torstai 30. kesäkuuta 2011

Muutoksessa Asuu Kasvun Siemen

Toista ihmistä on mahdotonta muuttaa. Mutta itseään voi. Jos vain haluaa. Ja ajoittain ymmärtää.
Ajoittain sitä muuttuu olosuhteiden pakosta. Parempaan tai huonompaan. Ajoittain etsii itsestään vastauksia ja niiden vastausten löytäminen vaatii muutosta.
Rouva Kuulanen on huomannut, että muutokset voivat olla äkillisiä, juuriltaan kiskaisevia. Hän on myös saanut kokea, että muutos voi tapahtua hitaasti. Vuosien kuluessa. Jonain päivänä sitä vain huomaa muuttuneensa. Ihmisenä.
Iän myötä ihminen alkaa suhtautua kehoonsa eri tavoin kuin aiemmin. Sitä voi katsella ikään kuin kauempaa. Olenko tuo minä? Ei kai yksi kilo sinne tänne tunnu. Ennen juosten menneet raput saavat nykyään puolessa välissä puuskuttamaan. Jossain viidennen pizzan ja kuudennen oluen välillä mielessä käy ajatus. Voisiko elämä olla toisin?
Jos hyvin käy, kehostaan alkaa välittää. Sitä oppii vaalimaan. Sohvaperunasta voi tulla atleetti, entinen himourheilija oppii hieman hellittämään. Nauttimaan liikunnasta.  Hidastellen.
Iän mukanaan tuomat muutokset tuovat mukanaan tavoitteiden uudelleen asettelun. Sitä miettii ruokavaliotaan, venyvyyttään, kehonsa palautumisaikoja. Niin henkisiä kuin fyysisiäkin. Vertailee helposti toisiin. Olenko yhtä hyvä? Voisinko olla parempi? Miksi olen näin vanha? Vanha ja väsynyt. Missä haluan olla kymmenen vuoden kuluttua?
Rouva Kuulanen uskoo, että runsaasti liikkuvat ihmiset suhtautuvat kehonsa vanhenemiseen myönteisemmin. Hyväksyvämmin. Juoksemalla vastakkaiseen suuntaan ei saa aikaa pysähtymään. Toivoen se kuitenkin muuttaa elämää. Pehmentää ikääntymisen mukanaan tuomia tömähdyksiä.
Itseään on turha vertailla muihin. Rouva Kuulanen haluaa silti kannustaa jokaista uskaltamaan. Muutoksessa asuu kasvun siemen.
Vanheneminen ei ole este eikä rajoite. Vanha koira oppii uusia temppuja siinä kuin nuorempikin. Muuttuu siinä missä nuorikin. Asiat vain tehdään vanhempana hieman eri tavalla.
Ehkä hieman hitaammin. Silti vauhdin hurmasta nauttien.

Alati muuttuva taivas

keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Stressivapaa-vyöhyke

Rouva Kuulasen loma lähenee loppuaan. Kahdessa viikossa ei juuri ihmeitä tehdä, mutta onpa tehty kumminkin.
Yhden asian Rouva Kuulanen on huomannut. Hän on hengittänyt helpommin. Ei ole  stressannut ihan niin kauheasti. Elämä on ollut oikein mukavaa. Lomalla.
Ei ole ollut muita aikatauluja kuin ne, mitkä on itse itselleen luonut. Lasten kanssa on vietetty enemmän kivaa aikaa kuin aikoihin. Rouva Kuulanen on jälleen huomannut, kuinka mahtavia persoonia hänen poikansa ovat. Ihania omalla ainutlaatuisella tavallaan.


Lapsiltaan voi oppia elämästä enemmän kuin kymmeneltä aikuiselta yhteensä. Jos vain antaa itselleen siihen mahdollisuuden.
Rouva Kuulanen on rauhoittanut mieltään pitkillä ajattomilla lenkeillä. Uusilla mahtavilla ystävillä. Uusilla maisemilla ja uusilla kokemuksilla.


Hän on mielestään oppinut kuuntelemaan hieman paremmin. Itseään. Miestään. Lapsiaan. Ystäviään. Oppinut itsestään taas uusia asioita. Usein se ei ole kuin näkökulmasta kiinni. Pitää vain päästää irti ja uskaltaa.
Ehkä se kestää vain pienen hetken. Ehkä ei. Ehkä hän muistaa näitä hetkiä sitten, kun syksyn ja talven kiireet uhkaavat taas viedä mukanaan. Rouva Kuulanen toivoo että muistaa.



Kiireeseen on helppo addiktoitua. Facebook. My Space. Twitter. Chatit, meset, yhteisöt ja reality-pelit. Elämä on tehty niin helpoksi. Samalla niin vaikeaksi.
Pitäisi vain muistaa tajuta pysähtyä ennen kuin on liian myöhäistä.
Rouva Kuulanen toivoo, että saavutettu positiivisuus kestää taas seuraavaan lomaan saakka.


Hänellä on paljon ihania kuvia siitä muistuttamassa!


tiistai 28. kesäkuuta 2011

Rouva Kuulanen Hailuodossa

Lautalla tuuli tuivertaa hiukset sekaisin. Lokit maukuvat ja tiirat liitävät lautan perässä. Aurinko kimmeltää meren pinnassa. Tuulimyllyt pyörittävät taivasta sekaisin.
Rannassa ajetaan autolla vielä kolmekymmentä kilometriä. Että päästään rantaan. Traktorit ajavat pelloilla ja pyöräilijät polkevat samaa tietä autojen kanssa  pellon laitoja kiemurrellen. Heinät kukkivat ja ilma tuoksuu kesältä. Männyltä ja muurahaisilta.
Rannan hiekka on samettia varpaiden alla. Kaikki huolet ja murheet unohtuvat, jäivät rannan toiselle puolen. Tiirat liitävät täälläkin. Taisivat seurata lautalta. Merivesi maistuu suolalta. Päättymättömiltä aalloilta. Levältä ja hieltä.
Leipäkivet pomppivat kuin pallot veden pinnalla. Koirat juoksevat keppien perässä. Vesi pärskyy, säteilee. Lapset konttaavat rantavedessä, viskovat kiviä.
Maailma näyttää kauniilta. Täydelliseltä. Sitä se onkin. Tänään. Viimeisenä lomapäivänä pohjoisessa. Tänne jäi sydän. Rouva Kuulasen sydän. Ehkä hän jonain päivänä saa sen takaisin ..



















maanantai 27. kesäkuuta 2011

Kahvakuulaa ja Kesäarvontaa Ainolanpuistossa

Aurinko paistoi. Kesä oli tullut Ouluunkin. Rouva Kuulanen polki lujaa kaupungin toiselta puolelta ehtiäkseen. Kuulailemaan. Iso-T:n tunti oli alkamaisillaan Ainolanpuistossa. Ehti kuin ehtikin. Ei edes eksynyt matkalla kertaakaan.

Kuulat kenttään ja sitten alettiin.
Alkuun pyöriteltiin. Noustiin varpaille. Vaihdettiin suuntaa. Kaikki keskittyivät. Hiljaisuus oli korvin kuultavaa. Rouva Kuulasen tunneilla jokainen on koko ajan äänessä. Oulussa treenaamiseen suhtauduttiin hartaudella.
Iso-T:n ihanainen vaimo Ihana-Anna oli saapunut treenaamaan. Rouva Kuulanen ja Ihana-Anna sipisivät keskenään ja nauraa räkättivät päälle. Vakavuuden lumous oli särkynyt.
Käytiin kyykyssä ja hypättiin. Rouva Kuulanen ohjaajan vankalla kokemuksella katseli kun Ihana-Anna hyppäsi ja kyykkäsi. Seisoi itse vieressä. Unohti itse treenata.
Iso-T rakensi pisteitä. Teemana oli Puuhamaa. Yhdellä pisteellä tehtiin etuheilautusta. Toisella hiihdettiin kuulat käsissä. Sentään paikallaan. Loisto-liike keskivartalo-kontrollin parantamiseen! 
Kolmannella tehtiin kiertohyppyjä ilman kuulia. Nostettiin vähän sykettä. Neljännellä pistettiin kuulat lentoon ja tähdättiin renkaisiin. Pareittain. Vastatusten.
 Rouva Kuulanen ei ihan joka kerralla muistanut väistää kuulan tieltä kun Ihana-Anna heilautti kuulan liikkeeseen. Onneksi Ihana-Anna osasi tähdätä suhteellisen hyvin. Renkaaseen. Ei Rouva Kuulaseen.
Viidennellä kierrätettiin kuulaa pareittain vartalon ympäri. Rouva Kuulanen ja Ihana-Anna intoutuivat hieman hifistelemään. Flipit ja suunnan vaihdot ja yhdellä jalalla seisomiset. Ristiin rastiin ja välillä maan kautta. Kädet olivat mullassa ja kynnet katkeilivat.

Tehtiin kaksi kierrosta. Sitten pieniä muutoksia liikkeisiin. Vielä kaksi kierrosta lisää. Loppuverkat ja soromnoo.
Tunti loppui liian nopeasti. Niinhän ne aina tekevät.
Vielä oli kuitenkin kesäkisa-arvonta edessä .. Jännitys tiivistyi.
Ihana-Anna sai kunnian toimia arvonnan virallisena onnen keijuna.




Seuraavassa kisan onnelliset voittajat:
Tuotepalkinto eli 8 kg kuula, Tuomo Kilpeläisen Kahvakuulalla kuntoon –kirja sekä Kahvakuula harjoittelu –dvd menivät lukijalle nimimerkillä MS.
Viisi osallistumista Boot Camp –Kahvakuula –tunnille menivät:
1 Malin
2 Aino Sihvola
3 Henrica Fagerlund
4 Terhi
5 Villa Minttu
Tunti järjestetään heinä-elokuun aikana. Tarkempi aikataulu ilmoitetaan myöhemmin. Mikäli itse ei pääse paikalle, voi palkinnon kierrättää vaikkapa ystävälleen J
Palkinto pitää ottaa vastaan ja vahvistaa viikon sisällä eli maanantaihin 4.7.2011 mennessä. Laittakaa Rouva Kuulaselle meiliä! Osoite liina.sievers@gmail.com
ONNEA KAIKILLE VOITTAJILLE, KIITOS OSALLISTUMISESTA JOKAIKISELLE ja HYVÄÄ KESÄÄ KAIKILLE LUKIJOILLE!

Rouva Kuulanen mökkeilee

Rouva Kuulanen tiskasi. Pienet pojat auttoivat. Toinen ojensi likaisia lautasia. Toinen latoi puhtaita huuhteluvatiin.
Oli saunottu. Heitetty tikkaa. Uitu. Pelastettu sudenkorento veden varasta. Syöty taivaallisen hyvää mökkiruokaa.

Reipas vedenkantaja

Herra E kantoi saunalta viimeisiä kuumia vesiä padasta Rouva Kuulasen tiskivatiin. Vanhat vedet lensivät pusikkoon. Seassa muutama veitsi ja lusikka. Pikku E pelasti ne pienillä kätösillään takaisin Rouva Kuulasen vatiin. Katsoi moittivasti Rouva Kuulaseen. "Äidit!" hänen katseensa tuntui sanovan.

Äiti saa haleja

Liisa-Täti huusi tulemaan kahville. Pöydässä oli mansikkakakku. Kesän ensimmäinen. Termoskannussa kuumaa kahvia. Laseissa punaista limua. Hyttyset inisivät korvan juuressa ja paarmat napsuttivat ikkunalaseja.

50-luvulta asti kestänyt kuumana

Kakku katosi hyvin nopeasti parempiin suihin. Pikku E piti kermasta. Pikku J mansikoista. Tasajako.



Kakun jälkeen pojat leikkivät setänsä vanhoilla autoilla mökin lattialla. Autot olivat säilyneet ulkona mökin alla parikymmentä vuotta. Hienosti pelasivat edelleen.
Ilta-aurinko paistoi upeasti järven hiljaisena liplattaviin laineisiin. Ilma tuoksui kesältä. Savulta, tuulelta ja mäntymetsältä.
Vielä viimeiset iltapissat ulkohuussissa. Koko perhe autoon. Viimeiset katseet järvelle. Ensi kesänä nähtäisiin uudelleen.

Käsienpesu onnistuu kätevästi

Mökillä on ihanaa <3



( Muista muista psps. Illalla arvotaan!! Viimeiset hetket kirjautua lukijaksi ennen kesän suurta arvontaa! )

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Kickbiking@Ounasvaara

Smäck. Smäck. Smäcksmäcksmäck .. Splät. SplätsplätSplät… SPLÄT!

Mäkärät ja muut öttiäiset iskivät mustia ruhojaan Rouva Kuulasen otsaan. Rouva Kuulanen kiisi alas pitkän pitkää mäkeä potkupyörä allaan jossakin Ounasvaaran rinteillä.
Makkara oli jäänyt taakse jo ensimmäisessä kurvissa. Joko Rouva Kuulasen lihakset painoivat liikaa tai sitten hänen käsijarrunsa oli hetkellisesti lakannut toimimasta. Rouva Kuulanen kiljui ”Jaksaa! Jaksaa!” vastaantuleville lenkkeilijöille ja vilahti jälleen uuden mutkan taakse.
Rouva Kuulanen teki yhden jalan kyykkyjä kickbiken päällä. Vaakoja. Vaihtoi välillä jalkaa. Mäki jatkui ja jatkui. Ripset muuttuivat mäkäristä raskaiksi. Luonnon omat tekoripset.
Mäen tasaantuessa Makkara saavutti Rouva Kuulasen. Ripirinnan he lähtivät potkuttelemaan eteenpäin. Easy going business. Jokainen potku eteenpäin oli puolikas askelkyykky. Tasamaalla sitä ei niinkään huomannut. Tien muuttuessa ylämäeksi alkoi jalkoja pakottaa. Piti pysähtyä lukemaan karttaa. Muutamaan otteeseen. Periksi ei annettu mutta välillä oli pakko pistää juoksuksi.

Kova selitys heti päällä ..

Neljänkymmenenviiden minuutin jälkeen Rouva Kuulanen ja Makkara palauttivat potkupyörät Santaparkin respaan. Nakkasivat vesipullot autoon ja ottivat jalat alleen. Pieni palauttava lenkki tekisi hyvää. Ihan hissukseen. Jokea kohti mentäisiin.


Palauttava lenkki osoittautui ylämäkimaastojuoksuksi. Umpimetsässä. Näköalatornia kohti. Saattoi siellä muutama polku olla. Aika paljon kiviä. Ei ollut edes karttaa mitä lukea. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa. Makkara oli tässä lajissa liian taitava. Rouva Kuulasen lihakset painoivat.

Tiukka mimmi

Loppupäivän Rouva Kuulanen vietti koomassa. Pakarat piukuivat ja akillesjänteet manailivat.
Olipahan lenkki. Tulipahan tehtyä. Ihan parhaassa seurassa. Talvella luvassa umpihankijuoksua á la Helsinki!
Tämä oli Makkara haaste ja avoin kutsu samaan aikaan J


(Psps!! Muistakaa huominen lukija-arvonta! Kirjaudu julkiseksi lukijaksi - VIIMEISET HETKET :)
Voit voittaa tuotepaketin - 8kg kuula, kilpeläisen kirja + dvd- tai boot camp-kuula -tunnin Helsingissä heinä-elokuun aikana. Rouva Kuulanen suosittelee! )

lauantai 25. kesäkuuta 2011

Juhannuspäivän jatkot

Selvittyään ylös Kemijoesta Rouva Kuulanen pakkasi Anopin, Herra E:n ja pojat autoon. Hurautettiin Santasportiin. Anoppi oli mainostanut Lappsetin Funparkia. Sisäliikuntapuistoa lapsille. Halusi viedä pienet pojat sinne leikkimään.


Funpark oli kiinni. Juhannuspäivä ja kaikkea. Onneksi pihalla oli rivissä erittäin lujaa menevän näköisiä ralliautoja, joita piti päästä kokeilemaan. Kypärät päähän ja menoksi. Pikku J pisteli menemään kuin vanha tekijä, huristi mäkeä alas niskahiukset hulmuten.
Pikku E ei ylettänyt polkimille eikä oikein osannut ohjatakaan. Lujaa piti silti päästä. Rouva Kuulanen kääri hihansa ja niin sitä mentiin. Juostiin ja kiemurreltiin.




Kurvit suoriksi

Hetki jaksettiin. Sitten lähdettiin keilaamaan.
Santasportin keilaradalla kevyin pallo painoi kuusi kiloa. Lapsia varten radan reunat sai ylös. Kengissä löytyi melko sopivat koot kaikille. Pienin koko oli 28 ja se pysyi Pikku E:n jalassa riittävän hyvin.
Jokainen keilasi vuorollaan. Selvittiin kaksi kierrosta.


Sitten Pikku E lähti kävelemään. Anoppi perässään painatti pihamaalle. Muut jäivät jatkamaan. Pikku J kokeili erilaisia tekniikoita. Kuusi kiloa oli nelivuotiaalle hieman liian painava.
Hätä keinot keksii. Radan sivusta löytyi muutama teline. Niitä pitkin kun vieritti, alkoi keiloja kaatua.
Pikku J keilasi omalla vuorollaan. Keilasi Pikku E:n vuorolla. Keilasi Anopin vuorolla. Ei olisi malttanut odottaa että Herra E ja Rouva Kuulanen vierittivät palloa omalla vuorollaan. Suuttui kun tunti tuli täyteen ja piti lopettaa. Pikku J olisi halunnut tehdä täyskaadon punainen keila ensimmäisenä. Olisi halunnut ilmaisen juoman, mikä tiskiltä siitä hyvästä luvattiin.

Ikinuoren 72 -vuotiaan anopin taidonnäyte

Eipä auttanut. Ensi kertaa varten täytyy kasvattaa vähän lisää papua.
Lopuksi käytiin Lappsetin leikkipuistossa talon toisella puolen. Pienet apinat roikkuivat ja hyppivät. Vielä löytyi energiaa.




Herra E oli tässä vaiheessa jo luovuttanut. Kuorsasi autossa silmälasit vinossa.
Aurinko paistoi. Tuli hiki. Päätettiin lähteä syömään hirvenpaistia. Juoda autossa pillimehua.

Energiaa kului päivän aikana huimasti. Lapset saivat uusia kokemuksia ja taidot karttuivat. Aikuisetkin pysyivät lasten perässä liikkeessä koko ajan. Kaikille tuli ja jäi hyvä mieli.
Ehkä ensi vuonna mökkeillään koko juhannus. Ehkä ei. Jää nähtäväksi. Huomenna kuitenkin.

Erilainen juhannus oli hyvä juhannus. Kerrassaan :)

Vaatteet päällä Kemijoessa

Rouva Kuulanen päätti lähteä lenkille. Kääri iphonen minigrip-pussiin. Viritti Nickelbackin Burn it To The Groundin iPodiin. Veti villasukat jalkaansa. Niket tiukalle. Lähti menemään.

Paremmat kuin mitkään tekniset juoksusukat ..

Reitti vei Kemijoen vartta itään päin. Tossut iskivät kipinää märällä asfaltilla. Säärissä tuntui vielä edellinen Oulussa juostu lenkki. Ketään ei näkynyt missään. Juhannus harvensi treenikansan syviä rivejä.
Joki näytti ihanalta. Tumma veden pinta väreili. Valo heijastui laineista. Sorsaperheet olivat lähteneet aamu-uinnille. Lokit kirkuivat, etsivät kaloja. Kenties toisiaan.
Rouva Kuulanen veti raikasta ilmaa keuhkoihinsa. Puhalsi ulos. Katseli puita. Vaihtoi biisejä iPodissa. Pyöritteli käsiään. Juoksi kirkkoa kohti. Katseli puita. Katseli taivasta. Kääntyi takaisin.
Rovaniemellä puutkin ovat erilaisia

Paluumatkalla Rouva Kuulanen katseli jälleen jokea. Sai ajatuksen. Juoksi rantaan. Kuin tilauksesta törmäsi siellä Nurmisen Raineriin. Raineri lupasi ottaa kuvan Rouva Kuulasesta.
Rouva Kuulanen löi iPhonensa Rainerin käteen. Minigrip-pussin ja kuulokkeet Rainerin kainaloon. Ja juoksi veteen.

Rouva Kuulanen ja Rainerin sormi


Vauhdilla veteen


Lämpimämpää kuin Extremessä!

perjantai 24. kesäkuuta 2011

Nenänkaivuu-urakointi oy

Rouva Kuulanen tuli niin kipeäksi Hukassa tehdystä treenistä, ettei jaksanut lähteä juoksemaan. Välillä on ihan hyvä antaa itselleen ja kropalleen periksi. Lakata miettimästä syömisiään ja treenaamisiaan. Suorittamisiaan. Keskittyä muihin asioihin. Antaa pääkoppansakin levätä.
Niinpä koko edellispäivä Rouva Kuulanen vietti perheensä kanssa yhdessä. Käytiin syömässä. Pojat peuhasivat pallomeressä. Käveltiin pitkin auringonpaisteisia katuja kaikki neljä käsitysten. Välillä mentiin lujaa pojat reppuselässä keikkuen. Käytiin ihanassa kyläpaikassa ihanien ihmisten luona. Pojat juoksivat rappuja ylös-alas, painoivat pitkin nurmikoita ja leikkivät hiekkalaatikolla. Joivat mehua ja söivät irtokarkkeja. Ihmettelivät hevosmuurahaisia.
Autossa kuunneltiin lastenmusiikkia. Samoja biisejä uudelleen ja uudelleen. Pojat kaivoivat nenistään mitä kummallisimpia luomuksia. Niitä sitten kilpaa ihasteltiin.
Kesä ja loma. Ihan parasta aikaa elämässä!
***
On juhannus. Keskikesän juhla. Tänään Rouva Kuulanen suuntaa perheensä kanssa auton nokan Rovaniemeä kohti ja lähtee nauttimaan yöttömän yön hienosta valosta. Autossa kuunnellaan taas ne samat lastenlaulut. Lauletaan yhteen ääneen. Uudelleen ja uudelleen. Katsotaan, minkälaisia aarteita nenän sisältä tänään löytyy.
Illalla saunan jälkeen grillataan. Juodaan mehua ja syödään jätskiä päälle. Rouva Kuulanen ei halua menettää sekuntiakaan ihanien lastensa kanssa vietetystä ajasta. Lasten kanssa mennään lasten ehdoilla. Mieli kirkkaana.
Rouva Kuulanen toivottaa kaikille oikein hyvää juhannusta. Nauttikaa läheisistänne!


torstai 23. kesäkuuta 2011

Elämä on Elämää – omaa elämää

Rouva Kuulasen elämä on Rouva Kuulasen elämä. Ei kai se kenenkään muunkaan voi olla..
Elämän kiireessä ajoittain unohtuu, miten elämää pitäisi elää. Mikä siinä on tärkeää.
Rouva Kuulasen elämässä tärkeintä ovat lapset. Omat ihanat pienet pojat. Mikään eikä kukaan tule koskaan heidän ylitseen kävelemään niin kauan kuin Rouva Kuulasessa henki pihisee. Rouva Kuulanen suunnittelee pihisevänsä vielä kauan.





 Rouva Kuulasen elämässä on tärkeää rakkaus. Vastavuoroisuus. Se että kun antaa itsestään, saa takaisin. Mikään ei ole tyhmempää kuin antaa kaikkensa ja saada tyhjää takaisin. Tämä pätee myös ystävyyssuhteisiin. Onneksi Rouva Kuulasella on ihania rakkaita ja ystäviä. Heitä hän ei vaihtaisi mihinkään.


Rouva Kuulanen on huomannut että välillä elämässä on rämmittävä. Käytävä suolla huutamassa ja kiroilemassa. Elämä ei aina mene suorinta tietä eikä varsinkaan sitä helpointa. Aikansa kun seisoo turpeessa kainaloitaan myöten ja äheltää. Kyllä se siitä sitten taas.
Elämän ruuhkavuosista riittää moneksi. On töitä. Paljon töitä. On lapsia. Puoliso. Ystäviä ja naapureita ja eläimiä. Vastuita ja velvollisuuksia. Jossain välissä saattaa huomata jotakin. Muistaako sitä hengittää?
Rouva Kuulanen vaatii itseltään paljon. Aina olisi oltava paras joka asiassa. Periksi ei anneta. Pitää revetä sinne ja juosta tänne. Aamusta aletaan eikä vauhti lopu illallakaan.
Armo. Armollisuus. Itseään kohtaan. Se on Rouva Kuulasen mielestä se mikä helposti unohtuu. Aina ei olisi pakko jaksaa. Ei olisi pakko ehtiä. Kiire on se illuusio minkä itse itsellemme luomme. Jotta olisimme tärkeitä.
Ei kukaan lakkaa olemasta sillä että välillä pysähtyy. Katsoo peiliin ja näkee itsensä. Sen kaikkein tärkeimmän. Itse on valintansa tehnyt ja tekee jatkossakin. Täytyy vain tehdä sellaisia valintoja että niiden kanssa jaksaa elää. Pitkiä, hyviä vuosia.
Kuinka minä tänään jaksan?
- Kuinka sinä tänään jaksat?

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Rouva Kuulanen Hukassa

Rouva Kuulanen päätti lähteä punttisalille. Loman kunniaksi.
Oulussa on hieno iso liikuntakeskus. Hukka. Sopii Rouva Kuulasen mentaliteettiin. Hänellä kun ovat asiat ajoittain hukassa, ovat ne sitten kassissa tai eivät.

Paras treenikassi mitä Rouva Kuulasella koskaan on ollut

Ensin Rouva Kuulanen kävi kiertämässä Trainer4You:n uudet laajennetut tilat Hukan yläkerrassa. Nice .. Hyvältä näytti!

Kierroksen jälkeen Rouva Kuulanen veti tiukan ilmeen kasvoilleen ja lähti treenille.
Juoksi matolla kymmenen minuuttia. Ihan hissukseen. Lämmitteli.


Teki kyykkyjä tanko niskassa. Kolme kertaa kaksitoista. Istui syvälle. Reisissä piukui vielä eiliset juoksutreenit. Tehokkaalta tuntui.




Käsipainoilla Rouva Kuulanen teki pystysoutu-pystypunnerrus –yhdistelmää. Irvisteli tehdessään. Kuulailun hyödyt huomasi. Rouva Kuulanen jaksoi tehdä isommilla painoilla useampia toistoja kuin ennen. Oli kestoa ja oli voimaa. Tuntui todella hyvältä.
Yhden käden kulmasoutuun Rouva Kuulasen oli hankala löytää sopivaa painoa. Painot olivat joko liian painavia tai auttamattomasti liian kevyitä. Kyllä hän niillä silti aikaan sai.
Rouva Kuulanen teki penkkipunnerruksia, dippejä penkiltä jalat toisella penkillä. Askelkyykkyihin  hän ponnisti ilmassa vaihdon. Katsoi peilistä sivusilmällä. Että selkä pysyi suorassa. Vatsarutistuksia pallolla. Kuulaakin hän hieman heitteli, ei malttanut pysyä kokonaan erossa.
Hukassa oli tavattoman ystävällisiä ja auttavaisia nuoria miehiä treenaamassa. Auttoivat Rouva Kuulasta etsimään sopivia painoja ja kehuivat kiertoliikkeitä. Vaihtoivat paikkaa Rouva Kuulasen tieltä ja hymyilivät kauniisti. Rouva Kuulanen tulee hyvästä salikäytöksestä hyvälle mielelle.
Hukassa voi joutua hukkaan, jos tulee kiire löytää ulos. Kyllä siellä sen verran lääniä riittää. Harva liikuntakeskus on yhtä hieno ja tunnelmallinen. Valoa siellä Rouva Kuulasen makuun olisi voinut olla hitusen enemmän mutta hämäryyteen tottui nopeasti.

Tunnelmallista
Oli mukavaa. Kannatti odottaa taas kokonainen vuosi. Erityisen kiitoksen Rouva Kuulanen halusi vielä esittää Heli Hyväntuuliselle, joka kesken töidensä tuli ystävällisesti avustamaan Rouva Kuulasta treenikuvien otossa. Kiitos J