torstai 22. syyskuuta 2011

Kuulahulluuden yhdistämät

Rouva Kuulanen tutustui Maratoonariin viime kesänä Vuokatin Kuulahulluissa. Maratoonari oli alaa vaihtanut makkaranmyyjä Rovaniemeltä. Kiinteistöbisneksen viekas kettu jonka käsissä velat muuttuivat saataviksi ja sorakivi hiekkamurskaksi.
Kuulahullut Vuokatinvaaralla - Tästä se sitten lähti.

Kaikki alkoi ihan viattomasti.
Rouva Kuulanen heilutti kuulaa. Maratoonari juoksi.
Käytiin lenkillä kun Rouva Kuulanen tuli perheineen Rovaniemelle. Vaihdettiin kiitokset tekstiviestein. Yksi asia johti toiseen. Rouva Kuulasesta ja Maratoonarista tuli Facebook-kavereita. Molemmilla oli mies ja lapsia. Yhteistä hurtti huumori ja kiivas kuntoilu.



Rouva Kuulanen teki Maratoonarille saliohjelman. Pisti kaupanpäälle treenimusaa postiin. Lyötiin lukkoon korkeanpaikanleiri Ranskaan ja kuulakeikka Helsinkiin.
Iltaisin Rouva Kuulasen puhelin kilkatti muutaman minuutin välein. Herra E huokaili ja pyöritteli silmiään. Epäili Rouva Kuulasen joutuneen puhelinterroristin uhriksi. Rouva Kuulanen ryhtyi piilottelemaan puhelintaan. Sohvan taakse, kukkapurkkiin. Näpytti puhelintaan aurinkolasit silmillään. Salaa sohvan takana, hätkähti askeleita kuullessaan.
Maratoonari laski Rouva Kuulasen blogikävijöitä, kyseli illan saarnojen perään. Ehdotteli tekstiaiheita, oli kannustava. Rouva Kuulanen piiskasi Maratoonaria treenaamaan, kokeilemaan omia rajojaan ja uskaltamaan.



Tämä kaikki oli Rouva Kuulasesta vähän hämmentävää. Löytää noin hyvä tyyppi, uusi  ihminen, Suomen toiselta puolelta. Omaksi ystäväkseen. Sitä se Kuulahulluus teettää. Yhdistää ihmisiä ja mantereita, kaukaisia kaupunkeja, sydämiä.
Maratoonari lähti tänä syksynä Lapin urheiluopistoon suorittamaan Liikunnan ammattitutkintoa. Hän uskalsi tarttua unelmaansa sarvista ja hypätä elämänsä seikkailuun. Rouva Kuulanen tiesi sen. Uskoi koko ajan. Vaikka Maratoonari ajoittain yritti jänistää. Rouva Kuulanen ei antanut hänelle lupaa luovuttaa.

 
Aina ei elämän suuntaviitoista tiedä, mihin päin ne johtavat.
Pitää vain uskoa ja luottaa.
Että elämä johdattaa.

2 kommenttia:

  1. Kyllä kuulahulluus on ihanaa kun sen parista saa Rouva Kuulasen kaltaisia energisiä ystäviä! :) Hyvä piiskuri ja kannustaja saa epäröivänki toteuttamaan päiväunensa. :)

    VastaaPoista
  2. Mistähän mulle tuo lisänimi "Piiskuri" on tullut :D Liikunnan parista saa parhaita ystäviä :) Jatketaan samaa rataa!

    VastaaPoista