perjantai 30. syyskuuta 2011

Keikkafiiliksissä

Hyvää musiikkia kuunnellessa aika kuluu aina aivan liian nopeasti.
Seuraavaa kertaa odotellessa ..


Loistava, ihana, energinen Varmat Päivät:

Irmeli Wartiainen (laulu, kitara)
Tiina Harjunpää (kitara, taustalaulu)
Johanna Karjalainen ( koskettimet)
Arja Paju (basso, taustalaulu)
Henna Dolk ( haitari, taustalaulu)
Karri Kerkelä (rummut, perkussiot)




Herra E sai tehtäväkseen ottaa kuvan vaaleanpunaisesta kitarasta.
Oikein tarkkaan kun katsoo, niin kyllähän se kuvassa näkyy :D


Herra E ja Harri fiilistelevät



Karri hyppäsi Varmisten puikoista Heartwornin keikalle ..


.. Kuin teki myös Henna.

Iki-ihana, niin loistava Heartworn:

Esa Eloranta (laulu, kitara)
Henna Dolk (laulu, haitari)
Lasse Sirkko ( pedal steel)
Petteri Laukkanen (kitara)
Janne Huotari (basso)
Karri Kerkelä (rummut, perkussio)


 Liberten naistenvessassa on tunnelmaa


video

Ja kuultiinhan se Blue tälläkin keikalla.
Rouva Kuulasen ehdoton suosikki!

torstai 29. syyskuuta 2011

Naisten Vessassa

Ravintolassa iltaa vietettäessä tulee helposti juotua liikaa. Vettä, limua tai jopa alkomahoolia. Silloin alkaa pissattaa. Kun alkaa pissattaa, täytyy mennä vessaan. Kun menee vessaan, on sinne jono. Naisten vessaan on AINA jono. Siinä jalat ristissä jonotellessa katselee muita jonossa seisovia naisihmisiä.
Yhdellä ovat ripsivärit itkusta poskilla. Toisella vessapaperit korossa kiinni. Kolmas toistelee puhelimeensa että ”Rakastan rakastan” ja neljäs vetää huuliensa ympärille uutta rajausta kynänkärki heiluen.
Naisten vessassa kuulee kaikki parhaat jutut. Siellä tunnustetaan sielujen syvät tunnot. Solmitaan uusia ystävyyssuhteita. Keskustellaan poikaystävistä, lapsista, kipeistä eroista ja uusista vaatteista. Siellä kehutaan kuinka hyvältä toinen näyttää ja lainataan vierustoverin luomiväriä. Puuteria lisätään tuhat kerrosta hikisten kasvojen peitoksi ja pienessä kopissa ähisten vaihdetaan rikkinäiset sukkahousut uusiin.
Naisten vessassa yön pikkutunteina jokainen on jokaisen kaveri.
Naisten vessaan lähdetään silloin kun tulee tarve keskustella asioista. Naisten vessaan lähdetään silloin kun vieras mies alkaa tehdä tanssilattialla liikaa tuttavuutta. Silloin kun täytyy tarkistaa onko rintamus paikoillaan ja meikit kohdallaan. Kun alkaa muuten vaan kypsyttää. Naisten vessaan lähdetään silloin kun tulee toiselle oikein oikeaa asiaa.
Nuorempana naisten vessan seinät pullistelevat keskusteluista ihanista miehistä. Mitä kukakin on sanonut ja tehnyt ja katsonut. Mitä tanssilattialla on tapahtunut. Kuka oli vaihtanut numeroita kenenkin kanssa ja kuka olisi kaikista ihquin saalis illan aikana.
Vanhempana naisten vessan seinät pullistelevat edelleen keskusteluista miehistä. Nyt niistä miehistä on tullut jo aviomiehiä. Elämästä monisyisempää. On lapsia, on eroja. Uusia työpaikkoja ja opiskelun aiheita.
Rouva Kuulanen juo tuskin koskaan alkoholia. Mutta naisten vessassa hän silti käy mielellään.
Tänään Rouva Kuulasella on harvinainen vapaailta. Yhdessä Herra E:n kanssa hän lähtee ihanien naisten ihanalle levynjulkkari-keikalle. Sen päälle kauan odottamalleen country-musa -keikalle. Varmat Päivät ja Heartworn. Voiko parempaa iltaa toivoa.
Tänään hän taas pääsee. Naisten vessaan.


Ihana monitaituri Henna Dolk vaikuttaa sekä Varmoissa Päivissä että Heartwornissa.
Tämän biisin Henna vetää aivan loistavasti.
Heartwornin keikalla Libertéssä Rouva Kuulanen uskoo ja toivoo sen illalla kuulevansa.

tiistai 27. syyskuuta 2011

Viikon Treeniliike: Kiertohyppy kahdella jalalla

Rouva Kuulanen runttasi aikansa. Haki käsillä edestä vauhtia. Ponnisti korkealle, laskeutui huojuen. Ajoittain horjahti eteen, jalka otti vastaan. Kantapäät kolahtivat maahan. Selkä taipui eteen, suorat vatsalihakset dominoivat liikettä.
Rouva Kuulanen kiroili aikansa. Ei käsittänyt miksi ei onnistunut. Miten Koutsi-Lasse sai sen functional training –koulutuksessa näyttämään niin helpolta. Mokoma taitava ukkeli. Rouva Kuulanen ei kestänyt sitä että hän itse ei osannut.
Mestari Lindberg katseli koulutuksessa Rouva Kuulasen ähellystä aikansa. Käveli viereen. Sanoi hiljaa: ”Ota rennosti. Tee suoritus pienesti ja rauhallisesti.”
Rouva Kuulanen pysähtyi kesken liikkeen. Valo välähti hänen päänsä päällä sokaisten kaikki huoneessa olijat kirkkaudellaan. Hän käsitti! Viimein hän ymmärsi. Mistä koko toiminnallisessa harjoittelussa oli kyse.
Siitä se sitten lähti.
Rouva Kuulanen on harjoitellut kiertohyppyä kotona alarappuselta. Salilla steppilaudan päältä. Pihalla hiekkalaatikon reunalta tai korkeammalta penkiltä. Hän on saanut liikkeeseen hieman hallintaa. Tekemällä rauhallisesti. Rentoutuneesti.
Siinä vaiheessa kun alkaa hermostuttaa, hän lopettaa. Kunnes sattuu uusi sopiva koroke vastaan. Sitten taas mennään.
Harjoitus tekee Mestarin.

Seiso matalalla korokkeella jalat hartioiden levyisessä haarassa.

Ponnista rennosti ja rauhallisesti kiertäen vartaloa 90 astetta jompaan kumpaan suuntaan.
Laskeudu päkijöille. Pidä katse edessä ja selkä suorana.
Yritä keskittää ajatus vartalon hallintaan syvältä käsin
- älä runttaa itseäsi voimakkaasti etukenoon.
Pidä lantio ja ylävartalo päällekkäin. Älä kierrä toista ennen toista.

Tee liikettä molempiin suuntiin.

Kannat irti maasta.

Voit alkuun harjoitella hypyllä suoraan eteenpäin.
Haastava versio liikkeestä on tehdä se yhdellä jalalla.

maanantai 26. syyskuuta 2011

Pronaatioita ja Jalkateräjumppaa

Syksyn tullen Rouva Kuulanen joutuu sujauttamaan jalkansa takaisin kenkiin. Villasukat ja paksut kengät tuntuvat kylmässä ihanan lämpimiltä. Yhtä paljon kuin Rouva Kuulanen rakastaa kesäisin paljasjalkakävelyä pitkin hiekkarantoja ja kivipolkuja, rakastaa hän myös ihania pitkiä villasukkiaan. Villasukkia, jotka saa vedettyä housunlahkeiden päälle. Villasukkia, joita oikein kylmällä voi laittaa vaikka kahdet päällekkäin.
Jalkaterän pienet lihakset pääsevät kovapohjaisissa kengissä liian helpolla, joten niille on keksittävä ekstrajumppaa syys- ja talvikuukausien ajaksi.
Kun Rouva Kuulanen astuu jalallaan maahan, joustaa nilkkanivel vaimentaen kehoon kohdistuvia törmäysvoimia. Jalan omaa liikettä vaimentavaa joustoa kutsutaan pronaatioksi.
Jos nilkka antaa liikaa periksi, siirtyy paino jalan sisäsyrjälle. Tätä liian suurta joustoliikettä kutsutaan ylipronaatioksi. Suurin osa ihmisistä ylipronatoi.

Jalka antaa periksi ja paino siirtyy liikaa sisäsyrjälle.

Ylipronaatio johtaa helposti polvien ja reisien kiertymiseen sisäänpäin, joka taas puolestaan kuormittaa niveliä.
Alipronatoivan jalan askelen paino on puolestaan koko ajan enemmän jalan ulkosyrjällä. Tätä kutsutaan myös supinaatioksi.

'
Kärjistetty esimerkki supinoivasta jalasta.

Normaalissa neutraalissa askelessa jalka rullaa kantaiskusta keskitukivaiheeseen ja varvastyönnön loppuun ns. normaalia liikerataa. Esimerkiksi paljon käytettyjen kenkien pohjasta voi nähdä, kuluttaako askel enemmän sisä- vai ulkosyrjää vai pysyykö kulumajälki kannan ja varpaiden alla.
Rouva Kuulasen jalat alipronatoivat. Herra E:n jalat ylipronatoivat. Molemmat käyttävät syksyllä, talvella ja keväällä kenkiä. Rouva Kuulanen kävelee kesät paljasjaloin. Herra E kävelee myös kesäisin kengät jalassa.
Kummallekin nilkan ja säären lihasten vahvistaminen tekee erittäin hyvää. Ilman villasukkia. Paljain varpain.
Päkiöille nousut, erilaiset hypyt päkiöiden varassa sekä varpaiden aktivoiminen ovat kaikki erinomaisia keinoja vahvistaa jalkaterän ja nilkan lihaksia. Mallina seuraavissa harjoitteissa toimii Rouva Kuulasen lisäksi Herra E.

Ojenna ..


.. ja koukista varpaita ääriasennosta toiseen.



Harita varpaita niin auki kuin saat. Palauta takaisin lepotilaan.



Nouki varpailla avaimia, käpyjä, pikkuautoja tai banaaninkuoria.
Mitä nyt sattuu tiellesi sopivasti osumaan.



Kävele kantapäillä ..


.. ja päkijöillä.


Sitkeästi toteutettu jalkajumppa kehittää nopeutta, kestävyyttä ja räjähtävää voimaa. Näitä ominaisuuksia tarvitset esimerkiksi juostessa.
Päkijöille nousuja voi tehdä päivittäin kynnyksen tai rapun päällä. Pienet, muutaman sentin korkuiset hypyt vahvistavat tehokkaasti jalkaterää ja nilkkaa.
Harjoitteita voi tehdä pieninä annoksina usein. Päkijähypyt ovat kuormittavia, niiden kanssa on syytä aloittaa maltillisesti.
Juoksulenkillä kokeile juosta pätkiä päkijöilläsi.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Syystunnelmia Merenrannalta



Aurinko siivilöityi puiden lomasta hiekkapolulle. Rouva Kuulanen ja Pikku J kyykistelivät puiden juuressa kämmenet täynnä auringonkukansiemeniä. ”Hshh.. Nyt se tulee .. Ollaan ihan hiljaa. Älä liiku..” Rouva Kuulanen kuiskasi Pikku J:n korvaan.
Pieni ruskea orava hyppi pensaikosta pieni kuono väristen. Välillä pysähdellen. Jännittynyt katse nappisilmissään. Rouva Kuulanen ja Pikku J pysyivät paikoilleen jähmettyneinä uskaltaen tuskin hengittää.





Pikku J:n sormet värisivät maata vasten. Orava hyppi lähemmäs ja lähemmäs. Ojensi kuonoaan. Nappasi suuhunsa harmaan siemenen. Pikku J:n silmistä näki kuinka häntä jännitti.
”ÄITI Minäkin haluan antaa siemeniä!!” karjaisi Pikku E Rouva Kuulasen selän takana. Orava säntäsi pusikkoon heinänkorret heiluen. Pikku E työnsi kätensä siemenpussiin ja kouhaisi sieltä kourallisen. ”Äiti minäkin syötän siemeniä”, Pikku E sanoi ja nuoli auringonkukansiemeniä suuhunsa.
Kaksi ja puoli tuntia kului meren rannalla aurinkoisena sunnuntaina retkeillen.
Jokaiselle jotakin.


Haastavien kuvattavien taitavana kuvaajana Pikku E:n rakas kummitäti Taitava Tiina hienolla kamerallaan
- erittäin hienoja kuvia!

torstai 22. syyskuuta 2011

Kuulahulluuden yhdistämät

Rouva Kuulanen tutustui Maratoonariin viime kesänä Vuokatin Kuulahulluissa. Maratoonari oli alaa vaihtanut makkaranmyyjä Rovaniemeltä. Kiinteistöbisneksen viekas kettu jonka käsissä velat muuttuivat saataviksi ja sorakivi hiekkamurskaksi.
Kuulahullut Vuokatinvaaralla - Tästä se sitten lähti.

Kaikki alkoi ihan viattomasti.
Rouva Kuulanen heilutti kuulaa. Maratoonari juoksi.
Käytiin lenkillä kun Rouva Kuulanen tuli perheineen Rovaniemelle. Vaihdettiin kiitokset tekstiviestein. Yksi asia johti toiseen. Rouva Kuulasesta ja Maratoonarista tuli Facebook-kavereita. Molemmilla oli mies ja lapsia. Yhteistä hurtti huumori ja kiivas kuntoilu.



Rouva Kuulanen teki Maratoonarille saliohjelman. Pisti kaupanpäälle treenimusaa postiin. Lyötiin lukkoon korkeanpaikanleiri Ranskaan ja kuulakeikka Helsinkiin.
Iltaisin Rouva Kuulasen puhelin kilkatti muutaman minuutin välein. Herra E huokaili ja pyöritteli silmiään. Epäili Rouva Kuulasen joutuneen puhelinterroristin uhriksi. Rouva Kuulanen ryhtyi piilottelemaan puhelintaan. Sohvan taakse, kukkapurkkiin. Näpytti puhelintaan aurinkolasit silmillään. Salaa sohvan takana, hätkähti askeleita kuullessaan.
Maratoonari laski Rouva Kuulasen blogikävijöitä, kyseli illan saarnojen perään. Ehdotteli tekstiaiheita, oli kannustava. Rouva Kuulanen piiskasi Maratoonaria treenaamaan, kokeilemaan omia rajojaan ja uskaltamaan.



Tämä kaikki oli Rouva Kuulasesta vähän hämmentävää. Löytää noin hyvä tyyppi, uusi  ihminen, Suomen toiselta puolelta. Omaksi ystäväkseen. Sitä se Kuulahulluus teettää. Yhdistää ihmisiä ja mantereita, kaukaisia kaupunkeja, sydämiä.
Maratoonari lähti tänä syksynä Lapin urheiluopistoon suorittamaan Liikunnan ammattitutkintoa. Hän uskalsi tarttua unelmaansa sarvista ja hypätä elämänsä seikkailuun. Rouva Kuulanen tiesi sen. Uskoi koko ajan. Vaikka Maratoonari ajoittain yritti jänistää. Rouva Kuulanen ei antanut hänelle lupaa luovuttaa.

 
Aina ei elämän suuntaviitoista tiedä, mihin päin ne johtavat.
Pitää vain uskoa ja luottaa.
Että elämä johdattaa.

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Viikon treeniliike: Hauiskääntö tasapainolaudalla

Aseta jalkasi tasapainolaudalle symmetriseen asentoon.
Yritä pysyä keskiasennossa.
Pyri pitämään hyvä hallinta ja pito keskivartalosta koko sarjan ajan.
Mikäli lauta tuntuu liian haastavalta, kokeile seistä esim. bosun tai rullatun maton päällä.

Ota tarpeeksi kevyet painot, jotta hallitset liikkeen alusta loppuun mahdollisimman puhtaasti.
Suoritustempo on hidas. Tee esim. 15-18 helppoa toistoa.

Liikkeen voi tehdä lämmittelevänä liikkeenä salitreenin alussa,
tai osana toiminnallista treeniä esim. kevyellä viikolla.

Seiso hyvässä ryhdissä olkavarret kylkien suuntaisesti.
Pidä vartalo mahdollisimman paikallaan,
älä heijaa vauhtia.
Koukista käsivarsia alhaalta ylös.


Säilytä jännitys hauiksissa koko ajan.
Ylhäältä hidas ja rauhallinen palautus takaisin alas.

tiistai 20. syyskuuta 2011

Isojen Lasten Jumpassa

Rouva Kuulanen yritti nostaa polvea. Puristaa pakaroitaan. Hitaasti hivuttaa käsillään eteenpäin. Alaspäin. Vetää vatsaa sisään. Rintaa alas. Peruuttaminenkaan ei onnistunut. Oli se myönnettävä, Hän oli jumissa hula-vanteessa.

Sanotaan, että parempaa kehonhallintaa opetellessamme pyrimme oppimaan uudelleen sen,
minkä lapsena hallitsimme.
Rouva Kuulasella riittää tälle talvelle haastetta.

Viimein Rouva Kuulanen sai kiemurtelemalla itsensä irti. Lapsilla näytti olevan paljon helpompaa. Saattoi johtua pienemmistä vipuvarsista - tai paremmasta kehonhallinnasta. Hyppyjä vanteen läpi kontaten. Ryömien. Pareittain ja yksin.
Välillä jokainen sai keksiä oman liikkeen vanteen kanssa, jota muut yrittivät matkia perässä. Vannejono oli mukava. Pääsi yhtä aikaa sekä juoksemaan että hyppimään.

Hyppyjä yhdellä jalalla, kahdella jalalla ja läpi juosten.

Rouva Kuulanen oli innoissaan hevosen ohjastamis-leikistä. Hän sai juosta ympäri salia vanteen kanssa ja leikkiä hevosta. Mukavampaa olisi ollut kun olisi jostain saanut ohjastajan. Tässä vaiheessa Pikku J mökötti kädet puuskassa salin nurkassa. Pikku E kiljui ja kiemurteli kiukunpuuskan vallassa keskellä lattiaa.

Paljonko Kello On Herra Kettu?
Yksi lapsista oli herra Kettu.
Toiset lapsista kysyivät kellonaikaa.
Herra Kettu vastasi jonkun luvun ja niin monta askelta sai ottaa eteenpäin.
Lopulta kun oltiin tarpeeksi lähellä, herra Kettu huusi "Ruoka-aika!" ja ryhtyi ottamaan muita lapsia kiinni.
Ihan ehdottoman hauska leikki.

Ope-Marjut pyöritteli hymyillen silmiään – kyllä nuo lapset normaalisti olivat yhteistyökykyisiä. Äidin läsnäolo sai pienet pojat sekaisin.
Tunti vierähti nopeasti. Rouva Kuulasen olo oli hieman haikea. Tänä syksynä ensimmäistä kertaa moneen vuoteen hänellä ei itsellään ollut yhtään lastenjumppaa missään vedettävänään. Vaikka valinta oli oma, oli hänellä silti näitä tunteja ikävä. Pieniä lasten käsiä käsissään. Luisia polvia ja jalkojen töminää puista lattiaa vasten.


Rouva Kuulanen ihailee Ope-Marjutin lempeän varmoja otteita lasten kanssa niin jumpassa kuin ryhmässäkin. Hänen lapsensa eivät voisi olla paremmissa käsissä.
Ehkä Rouva Kuulanen pääsee jonain kertana jumppaan taas uudelleen.

Kaikki pienet jumppaajat samassa kuvassa
- Pikku J piileskelee Rouva Kuulasen selän takana.

maanantai 19. syyskuuta 2011

1. Kirje Rouva Kuulaselle

Rouva Kuulanen on kärsivällinen.
Rouva Kuulanen on lempeä.
Rouva Kuulanen ei kahdehdi, ei kersku, ei pöyhkeile.
Ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan.
Ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa.
Ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.
Kaiken se kestää.
Kaikessa uskoo.
Kaiken se kärsii.
Niin pysyvät nämä kolme; usko, toivo, rakkaus.
Mutta suurin kaikista -
Se on Rouva Kuulanen.

Profetoiminen vaikenee.
Kielillä puhuminen lakkaa.
Tieto käy turhaksi.
Rouva Kuulanen ei koskaan katoa.
(lähteenä käytetty apostoli Paavalin ensimmäistä Korinttolaiskirjettä, serkkupojan viikonlopun häistä herkistyneenä)

Kaiken se kestää, kaiken se kantaa
- Sisaruusrakkaus <3

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Sunnuntai-päristys

Höllytä, röllytä, ryllytä, myllytä.
Vatkaa ja vispaa ja väännä ja käännä.
Heiluta kehoa, hyllytä pyllyä.
Pyöritä ja tärisytä, pärisytä, pörisytä.
Käsiä ja jalkaa, huulia ja reisiä.
Älä katso peiliin suurennuslasilla.
Ei sieltä näy kuin epätäydellisiä kohtia.
Leukaasi nosta kohti uusia tuulia.
Pidä liha liikkeellä, siitä saat kiksejä.
Kun on jalka ylhäällä nosta suupieliä.
Kun on jalka alhaalla tuuleta käsivarsia.
Nosta pylly sohvasta, tee tilaa kissalle.
Astu ulos ovesta, vie koira pissalle.
Juokse pitkin peltoja pelkästä ilosta.
Anna hymyn valaista tietäsi edessä.
Heiluta sauvaa, pyörällä polje.
Mutaista polkua eteenpäin kulje.
Jaksaa ja jaksaa ja jaksaa ja jaksaa.
Ei tarvitse luonnossa liikkeestä maksaa!

Aurinkoista syys-sunnuntaita kaikille J



perjantai 16. syyskuuta 2011

Toiminnallisia nykäyksiä

On olemassa asentoa hallitsevia lihaksia sekä liikettä tuottavia lihaksia.
Rouva Kuulasen vartalo on erittäin taitava tuottamaan liikettä. On aina ollut. Sen kerran kun hän lähtee liikkeelle, on liikettä vaikea saada pysähtymään.
Functional Training –koulutusviikonlopun jälkeen mikään ei ole ollut ennallaan. Rouva Kuulanen miettii koko ajan miten liikkuu. Onko jalkaterä optimaalisessa asennossa. Mihin suuntaan askel rullaa. Öisin hän herää miettimään kehon lateraalista linjaa. Fascian hermotusta. Pakaratukea. Poikittaista vatsalihasta ja varpaan fleksoreita.
Ylämäkeen kävellessään hän tuijottaa itsepäistä polveaan, joka ei suostu pysymään jämäkässä linjassa nilkan ja varpaiden kanssa. Pysähtyessään hän kuulostelee, pysyykö ylävartalo linjassa alavartalon kanssa. Kiertyykö lantio eri suuntaan kuin hartiat. Pysyykö keskivartalo paikoillaan.
Rouva Kuulanen tuntee toiminnallisia nykäyksiä sormissaan. Varpaissaan. Pään sisällään.
Personal Training –opinnoista asti Rouva Kuulaselle on tolkutettu, että ”Keep It Simple”. Ihmisvartalo on suunniteltu toimimaan systemaattisesti ja järkevästi. On turha lähteä aina vaikeimmasta päästä. Tämä on Rouva Kuulaselle haastavaa. Haastavaa mutta ei mahdotonta.
Rouva Kuulasen syksyn omakohtainen haaste on oppia liikkumaan hitaammin. Kevyemmin. Saada toiminnalliset nykäyksensä rauhoittumaan. Oman kehonsa kautta hän toivoo oppivansa hallitsemaan liikettä paremmin sen sijaan että liike hallitsisi häntä.
Vain omakohtaisen kokemuksen kautta pystyy uskottavasti välittämään tietonsa myös muille. Pelkkä ulkoluku kirjasta jää helposti vain siksi. Ulkoluvuksi. Vailla käytännön kokemusta ja onnistumisen sekä epäonnistumisen tunteita on erittäin vaikea perustella asiakkaalle, miksi hänen tulisi hallita kyseinen asia. Uskottavasti.
Ihmiskehossa piilee ällistyttäviä voimia – Jotta ne saataisiin esiin, on lähdettävä liikkeelle syvältä.

Kuva viikonlopun FT -koulutuksesta.

torstai 15. syyskuuta 2011

Kipukynnyksillä

Pikku E:n hengitys rohisi. Silmät olivat puoli avoinna, posket kuumeesta punaiset. Pienet sormet nykivät peiton päällä, silmäluomet värisivät. Rouva Kuulanen silitti huolissaan pienen pojan poskea. Kuumelääke ei tuntunut auttavan.
Rouva Kuulanen oli pikapikaa ehtinyt käydä suihkussa. Kuorinut yltään hikiset ja haisevat treenivaatteet, jotka yllään oli pyörinyt jo monta tuntia. Hän oli tänään käynyt työpaikkansa koulutuksessa treenaamassa kuulaa ja uutta Muokkaus-tuntien konseptia. Vetänyt sisäpyöräilyä ja illan päätteeksi vielä kahvakuulaa.
Rouva Kuulanen ei ollut ehtinyt syömään missään välissä. Onneksi kassin pohjalta oli löytynyt yksi satsi palkkari-jauhetta. Sen hän oli sekoittanut sheikkerissä ja juonut pyöräillessään töistä kotiin.
Kivistävin reisin Rouva Kuulanen kantoi Pikku E:n sohvalle pötköttämään. Poika oli kuumeesta sekava. Pieni ja pörröinen dinosaurus-pyjamassaan. Pikku E hörppäsi mehua ja otti pupun kainaloon. Valitti pienellä äänellä, työnsi kuumia varpaitaan Rouva Kuulasta vasten.
Seuraavana yönä ei pahemmin nukuttaisi. Rouva Kuulanen oli aina ollut huono yöeläjä. Hän haki henkistä tsemppiä siihen jo valmiiksi. Rouva Kuulasen fysiikka ei oikein kestänyt huonosti nukuttuja öitä. Lihakset ja elimistö eivät saaneet tarvitsemaansa lepoa. Seuraava päivä ei lähtisi missään vaiheessa kunnolla käyntiin. Tiukka treeni ja vähäinen yöuni sopivat erityisen huonosti yhteen.
Onneksi aamulla ei ollut ihan heti kiire mihinkään. Jossain vaiheessa vaaka kallistuisi toisinpäin ja koko perhe nukkuisi muutaman yön täydessä koomassa.
Rouva Kuulanen tarjosi Pikku E:lle juotavaa. Keinutti sylissään takaisin uneen.


keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Sammakonpäitä ja spakettia

Rouva Kuulanen röhnötti puoli-istuvassa asennossa sohvalla puoliksi juotu kahvi kädessään ja katsoi Roope-karhua. Hän ei jaksanut liikkua.
Rouva Kuulanen oli edellisen yön valvonut tuulta kuunnellen. Kohentaen peittoja vuorotellen kummankin pojan päälle. Öisin alkoi olla kylmä. Syksy oli tullut. Ihan oikeasti tullut.
”Äiti, mitä sammakot syö?” Pikku E kysyi lattialta. Hänellä oli käsissään Sea-Lifesta ostettu jättiläismäisen sammakon muovinen pää ja siihen kiinnitetty varsi. Sammakon suu aukoi ja sulki kun käänsi varren päässä olevasta vivusta. ”Syökö ne liksoja?”
Rouva Kuulanen havahtui horroksestaan. ”Mitä? Äh.. joo, syö ne varmaan”. ”Äiti, mitä sammakot syö?” Pikku E kysyi uudestaan. ”No, ne syö kärpäsiä ja sellaisia. Hyttysiä.” ”Äiti, syökö ne seeproja?” Pikku E tivasi edelleen. ” Joo, syö ne”, rouva Kuulanen vastasi kysymykseen.
”Äiti, syökö ne ihmisiä” Pikku E jatkoi käännellen käsissään pientä muovista roskamies-ukkoa. ”Joo, kyllä ne voi niitäkin syödä”.
”Äiti ..” Pikku E pomppasi pystyyn ja käveli sohvan luo. ”Syökö sammakot dinosauruksia?”. Pikku E  ryhtyi tunkemaan ison dinosauruksen päätä sammakon kitaan. ”Joo .. kyllä ne niitäkin  syö”.
Pikku E näytti tyytyväiseltä vastaukseen ja jatkoi hetken sammakko-dinosaurus –taistelua. ”Äiti. Minä haluan ruokaa” , hän sanoi seuraavaksi. ”Otatko lisää leipää? Jogurttia? Tai mysliä tai muroja? Otatko banaanin?” Rouva Kuulanen yritti aktivoitua.
”Ei, minä haluan ruokaa. Minä menen kaapista katsomaan”. Pikku E käveli keittiöön ja avasi jääkaapin ovet selkosen selälleen. ”Minä haluan spakettia ja kastiketta.” hän sitten ilmoitti. ”Eihän aamulla syödä sellaista” Rouva Kuulanen väitti vastaan. ”Ei. Minä haluan ruokaa” Pikku E ilmoitti leuka itsepäisessä tanassa.
Rouva Kuulanen luovutti. Tottahan lapsen täytyi syödä hyvin että jaksaa. 
”Minä haluan kanssa!” kuului Pikku J:n ääni olohuoneesta.
Tätä menoa pojista kasvaisi jättiläisiä.

Dinosauruksen ja sammakon taistelu elämästä on valtaisaa..
Yksi-nolla sammakolle tällä hetkellä.

tiistai 13. syyskuuta 2011

Puolikuolema saksalaisen humpan tahtiin

Rouva Kuulanen seisoi eturivissä. Kerrankin hänellä oli ollut mahdollisuus lähteä toisen ohjaajan tunnille. Hän aikoi ottaa siitä kaiken irti.
Tunti käynnistyi saksalaisella humpalla. Vasen-vasen, oikea-oikea, hyppy, hyppy, humppa, humppa. Rouva Kuulasta hymyilytti. Väkisinkin oli hauskaa. Ohjaaja-Rouva, kuusissakymmenissä oleva rautainen mimmi veti tuntia konkarin ottein.
Ohjaaja-Rouva kehotti alkulämmittelyn jälkeen ottamaan kevyet painot. Tehtäisiin pitkää sarjaa. Rouva Kuulasen jääräpäisyyden tietää – hän otti painavimmat käsipainot mitä isoista tynnyreistä löysi. Tottahan HÄN jaksaisi.
Pitkät sarjat olivat PITKIÄ sarjoja. Käsiä pidettiin ylhäällä. Pidettiin sivulla. Pidettiin edessä. Rouva Kuulanen oppi, kuinka saksalaisen humpan tahtiin onnistuu myös äänetön manailu. Käsiä pumpattiin, veivattiin,  heilutettiin ja taas pumpattiin. Ei antanut sisu periksi hakea pienempiä painoja. Onneksi aina välillä pidettiin muutaman sekunnin taukoja.
Puolikuoleman jälkeen siirryttiin bosulle. Tästä alkoi Rouva Kuulasen totaalikuolema. Hänen paljon polkeneille, ylirasituksen rajoilla käyville lonkankoukistajilleen  e i  tehnyt hyvää nostella jalkoja. Siksakata jalkoja. Pumpata, veivata ja heivata jalkoja. Nyt oli jo pakko välillä laskea jalat alas. Oikoa ja hakata lonkankoukistajia hetki nyrkeillä.
Kellään muulla ei näyttänyt olevan suurempia vaikeuksia selviytyä sarjoista. Rouva Kuulanen katseli heitä peilin kautta kateellisena kuin vihreä porkkana.
Tunnin jälkeen Rouva Kuulanen oli iloinen ja tyytyväinen siihen, että oli taas yhtä kokemusta rikkaampi.
On aivan eri asia ohjata muita ja pitää pieniä breikkejä tunnin aikana kuin keskittyä omaan työhön ja treenata koko siihen käytettävissä oleva aika hyväkseen. Jokaisella ohjaajalla on oma tyylinsä vetää tunteja. Kroppa tottuu samoihin ärsykkeisiin ohjatessa aivan samalla tavalla kuin kuntosalillakin.
Ajoittain tekee jokaiselle hyvää jumpata saksalaisen humpan tahtiin nopeammalla tempolla kuin mihin on tottunut.
Vastedes Rouva Kuulanen aikoo yrittää päästä muiden tunneille mukaan hieman useammin. Kunhan ensin  selviää tämän kerran kuolemasta.

Saksalainen humppa vei voiton jopa tästä :)
Puolensa kummallakin!

maanantai 12. syyskuuta 2011

Viikon Treeniliike: Jalan ojennus pienessä sillassa

Viikon treeniliike on aivan loistava liike lisäämään pakaran kestävyyttä ja keskivartalon hallintaa.

Käy selinmakuulle. Kädet voivat olla rinnalla tai vartalon vierellä.
Vedä jalat niin lähelle pakaraa kuin mahdollista, molemmat jalkapohjat maassa.
Vedä alaselän notko varovasti ääriasentoonsa ylöspäin. Laske
sen jälkeen hieman alaspäin, noin puoleenväliin.

Tämän jälkeen nosta pakarat muutaman sentin lattian yläpuolelle.
Keskity tähän asentoon koko ajan rauhallisesti hengittäen.

Kuvassa Arilla on hyvä notko selässään.


Lähde hitaasti ja rauhallisesti ojentamaan toista jalkaasi  yläviistoon.
Pyri pitämään lantio suorassa ja pakarat koko ajan muutama sentti lattian yläpuolella.
Voit pyytää kaveria tarkastamaan, pysyykö lantio varmasti suorana ja pakarat paikoillaan.


Tämän jälkeen laske ojennettu jalka hitaasti lattiaa kohti.
Jalka saa hipaista maata, jonka jälkeen nosta se rauhallisesti yläviistoon.
Toista niin monta kertaa kuin asento pitää tai
noin 10-15 kertaa.


Helpompi versio liikkeestä on kohottaa jalkaa koukistettuna ..

Tai pelkästään kantapäätä ilmaan.

 Mitä hitaammin liikkeen teet, sen tehokkaammin saat sen keskitettyä keskivartaloon ja sitä tiukemmin se tuntuu myös pakarassa.