tiistai 20. syyskuuta 2011

Isojen Lasten Jumpassa

Rouva Kuulanen yritti nostaa polvea. Puristaa pakaroitaan. Hitaasti hivuttaa käsillään eteenpäin. Alaspäin. Vetää vatsaa sisään. Rintaa alas. Peruuttaminenkaan ei onnistunut. Oli se myönnettävä, Hän oli jumissa hula-vanteessa.

Sanotaan, että parempaa kehonhallintaa opetellessamme pyrimme oppimaan uudelleen sen,
minkä lapsena hallitsimme.
Rouva Kuulasella riittää tälle talvelle haastetta.

Viimein Rouva Kuulanen sai kiemurtelemalla itsensä irti. Lapsilla näytti olevan paljon helpompaa. Saattoi johtua pienemmistä vipuvarsista - tai paremmasta kehonhallinnasta. Hyppyjä vanteen läpi kontaten. Ryömien. Pareittain ja yksin.
Välillä jokainen sai keksiä oman liikkeen vanteen kanssa, jota muut yrittivät matkia perässä. Vannejono oli mukava. Pääsi yhtä aikaa sekä juoksemaan että hyppimään.

Hyppyjä yhdellä jalalla, kahdella jalalla ja läpi juosten.

Rouva Kuulanen oli innoissaan hevosen ohjastamis-leikistä. Hän sai juosta ympäri salia vanteen kanssa ja leikkiä hevosta. Mukavampaa olisi ollut kun olisi jostain saanut ohjastajan. Tässä vaiheessa Pikku J mökötti kädet puuskassa salin nurkassa. Pikku E kiljui ja kiemurteli kiukunpuuskan vallassa keskellä lattiaa.

Paljonko Kello On Herra Kettu?
Yksi lapsista oli herra Kettu.
Toiset lapsista kysyivät kellonaikaa.
Herra Kettu vastasi jonkun luvun ja niin monta askelta sai ottaa eteenpäin.
Lopulta kun oltiin tarpeeksi lähellä, herra Kettu huusi "Ruoka-aika!" ja ryhtyi ottamaan muita lapsia kiinni.
Ihan ehdottoman hauska leikki.

Ope-Marjut pyöritteli hymyillen silmiään – kyllä nuo lapset normaalisti olivat yhteistyökykyisiä. Äidin läsnäolo sai pienet pojat sekaisin.
Tunti vierähti nopeasti. Rouva Kuulasen olo oli hieman haikea. Tänä syksynä ensimmäistä kertaa moneen vuoteen hänellä ei itsellään ollut yhtään lastenjumppaa missään vedettävänään. Vaikka valinta oli oma, oli hänellä silti näitä tunteja ikävä. Pieniä lasten käsiä käsissään. Luisia polvia ja jalkojen töminää puista lattiaa vasten.


Rouva Kuulanen ihailee Ope-Marjutin lempeän varmoja otteita lasten kanssa niin jumpassa kuin ryhmässäkin. Hänen lapsensa eivät voisi olla paremmissa käsissä.
Ehkä Rouva Kuulanen pääsee jonain kertana jumppaan taas uudelleen.

Kaikki pienet jumppaajat samassa kuvassa
- Pikku J piileskelee Rouva Kuulasen selän takana.

4 kommenttia:

  1. Ihana! Tykkäsin! Olisinpa saanut olla mukana! :)

    VastaaPoista
  2. Ihana! Lapset ovat niin mahtavia <3

    VastaaPoista
  3. Loistavia nuo lapsukaiset kerrassaan.. :)

    Ei muuta kun soveltamaan tuota samaa kaavaa jo vähän suurempienkin lasten tunneille.. ! :D Huudetaan ruoka-aika ja juostaan kilpaa hulavanteet heiluen lähimmälle snäkärille. :D Kyllähän sitä siinä saisi sisäisen lapsen esille.. :D

    VastaaPoista
  4. Lapset ON mahtavia :) Silloin kun itse malttaa pysähtyä kuuntelemaan ja näkemään ja kokemaan asioita ruohonjuuritasolla. Oli aivan mielettömän mukavaa käydä jumppailemassa :)

    VastaaPoista