Pikku J hymyili jännittyneenä käytävän toisella puolella. Puristi Rouva Kuulasen kättä kaksin käsin. Iso pörrötukka silmillä. Silmät hitusen vihreälle vivahtavina. Pikku J näytti hymykuoppineen pieneltä suloiselta peikkopojalta.
Pikku E rötkötti lungisti omalla paikallaan Rouva Kuulasen vierellä. Potki vastapäisen penkin selkänojaa. Pääkallokengät jalassa. Ruskeat vaatteet sävy sävyyn. Jauhoi purkkaa. Nielaisi sen ja halusi lisää. Ei tuntunut missään. Yhtään ei jännittänyt. Pieni Herra Maailmanmatkaaja.
Kone rullasi rauhallisesti kiitoradan päähän. Pysähtyi. Jännitys tiivistyi. Pikku J:n pää alkoi kääntyillä. Eikö tässä lähdettäisikään. Pikku E halusi lisää purkkaa.
Sitten alkoivat moottorit jylistä. Vauhti kiihtyä. Pienet leuat jauhoivat purkkaa kuin viimeistä päivää. Oltiin ilmassa ennen kuin huomattiinkaan. Siirtymämatka arjesta Lomaan oli alkanut.
LOMA! Miten pieni ja kummallinen sana. Neljään kirjaimeen tiivistyy kaikki mikä ihmiselossa on ajoittain hyvin tärkeää. Rauha. Pysähtyminen. Kiireettömyys. Laiskottelu. Hyväntuulisuus. Rento, ruskea ihmisliha.
Niin saavuttiin Lomaan. Hyttysten ja raittiin ilman keskelle. Kuinkahan monta tuntia Rouva Kuulanen tällä lomalla saa istua rantahiekalla. Katsella kuinka pienet pojat heittelevät kiviä jokeen. Pyydystävät kalanpoikasia rantavedestä ja ihastelevat ohi kiitäviä veneitä.
LomaLOMAlomalomamamamalomaLOMA!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti