmiita. Molemmat näyttivät hermostuneilta. Jännitti kovasti.
Rouva Kuulanen pyysi Neiti Sirpakkaa valitsemaan numeron, jonka perusteella tämä saisi liikkeen listalta. Neiti Sirpakka valitsi numeron ja Rouva Kuulanen katsoi listaansa. Hänen oli vaikea peittää hymyään. Uskomatonta. Numeroa vastaava liike oli penkkipunnerrus.
Plussa plussalta, kohta kohdalta. Liikkeen nimi. Kohdistus. Motivointi. Ydinkohdat. Kannustaminen, palaute, katse ja ääni. Kontakti, selkeys, korjaukset ja painotus. Neiti Sirpakka eteni kuin höyryjuna. Hitaasti ja varmasti.
Kun suoritus oli ohi, Rouva Kuulanen katsoi hetken paperiaan. Sitten Neiti Sirpakkaa. Tämä puri huultaan ja näytti ahdistuneelta. Rouva Kuulanen avasi suunsa ja sanoi: ” Tämä oli ensimmäinen ja ainoa tähänastisista suorituksista joka oli täyden viitosen arvoinen.”
Neiti Sirpakka kiljaisi ääneen. Hänen kaverinsa kiljaisi ääneen. Sitten Neiti Sirpakka peitti kasvonsa käsillään ja alkoi itkeä. Hänen kaverinsa alkoi itkeä. Rouva Kuulanenkin alkoi melkein itkeä. Hän kaappasi molemmat tytöt kainaloonsa ja he halasivat hetken toisiaan.
Kyyneleet valuivat jälleen pitkin Neiti Sirpakan poskia.
”Aivan loistavaa, kerrassaan loistavaa.” Rouva Kuulanen sanoi. ”Nyt lähtekää kotiinne siitä. Huomenna on kirjallinen tentti edessä.”

 Minkä taakseen jättää sen edestään löytää.
Opeteltavaa riittää.

7 kommenttia:

  1. Huih, kylmät väreet.. Oma näyttötilanne tuli mieleen niin elävästi :)

    VastaaPoista
  2. Ihana kannustava Rouva Kuulanen! :)
    Äippä lähettelee terkkuja, kuulat ollu kovassa käytössä. :) Ehkä äippä opettelee myös itse kommentoinnin salat, koko suku olisi siinä sitten äänessä. :)

    VastaaPoista
  3. Ne on noi näytöt aika pahoja .. :)
    Opetapa Annukka äitisi kommentoinnin saloihin niin päästään sättäämään :)

    VastaaPoista
  4. Ne on noi näytöt aika pahoja .. :)
    Opetapa Annukka äitisi kommentoinnin saloihin niin päästään sättäämään :)

    VastaaPoista
  5. no ny annukka laittoi mulle google-tilin eli eiku sättäämään :-))))
    Kuulat o käytössä...hope not too much

    VastaaPoista
  6. Moikka Eine!
    Sättäämään vaan :) Toivottavasti kuulat ovat olleet ahkerassa käytössä, otahan toki yhteyttä heti kun kaipaat lisävinkkiä ja innostusta!

    VastaaPoista