maanantai 31. lokakuuta 2011

Viikon Kootut Funkkis-Videot

Rouva Kuulanen kävi Kuulasiskon kanssa pitkästä aikaa GB Gymillä Arabianrannassa treenaamassa.
Nauruhermot saivat jälleen kyytiä ja siinä sivussa tuli kuvattua muutama pätkä toiminnallisesta treenistä.
Rouva Kuulasella oli draivi päällä. Treeni kulki ja tuntui tosi hyvältä. Näitä lisää kiitos!

Etu- ja takaosan toiminnallisia jatkumoita


Nauruhermoja kutittelevia
toiminnallisia jatkumoita sekä kuulaa että kuntopalloa apuna käyttäen
ja
muutama pareittain tehtävä keskivartaloon kohdistuva liike.


Olihan se yksi kuulavideokin saatava mukaan :)
Yhden käden etuheilautus, rinnalleveto ja tempaus.

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Einmal ist keinmal?

Mitä on onni? Toistumisen kaipuuta? Merenrannalla, veden äärellä, Rouva Kuulanen tietää olevansa onnellinen. Einmal ist keinmal - Kerran tapahtuva on kuin koskaan tapahtumaton. Vesi vetää Rouva Kuulasta puoleensa. Kerta toisensa jälkeen.








perjantai 28. lokakuuta 2011

Hujoppi Puikula

PikkuveliPikkupojalla oli ystävä. Hujoppi Puikula. Hujoppi puikula oli kova suustaan ja ohut varreltaan.
Hujoppi Puikula soitti suutaan nakkikiskalla ja PikkuveliPikkupoika pelasti hänet jokaisesta pulasta. Tanssilattialla PikkuveliPikkupoika sai kaikki naiset haukkomaan henkeään. Hujoppi Puikula sai kimppuunsa liudan mustasukkaisuuttaan ulvovia poikaystäviä. Kukaan ei uskaltanut urputtaa kaapin kokoiselle hurmuripojalle.
Eräänä päivänä PikkuveliPikkupoika päätti tehdä Hujoppi Puikulasta rintabodarin. Hän vei Hujoppi Puikulan kuntosalille.
Hujoppi Puikula teki pelkkiä käsiä. Hauista ja ojentajaa. Hauiskääntöä käsipainoilla. Scottia alataljasta. Leveällä ja kapealla otteella ja istualtaan keskitettyä. Ranskalaista punnerrusta. Alataljasta vinopenkillä. Ojentajapunnerrusta vastaotteella.
Suihkussa treenin jälkeen PikkuveliPikkupojan omat hauikset olivat pumpissa. Kädet eivät taipuneet takaraivolle pesemään hiuksia. PikkuveliPikkupoika ruiskautti shampoot seinään ja hinkkasi siinä hiuksensa puhtaaksi.
Seuraavana päivänä PikkuveliPikkupoika soitti Hujoppi Puikulalle. Yritti ja yritti. Ei vastausta. Viimein kännykkä piippasi – Hujoppi Puikulalta tuli viestiä. Ei pystynyt vastaamaan puhelimeen, kädet eivät taipuneet korvalle asti.
Viikon verran Hujoppi Puikula kampesi käsillä kahvikuppia pöytää vasten että sai töissä kahvit juotua. Kahvikeksi oli pakko pureskella pöydän pinnasta. Tulivatpahan murusetkin nuoltua.
Nykyään PikkuveliPikkupoika ja Hujoppi Puikula treenaavat edelleenkin yhdessä. Samaan aikaan – Eri saleilla.

Oh the good old times ..
(kuva julkaistu PikkuveliPikkupojan luvalla)

torstai 27. lokakuuta 2011

Missing: Toiminnallinen suorituskyky

Jotta voi aloittaa uuden tyyppisen treenaamisen turvallisesti, tulisi ensin sisäistää mitä sillä haetaan.
Kaiken järjen mukaan Rouva Kuulasen olisi pitänyt aloittaa fasciaharjoittelunsa  gasellimaisin liikkein. Hallitusti. Elegantisti, jousimaisesti ja hiirenhiljaa. Tämän hän kuvitteli jo sisäistäneensä.


Niinpä hän raahasi Herra E:n pihalle, löi tälle kameran käteen ja käski kuvata. Neljän kilon kuulat käteen ja menoksi.
Rouva Kuulanen yritti erilaisten liikeratojen ja suunnanmuutosten kautta hakea tuntumaa ja rasitusta eri jatkumoille. Lopulta totesi että neljä kiloa kättä kohden oli  liikaa. Liikkeen lähtöpisteen löytyminen oli yllättävän vaikeaa. Ja rankkaa. Oli pakko lopettaa.
Vasta kun Rouva Kuulanen otti kameran käteensä ja katsoi omaa liikettään, hän ymmärsi missä meni pieleen. Kuvassa tasapaino horjui, liike ei ollut tarpeeksi joustavaa. Esivenytystä ei ollut tarpeeksi, jousimaisesta liikkeestä puhumattakaan. Keskivartalo-kontrolli ei pitänyt tarpeeksi kaikissa liikesuunnissa. Kaiken kruunasi tavaton ähinä ja puuskutus. Suurimman osan aikaa Rouva Kuulanen näytti mielestään ylikypsältä kierremakaronilta.

Fasciatreeni olisi tärkeää aloittaa varovaisesti, sillä pitkien fasciajatkumoiden harjoittaminen poikkeaa tavallisesta lihaskuntoharjoittelusta. Liikesuunnat vaihtelevat nopeasti, joten liian rajusti aloitettuna vammariski kasvaa.
Oli valaisevaa ja niin tavattoman tuskallista tajuta menneensä aikalailla puskaan oman kehonsa hallinnan suhteen. Etenkään kun Rouva Kuulanen ei ollut malttanut levätä tarpeeksi edellisten treenien päälle.
Rouva Kuulanen oppi tämän kantapäänsä kautta. Jälleen kerran. Puskassa ryvetään todennäköisesti vielä useita kertoja ennen kuin lopullinen valaistuminen oman kehon hallintaan löytyy.

Melkoista risukkoa

tiistai 25. lokakuuta 2011

Viikon treeniliike: Ponnistushyppy

Ponnistushypyllä treenataan kehon fascia-järjestelmää. Sidekudoksen kestävyys kehittyy, lisääntyneitä voimantuotto- ja kestävyysominaisuuksia pystyy hyödyntämään energiana esim. juoksussa ja mailapeleissä.
Pysy toistomäärissä sillä voimaportaalla millä treenaat. Voit tehdä ponnistushyppyjä alkulämmittelyssä tai sitten loppuväsytyksenä jalkatreenin päälle.

Alkuun keskittynyt katse..

Seiso matalalla korokkeella.
Hyppykorkeutta voi pikku hiljaa nostaa,
mutta vaurioiden välttämiseksi pysy reilusti alle polvenkorkeuden.

Ponnista kevyesti maahan,
kontakti lattiaan ensin päkiöillä.
Pyri pitämään liike joustavana ja yhtäjaksoisena.
Alkuun pieni kyykky riittää.

Ponnista maasta ylös ja eteenpäin.

Laskeudu pehmeästi edessä olevalle hieman korkeammalle alustalle.
Voit myös alkuun ponnistaa maahan, toinen koroke
ei ole välttämätön.

Tee liikesuoritusta vain niin kauan kuin kykenet pitämään liikkeen
kimmoisana, energisenä ja joustavana.
Yritä hypätä niin että jaloistasi kuuluu mahdollisimman vähän ääntä.

maanantai 24. lokakuuta 2011

Fasciaa ja idealsidettä

Fascia on sidekudosta, jota on joka puolella kehossasi. Ihon alla. Elinten ympärillä. Lihasten ympärillä. Lihassolukimppujen ja yksittäisten lihassolujen ympärillä. Se on peräkkäin olevista samansuuntaisista lihaksista ja kalvorakenteista muodostuva jatkumo. Kuin ideal-sidettä, jota on vedetty ympärillesi päästä varpaisiin.

Herra E:n ympärille kiedottu idal-side kuvaa
takaosan toiminnallista jatkumoa.
Se lähtee patellajänteestä ja
päättyy leveään selkälihakseen.
Kuvassa side kulkee liian ylös, sen pitäisi päättyä kainalokuoppaan.

Fascian tehtävä on välittää ja jakaa kuormitusta sekä jännitystä. Se tukee. Lisää kontrollia sekä vartalon hallintaa. Saat lisää voimaa. Saat lisää nopeutta. Silloin kun teet liikkeet oikein ja hallitusti.
Olet sitten peruskuntoilija tai urheilija, fascia-treenillä saat 30-40% lisää tehoja suorituksiisi. Ei yhtä ilman toista. Ei kahta ilman kolmatta.
Rouva Kuulanen on tavattoman haltioitunut tästä näkemyksestä. Hänen päähänsä istuu paljon paremmin tämä käsitys ihmisvartalon toiminnasta. Se lisää suunnattomasti mahdollisuuksia. Selittää ja selventää miksi ja miten keho reagoi saamiinsa ärsykkeisiin.
Fascia-järjestelmän kehittäminen tuo lisäominaisuuksia toimintaan. Kuormat ja kehon ulkopuolelta tulevat voimat jakaantuvat paremmin. Lihasten kiinnityskohdat kestävät paremmin.

Fascia kehittyy hitaammin kuin lihaskudos. Tuloksia saa siis odotella hieman kauemmin kuin perustreeniä tehtäessä. Voi mennä yhdestä kahteen vuotta ennenkuin selviä tuloksia saadaan aikaan.
Jotta fascian saa aktivoitua suoritukseen optimaalisesti, tulee liikkeessä olla  esivenytys. Liike ei saa olla kova tai terävä nykäisy, vaan ennemminkin pehmeä jousimainen liike. Tätä kautta fascia saa välittömän palautteen jota kautta liikkeeseen syntyy sen vaatimaa voimaa.
Pystyt hyödyntämään tätä järjestelmää esimerkiksi juostessasi. Ota juoksulenkeille mukaan lyhyitä pätkiä päkiäjuoksua. Mikäli tekniikka on vieras, kannattaa aloittaa varoen. Jalan esivenytyksen kautta kantapään venyessä kohti maata vartalon takana kulkevat fascia-jatkumot aktivoituvat. Sitkeällä treenillä huomaat kuinka saat juoksuusi lisää voimaa vähemmällä energiankulutuksella.

Päkiältä kantapäälle ja siitä eteenpäin.
Kevyesti kuin gaselli.

Fascia palautuu hitaammin kuin lihaskudos. Jokaisen fascia-treenin välillä tulisi olla vähintään 72 tuntia aikaa palautua. Rouva Kuulanen huomasi tämän oman kantapään kautta. Kaksi fascia-treeniä peräkkäisinä päivinä ja ison rintalihaksen yläosa napsahti. Fasciaan kohdistuvat punnerrukset ovat tiukkoja. Nyt ei auta kuin ottaa huilia.

Rouva Kuulanen kihisee malttamattomana. Olisi uusi kuulavideo kuvattavana.

video

Monipuolista fascia-treeniä.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Toiminnallista Aivosumua

Joitakin asioita on pakko osata ja opetella ulkoa. Jotkin asiat valkenevat kuin itsestään. Kun pyörittelee, kääntelee ja vääntelee. Sitten lähtee lenkille. Homma on yleensä selvä ensimmäisen kymmenen kilometrin aikana.
Kun tietoa on tarpeeksi, on sen siirtäminen käytäntöön helppoa. Kun sinua nokitetaan, osaat vastata tuleen tiedolla. Kun sinua ahdistetaan tai kykyjäsi epäillään, on sinulla varaa naurahtaa. Bring it on – kyseenalaistakaa rauhassa. Tieto lisää tuskaa mutta se lisää myös varmuutta.


Functional Training -rutistuksen jälkeen Rouva Kuulanen tunsi aivojensa olevan tulessa. Luento päättyi ja Rouva Kuulanen oli tipahtanut kyydistä jo kilometrejä aiemmin. Tieto puuroutui, ohimoita kiristi. Mitä eroa oli etuosan toiminnallisella jatkumolla ja yläraajan etuosan jatkumoilla – Rouva Kuulanen ei tiennyt eikä sillä hetkellä edes välittänyt.


Yhdeksän erilaista myofasciaalista jatkumoa. Oliko ne kaikki opeteltava ulkoa?
Mestari Lindberg lohdutti. Niitähän oli suhteellisen vähän. Jatkumoita olisi voinut olla vaikka kaksikymmentäseitsemän. Rouva Kuulanen tunsi seisovansa polviaan myöten talkkunavellissä. Tästä ei ikinä tulisi mitään. Hän ei koskaan oppisi, ei koskaan pääsisi perille.


Seuraavan päivän Rouva Kuulanen kulki oman varjonsa perässä. Tukkaa kiristi, rintalihasta poltteli.
Pikkuhiljaa. Ihan hiljaa hiipien. Sinisellä sävytetyt luurangon kuvat palailivat mieleen. Takaraivossa kulki hidas kela välineistä. Liikkeistä. Ihmisistä. Ääniä, naurahduksia. Tossujen töminää, kuminauhan läiskettä.
Pala palalta. Säie säikeeltä. Vyyhti alkoi kietoutua. Lihassyyt. Lihaskimput. Lihakset. Linjat. Syvältä pinnalle, keskeltä ulospäin.


Kiristys helpotti iltaan mennessä. Ehkäpä Rouva Kuulanen sittenkin jonain päivänä lähtisi seuraamaan ruumiinavausta.

lauantai 22. lokakuuta 2011

Toiminnallista Haipakkaa

Viimeiset kolme viikkoa on Rouva Kuulasen elämä ollut melkoista haipakkaa.
Myssy-Janne pisti tuulemaan. Rouva Kuulasesta tuli viiden minuutin varoitusajalla Apukoutsin apukoutsi. Siitä selvittyään hän yleni apukoutsiksi. Omasta mielestään selvitti senkin varsin hienosti.


Rouva Kuulanen lähti Jyväskylään Kouluttaja-päiville. Aamukuuden junalla vailla hotellia, parempaa tietoa paikasta mihin oli matkalla. Seisoi keskellä Jyväskylän keskustaa. Ensimmäistä kertaa elämässään.
Treenasi, opiskeli, kertasi. Kuuli kummitusjuttuja päivällispöydässä, Koutsi-Lassen jutut saivat nauramaan vedet silmissä vatsa kippurassa. Hihitteli hotellihuoneessa peiton alla pimeässä. Heli Hyväntuulinen oli paras kämppäkaveri.


Rouva Kuulanen palasi Mestari-Lindbergin autokyydillä takaisin Helsinkiin. Juttua olisi riittänyt pidempäänkin. Oli tavattoman hienoa keskustella kaikista niistä asioista, mitkä herättävät Rouva Kuulasen veren kiertämään. Ihmiskehon toiminnasta, kouluttamisesta.  Uuden oppimisesta ja malttamisesta.
Automatka vakuutti hänet siitä, että kaikella on tarkoituksensa. Aikansa ja paikkansa. Että Rouva Kuulanen alkaa pikku hiljaa olla juuri siinä paikassa, missä on hyvä ja hienoa olla. Pitkä työ alkaa kantaa hedelmää. Unelmiaan kannattaa tavoitella eikä antaa periksi.


Loppuviikon kruunasi Functional Training –koulutuksen kakkososa. Alla olevat videot kuvaavat täydellisesti kahden päivän antia. Oloa ja iloa ja uutta oppia.

video

video

video

Rouva Kuulasella on huomenna ensimmäinen vapaapäivä kolmeen viikkoon. Hän ei ole ihan varma miten hän siitä selviää. Mutta hän aikoo pysähtyä ja tehdä tilaa läheisilleen.
Nauttia perheestään, viedä koira lenkille.

perjantai 21. lokakuuta 2011

Rouva Kuulanen goes Functional Training 2

Perjantai-iltapäivä oli pitkällä.
Mestari Lindberg puhui fasciasta. Tarkemmin ottaen lihaskalvojärjestelmästä - rakenteellisista jatkumoista toiminnallisessa järjestelmässä eli kehossa.

Navigularet ja Kuutioluut syynissä

Kerrattiin vanhoja asioita ja käytiin läpi harjoitusasiakkuuksia. Rouva Kuulanen ja Tampereen Plikka olivat koko ajan äänessä. Kysymyksiä heräsi ja niihin oli saatava vastauksia. Miten rekyyli eroaa konsentrisesta lihastyöstä? Mitkä aitiot muodostavat taskuja sääreen lihasryhmien ympärille? Mitkä ovat paikallisen tason paikallisia kontrolloijia? Tuleeko globaalin ja lokaalin jälkeen pendolino? Koska syödään?
Rivit alkoivat rakoilla. Hysteria levitti siipiään. Viikko oli ollut pitkä, hieman väsytti.


Opiskelu on hauskempaa kun sen oikein oivaltaa.

Laskettiin, kenen kaikkien sukassa oli reikä isovarpaan kohdalla. Kuminauhasta tuli vahva iliotibiaalinen kalvo – sekin meni mestari Lindbergin käsittelyssä poikki. Rouva Kuulasen hauis pääsi framille pullistelemaan. Välillä piti päästä seisomaan jumppapallon päälle ja halailla Tampereen Plikkaa muuten vaan.

<3

Aamulla Rouva Kuulanen epäili ettei hän ehkä jaksaisi iltaan asti. Illalla hänestä tuntui ettei hän jaksaisi aamuun asti. Odottaa. Että pääsisi jatkamaan. Opiskelemista maailman mielenkiintoisemmasta aiheesta. Ihmisen kehon toiminnasta.

Ihmiskehon toiminta näyttää ajoittain melko mielenkiintoiselta.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Rouva Kuulanen goes Kouluttajapäivät

Rouva Kuulanen viettää kaksi päivää Jyväskylässä sisäänajossa Trainer4You:n kouluttajaksi.


Ensimmäisen päivän sisällön voi lyhyesti tiivistää seuraavaan:  ”Jos haluat edetä nopeasti, kulje yksin. Jos haluat edetä pitkälle, kulje yhdessä muiden kanssa.”
Niin totta.
Rouva Kuulanen on hienossa paikassa hienojen ihmisten kanssa. Kahvia kului kiitettävästi, hiki saatiin pintaan toiminnallisella harjoittelulla ja loppu ilta metsästettiin hotellihuonetta täpötäydestä kaupungista.
Mukavata mukavata.

Poijjaat

tiistai 18. lokakuuta 2011

Liikettä Lastenaltaassa

Pienet pojat hyppäävät ilosta kiljuen lastenaltaaseen ja kehuvat isoon ääneen miten lämmintä vesi on. Rouva Kuulanen tuijottaa altaassa vellovaa sinistä vettä epäluuloisen näköisenä. Näyttää kylmältä. Ei pysty, ei pysty, ei pysty.

Kyltti altaan reunalla sanoo veden olevan +31 –asteista. Valehtelee mokoma. Jostain puhaltaa ilmastointilaitteen viima. Rouva Kuulasen käsivarret nousevat kananlihalle. Rouva Kuulasen hartiat nykisivät kiivaasti saunanlauteiden puoleen mutta jalat vievät puoliväkisin altaaseen. Pojat roiskivat vettä ympärilleen. Leikkivät liopleurodoneja ja krokotiileja. ”Äiti kato! Äiti kato!”
Rouva Kuulanen nielaisee ja painaa kielen kitalakeensa kiinni. Kineettinen ketju suljettu. Kerran se vain kirpaisee. Istuu matalan altaan pohjalle. Avannossa talvella käyminenkin on helpompaa kuin uimahallin lastenaltaassa värjötteleminen.
Pienet pojat viihtyvät leikeissään hienosti kahdestaan. Rouva Kuulasen tarvitsee vain katsoa, ettei kumpikaan heistä jää vedenpinnan alle liian pitkäksi aikaa.
Halli on puolityhjä, kello on vasta puoli kymmenen. Prrhana. Nyt riittää. Rouva Kuulanen alkaa punnertaa lastenaltaan matalassa päässä. Laskee jalkoja alas, nostaa ylös. Kiertää ja siksakkaa. Ponnistaa altaan reunalle ja tekee ojentajadippejä kunnes käsivarret ovat tulessa.
Tekee liikkuvuusharjoituksia alakropalle. Venyttää, pumppaa ja kiertää. Kädet altaan pohjassa vetää jalkojaan käsivarsien välistä eteen ja taakse. Välillä puuskuttaa ja taas jatkaa.
On pakko pysyä liikkeessä. Heti kun pysähtyy, tulee kylmä. Rovaniemeltä kyläilemään saapunut Anoppi sahaa eri altaiden väliä. Hänkään ei viihdy paikoillaan. 
Vesi on aivan loistava vastus ja vaihtelu virkistää. Pitää vain pysyä liikkeessä.
 Jospa ensi viikolla tultaisiin uudestaan..


Uinnin jälkeen eväs maistuu.
Täyslihanakkeja, omenamehua ja banaania.
Taas jaksaa!

maanantai 17. lokakuuta 2011

Ihastuttavan Hikinen Nainen

Kyllä nainen kokee olevansa ihastuttavimmillaan silmät täynnä hikeä ja ripsiväriä. Kasvot punaisina, hiukset märkänä piiskana pitkin päälakea. Hiestä märät treenivaatteet kosteina ihoa vasten ulkovaatteiden alla.
Viimeinen mäki kotipihaan meni pyörän renkaat lehtien päällä liitäen. Kotimatkasta ei ollut selkeitä kuvia. Pelkkiä välähdyksiä sieltä täältä. Saattoi johtua hikisestä sumusta silmien pinnalla. Isoimmat esteet Rouva Kuulanen sai sentään väistettyä. Ilma tuntui syksyisen kirpeältä. Lehdet tuoksuivat nenään keltaisina ja ruskeina pihavalon loisteessa.
Kotona pienet pojat olivat pyjamissaan iltapalalla. Seuraavana päivänä pidettäisiin vapaata ja mentäisiin porukalla uimahalliin heti aamusta. Täytyi mennä aikaisin nukkumaan. Pikku J pureskeli murojaan ja katseli olohuoneen matolle vajonnutta hikimärkää Rouva Kuulasta mietteissään.
”Äiti ei varmaan jaksa huomenna uimahallissa uida ollenkaan kun sillä on selkälihakset niin kipeät.” Pikku J totesi.
Rouva Kuulasta nauratti. Hyvin paljon mahdollista. Siitä huolimatta hän saisi viettää koko päivän poikiensa kanssa. Muutamasta märästä pususta hän selviäisi mistä vaan.


sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Naisten vessajonosta kahvakuulakoulutukseen

Oli tauko. Rouva Kuulanen pyyhälsi naisten pukuhuoneeseen ajatuksenaan käydä nopeasti vessassa ja palata takaisin luentotilaan. Kurvattuaan vauhdikkaasti kulman ympäri hän törmäsi jonottaviin kurssilaisiin. Naisten vessaan oli jono.
”Hei vedätkö sä kahvakuulaa?” eräs kurssilaisista kysyi naisten siinä jonottaessa sulassa sovussa vessan ovien takana. Soma pieni silmälasipäinen nainen. ”Kun voisitsä sanoa miksi mulla tulee aina selkä kipeäksi kuulatunnin jälkeen?”
Rouva Kuulanen otti etuheilautus –asennon. ”Tästä liikkeestäkö sun selkä on tullut kipeäksi?” ”No just tosta. Ottaa tänne alaselkään ihan kauheasti.”, soma pieni silmälasipäinen nainen sanoi.
”Kun se ohjaaja näytti sen liikkeen näin..” nainen sanoi ja alkoi heilautella kuvitteellista kuulaa käsissään edestakaisin. Selkä suorana alas melkein yhdeksänkymmenen asteen kulmaan. Kädet suorana. Pitkälle jalkojen väliin. Siitä ylös, taas alas.
”Okei .. No kokeilepa ottaa liikettä enemmän pelkästään lantiosta”, Rouva Kuulanen sanoi. ”Pidät kädet vähän koukussa, nostat kuulaa lähelle vartaloa. Mieti J-kirjainta – koukku lantion alle, siitä heilurimaisella liikkeellä suoraan ylös vartalon eteen.” Rouva Kuulanen opasti.
Oikea liikerata kuvittellisella kuulalla löytyi saman tien.
”Voitaisko me katsoa tota vielä kuulan kanssa jossain välissä?” soma pieni silmälasipäinen nainen kysyi. ”Joo hei muakin kiinnostaa toi kuulailu ihan kauheasti”, puuttui toinen soma nainen puheeseen. ”Mulla on ollut kuula kaapissa jo pitkään, ois kiva opetella sillä jotain tekemään niin et sen tekisi oikein.”
Rouva Kuulasta hymyilytti. Naisten vessajonot olivat maailman parhaita paikkoja. ”Joo katsotaan ilman muuta”, Rouva Kuulanen lupasi. ”Nyt mitä teidän kannattaa sit varmaan jatkossa miettiä et kannataisiko teidän käydä Tuomon vetämä kahvakuulaohjaaja –koulutus. Voin suositella ehdottomasti. Mulle on sen kautta tullut töitä koko ajan lisää. Asiakkaat haluaa jatkuvasti itselleen kuulaohjelmia ja kuulatunteja on mielettömän kiva vetää. Kysyntää riittää.” Jono hupeni, mutta valo naisten silmiin oli syttynyt.
Viikonloppu päättyi siihen, että Rouva Kuulanen löysi itsensä salin nurkasta seuranaan kymmenkunta tulevaa kuntosalivalmentajaa ja personal traineria. Osaan heistä hän oli tutustunut jo muutama viikko sitten Kahvakuulamiehen kanssa mestoilla ollessaan. Osaan tänä viikonloppuna.
Todennäköisesti ja toivottavasti hän törmää heihin tulevaisuudessa kahvakuulan perus- ja jatkokoulutuksissa.
Seisoskelu naisten vessajonossa kannattaa.
Rouva Kuulasella on maailman paras työ.
Taas monta tulevaa alan ammattilaista. Huippuporukkaa! 
Kaikki heistä eivät valitettavasti pääse naisten vessajonoon seisoskelemaan.
Valitettavaa sinänsä.
Mistä miesten vessajonossa puhutaan..? Ai missä miesten vessajonoissa!?
Niinpä .. valitettavaa sinänsä ;)
Onneksi miehillä on meitä naisia!

lauantai 15. lokakuuta 2011

Apukoutsin ajatuksia – Liike on lääke

Rouva Kuulanen sai vastaansa aamulla kasan väsyneen näköisiä kurssilaisia. Ulkona oli kylmä, ovet vielä lukossa. Sisällä haukottelu jatkui, kaikki olivat vielä unesta sekaisin.
Rouva Kuulanen piti lyhyen palaverin päivästä Koutsi-Juhan kanssa. Asiasta päästiin nopeasti yhteisymmärrykseen. Liikkeelle oli päästävä. Kroppa ja mieli piti saada hereille. Ajatuksille avoimiksi.
Jengi jumppasaliin ja homma käyntiin.
Rouva Kuulanen on aiemminkin käyttänyt Kuulahulluista mieleensä jäänyttä hengenkohotus –alkulämmittelyä. Se toimii yleensä tilanteessa kuin tilanteessa. Kertaakaan ei vielä missään ole käynyt niin, että kenelläkään jäisi naama peruslukemille. Ei nytkään.
Reidet saatiin verenpurkaumille. Äänet avattua. Tuuletettiin, hypittiin esteitä ja vesiesteitä. Hop! Heeiiiii!! Spänks!! Spänks! Hop! Hop! Ylemmäs, ylemmäs, kovempaan ääneen ja korkealle.
Rouva Kuulasen piti vedon jälkeen tasata henkeä tovi jos toinenkin, sen verran korkealle siinä hyppiessä ja intoa luodessa syke kohosi varovaisesta aloittelusta huolimatta.
Salille mentäessä veri kiersi, ajatus oli kirkas eikä ennen puolta päivää kukaan haukotellut kertaakaan.
Tässäkin tapauksessa saattoi jälleen hyvillä mielin todeta – Liike on lääke.

T4U:n koulutukset läpikäyneenä voi ylpeydellä todeta -
Liike on lääke ja nälkä kasvaa syödessä!

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Rouva Kuulanen taltuttaa himonsa

Herkut täyttävät vatsaa niin että todellinen nälkä unohtuu. Keho ei saa riittävästi rakennuspalikoita, olo on huono ja jaksamaton. Taudit iskevät helposti ja väsyttää ja masentaa.
Eilisen suklaahulluttelun päälle Rouva Kuulanen on valmis toteamaan: himoistaan pääsee eroon. Pitää vain tietää oikeat konstit.
Vaihe 1: Pitää syödä riittävästi että jaksaa.
Tässä vaiheessa Rouva Kuulanen on valmis heittämään kalorinlaskennat romukoppaan. Lukuja tuijottaessa ahdistus kasvaa ja lopputuloksena on se, että löytää itsensä pää herkkukaapista viisi kertaa saman illan aikana. Kärvisteltyään ensin koko päivän syömättä mitään.
Pitää uskaltaa syödä niin paljon, että nälkä pysyy kurissa. Jos kahden tunnin päästä ateriasta on jo niin kova nälkä että kiukuttaa, on syönyt liian vähän.

Broileri-sieni -risotto
(Kuva: Pirkka)

Vaihe 2: Pitää syödä tasaisesti pitkin päivää.
Jotkut sanovat, että puolet päivän energiatarpeesta tulisi olla täynnä lounaan jälkeen. Toiset että kello kuuteentoista mennessä. Rouva Kuulanen sanoo, että kun aamulla aloittaa ja illalla lopettaa ja välillä malttaa pitää noin kolmen tunnin taukoja niin hyvä tulee.
Rouva Kuulanen syö aamupalan, yleensä aamupäivän välipalan, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapalan. Ateriat voi rytmitellä muullakin tavoin, mutta silloin tulee pitää huolta siitä että niillä saa suhteessa enemmän energiaa.
Aamupuuro lyö Rouva Kuulasen nopeasti täyteen. Hän ei saa pelkästä puurosta riittävästi energiaa tai pitkäkestoista potkua. Ekstra-proteiinia lisäämällä asia korjaantuu. Raejuustoa ja maitoa puuron sekaan, keitetty kananmuna tai täyslihaleikettä ja taas jaksaa.
Joskus iltaisin Rouva Kuulasta nälättää koko ajan. Se on hyvä mittari sen suhteen, ettei hän ole syönyt riittävästi päivän aikana. Seuraavana päivänä hän voi yrittää korjata tilannetta parempaan tasapainoon.

banner
kuva: Leijona-kello

Vaihe 3: Pitää parantaa ruuan laatua
Sama yleissääntö homman etenemisen suhteen pätee niin syömisessä kuin kuntosalitreenissäkin: Ensin lisätään määrää, vasta sitten parannetaan tuloksia. Toisin sanoen ensin pitää osata syödä riittävästi, vasta sitten parantaa ruuan laatua.
Perinteinen lautasmalli on viime aikoina herättänyt runsaasti keskustelua.
Suomalaiset ravitsemussuositukset nojaavat lautasmalliin.
(kuva nutricia baby)

Vaihe 4: Pitää antaa itselleen lupa syödä
Koska Rouva Kuulanen on pohjimmiltaan laiska syömään, on hänen ollut helppo täyttää energiavaje rasvaisella suklaalla. Nyt häntä nälättää koko ajan ja housut pyörivät jalassa. Rouva Kuulasen haaste on oppia syömään riittävästi. Oppia näkemään vähän vaivaa oman syömisensä suhteen.
Pienillä muutoksilla voi saada ihmeitä aikaan.

Housut tiukalle niin pysyy vauhti päällä
hurjassakin menossa.

tiistai 11. lokakuuta 2011

Valtias Suklaa

Rouva Kuulanen on sen todennut aiemminkin. Hän syö elääkseen – ei elä syödäkseen.
Hänen heikkoutensa on aina kuitenkin ollut suklaa. Suklaakeksit. Maitosuklaa. Tumma suklaa. Inkiväärisuklaa. Minttusuklaa. Suklaajäätelö, suklaakaramellit. Suklaata kahvin kanssa, suklaata jälkiruuaksi. Suklaata välipalaksi, suklaata iltapalan kanssa.
Rouva Kuulanen on chocoholisti. Kun hän antaa suklaalle pikkusormen, on hänen kätensä pian suklaassa kyynärpäätä myöten.
Suklaalla on helposti saanut lykättyä näläntunnetta monella tunnilla eteenpäin. Siitä saa ihanan endorfiinihumalan. Suklaisen hunnun lävitse maailma näyttää jumalaisen kauniilta. Kun maailma murjoo, suklaaseen voi aina luottaa.
Suklaa on kulkenut Rouva Kuulasen kanssa monta matkaa. Käsilaukussa. Treenilaukussa. Auton hanskalokerossa. Piilossa vaatekaapissa puseroiden alla. Kaiken rehellisyyden nimissä Rouva Kuulanen on pystynyt melko hyvin nautiskelemaan suklaasta koska se ei hänen vartalossaan ole juuri näkynyt.
Välillä suklaasta on tullut krapula. Huono olo joka jää öllöttämään jonnekin vatsan ja nielun välille. Tekee pään raskaaksi ja askelen painavaksi. Rouva Kuulasta kiukuttaa. Hän tiuskii miehelleen, äkäilee lapsilleen. Ei soita äidilleen, piiloutuu naapuriltaan. Siihen olotilaan ei enää auta vaikka kuinka mättäisi lisää suklaata suustaan alas.
Silloin tulee stoppi. Rouva Kuulanen ölleröi loppupäivän. Kenties myös seuraavan. Kun olotila menee tarpeeksi pahaksi, ei edes liikunta auta. Itseinho on valtaisa. Elämä kaduttaa.
Silloin kun Rouva Kuulasta pitkästyttää, hän kaivaa suklaat esiin. Kun Herra E on ostanut kaapit täyteen keksejä ja suklaanamuja, Rouva Kuulanen kaivaa suklaat esiin. Kun hänellä ei ole muuta tekemistä, kun illalla väsyttää.
Niinpä Rouva Kuulanen on tehnyt päätöksen. Parempi ilman kokonaan. Ei enää suklaalevyjä. Ei paloja, ei edes proteiinipatukoita. Ei jäätelöä. Murusia, hippusia tai suikaleita.
Koska Rouva Kuulanen pääsi niin hyvään vauhtiin, päätti hän lopettaa valkoisen sokerin syömisen kokonaan. Valkoiseen vehnään hän ei ole koskenut juurikaan enää vuosiin.
Nyt hän on jäänyt koukkuun raakaan sokeroimattomaan puolukkasurvokseen.
Ikeensä kullakin kannettavana.





OODI SUKLAALLE
Suklaata makeaa
pehmeää valuvaa
muutama pähkinä
ui siinä muruina.

Hampaita himottaa
huulissa pakottaa.
Suklaaseen upottaa
siihen vois hukuttaa

surunsa, murheensa
ilonsa, onnensa.
Äitinsä, isänsä
siskonsa, mummonsa.

Palasta suklaata
osasta taivasta.

pyörteenä
virtana
jokena
koskena.

Missä on suklaata
siellä on kaikki.

Täten Rouva Kuulanen julistaa omakohtaiset suklaan hautajaiset alkaneeksi! Joulupöydässä tavataan!

maanantai 10. lokakuuta 2011

Viikon Treeniliike: Haaste Kahvakuulamiehelle

Isoin silmin Rouva Kuulanen tuijotti Viilaa. Viila nyökytteli kiivaasti. Kyllä kyllä. Tottahan Rouva Kuulanen tästä selviäisi. Ei epäilystäkään. Viila löi lisää löylyä pyttyyn. Kahvakuulamies ei välttämättä kokeilisi. Ehkä edes onnistuisi.
Rouva Kuulanen röyhisti rintaansa. Se piti varmasti paikkansa. Paukutteli henkseleitään. Olihan Rouva Kuulanen aika paljon voimakkaampi, taitavampi, isompi ja kätevämpi kaikessa muussakin. Miksei sitten tässäkin.
Aikansa Rouva Kuulanen ähräsi. Tippui ensin toiselle, sitten toiselle puolelle. Sisäreidet saikkasivat, etureidet hapottivat. Pallo mokoma oli liian pyöreä.
Kuula tuijotti häntä mustana ja haastavana metrin päästä. Ähäskutti, se tuntui huutelevan. Etpäs onnistu!
Hah.
Rouva Kuulanen puri hampaansa yhteen, kurkotti kuulan käteensä. Ojensi itsensä. Horjahti. Ojensi itsensä uudelleen. Horjahti toiselle puolelle. Ojensi itsensä. Kaatui eteenpäin.
Rouva Kuulanen tunsi kuinka hikipisarat helmeilivät pipon alla. Posket punoittivat ja hengitys kohoili. Periksi. Ei. Annettaisi.
Rouva Kuulanen hengitti syvään. Aloitti uudelleen.
Polviseisonnassa fitballin päällä. Kuula oikeassa kädessä. Hitaasti pienellä liikkeellä. Pikkuhiljaa. Liike lähti sujumaan.
Etuheilautus. Sitten rinnalleveto. Rinnallevedosta pystypunnerrus.
Ei vielä kovin montaa kertaa mutta jo pystyssä pysyen.
Rouva Kuulanen oli voittanut itsensä. Seuraavaksi olisi Kahvakuulamiehen vuoro. Joulukuussa otettaisiin mittaa. Ehkäpä jopa videomateriaalia.
Siis jos Kahvis ottaa haasteen vastaan J

Viila näytti mallia.

Etuheilautus vartalon sivulta polviseisonnassa pallon päältä.

Kuula kohoaa pään korkeudelle, palaa siitä rauhallisesti takaisin.


Etuheilautuksesta rinnalleveto.


Rinnalta pystypunnerrus.


Sama seisaaltaan ..






Loistavan taitavaa!

lauantai 8. lokakuuta 2011

Apukoutsin Apukoutsi

Huone oli täynnä kuntosalimaailman tulevaisuuden toivoja. Pirteitä, energisiä ja hyväntuulisia ihmisiä. Valmiina imemään kaiken mahdollisen ja mahdottoman tiedon aivoihinsa. Valmiina oppimaan, ymmärtämään ja valaistumaan.

Ajoittain ilmeet menivät tuskaisiksi.
Tässä Jaakon taidonnäyte.
Vakuuttavaa!

Rouva Kuulanen pyöritteli takamustaan fitballin päällä huoneen perällä ja hymyili. Hän oli iloinen. Rouva Kuulasesta oli tullut Apukoutsin Apukoutsi. Vaikuttavaa ja ihmeellistä.
Ensi viikolla hänet ylennettäisiin Apukoutsiksi. Sitä seuraavalla kenties Apukoutsien toiminnanjohtajaksi. Sitä seuraavalla hän perustaisi oman kattojärjestön kaikille maailman Apukoutseille. Tulevaisuus näytti ruusuiselta.
Viila Paunonen tykitti tietoa lavalta jatkuvana virtana. Siinä oli mies jonka aivot Rouva Kuulanen haluaisi itselleen. Fysiikan lisäksi. Viila oli toiminnallisen harjoittelun guru-ukko. Mies joka salilla löytyi katonrajasta keikkumasta.

Mikko "Viila" Paunonen


Apukoutsi Juha Karhu oranssissa paidassa.
Toinen taitava ja tiedontäyttämä mies Lappeenrannasta.

Ruokatauolla Rouva Kuulanen lähti salille ja sai kaksi tulevaisuuden toivoa mukaansa. Treenattiin kiertoratana erilaisia toiminnallisia liikkeitä. Välineinä käytettiin kahvakuulaa, tasapainolautaa ja eri tasoja. Rouva Kuulanen oli aivan fiiliksissä. Mielettömiä tyyppejä, avoimia uusille asioille.



Viila yllytti Rouva Kuulasta kokeilemaan uusia juttuja..


Timo näyttää mallia miltä sivulta päin näyttää.

 Päivän päätteeksi Viila houkutteli Rouva Kuulasen ja Apukoutsi-Juhan salille. Pisteenä iin päälle vedettiin kunnon toiminnallinen treeni. Neljäkymmentä minuuttia riitti nitomaan Rouva Kuulasen pakettiin. Horjuvin reisin hän poistui paikalta.
Huomista odotellessa. Homma jatkuu.


Teoriaa ..


.. ja käytäntöä


Kepistä on moneksi.