Kyltti altaan reunalla sanoo veden olevan +31 –asteista. Valehtelee mokoma. Jostain puhaltaa ilmastointilaitteen viima. Rouva Kuulasen käsivarret nousevat kananlihalle. Rouva Kuulasen hartiat nykisivät kiivaasti saunanlauteiden puoleen mutta jalat vievät puoliväkisin altaaseen. Pojat roiskivat vettä ympärilleen. Leikkivät liopleurodoneja ja krokotiileja. ”Äiti kato! Äiti kato!”
Rouva Kuulanen nielaisee ja painaa kielen kitalakeensa kiinni. Kineettinen ketju suljettu. Kerran se vain kirpaisee. Istuu matalan altaan pohjalle. Avannossa talvella käyminenkin on helpompaa kuin uimahallin lastenaltaassa värjötteleminen.
Pienet pojat viihtyvät leikeissään hienosti kahdestaan. Rouva Kuulasen tarvitsee vain katsoa, ettei kumpikaan heistä jää vedenpinnan alle liian pitkäksi aikaa.
Halli on puolityhjä, kello on vasta puoli kymmenen. Prrhana. Nyt riittää. Rouva Kuulanen alkaa punnertaa lastenaltaan matalassa päässä. Laskee jalkoja alas, nostaa ylös. Kiertää ja siksakkaa. Ponnistaa altaan reunalle ja tekee ojentajadippejä kunnes käsivarret ovat tulessa.
Tekee liikkuvuusharjoituksia alakropalle. Venyttää, pumppaa ja kiertää. Kädet altaan pohjassa vetää jalkojaan käsivarsien välistä eteen ja taakse. Välillä puuskuttaa ja taas jatkaa.
On pakko pysyä liikkeessä. Heti kun pysähtyy, tulee kylmä. Rovaniemeltä kyläilemään saapunut Anoppi sahaa eri altaiden väliä. Hänkään ei viihdy paikoillaan.
Vesi on aivan loistava vastus ja vaihtelu virkistää. Pitää vain pysyä liikkeessä.
Jospa ensi viikolla tultaisiin uudestaan..
Uinnin jälkeen eväs maistuu.
Täyslihanakkeja, omenamehua ja banaania.
Taas jaksaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti