keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Rouva Kuulanen Keikalla

Rouva Kuulanen lähti keikalle. Tällä kertaa puhumaan ravinnosta. Selvittämään, miten illan asiakkaat syövät keskimääräisen vuorokauden aikana. Arkipäivänä ja pyhänä. Sen jälkeen kahvakuulailemaan.
Rouva Kuulanen aloitti alkulämmittelyllä. Saatiin veri kiertämään. Ajatus luistamaan. Sen jälkeen heitti kehiin vähän roolileikkiä. Sai naiset nauramaan. Jokaisen ryhdin suoristumaan. Kansioista kaivettiin esiin ympyrää. Jokainen joutui töihin. Aivojen surinan kuuli paperin rapinan keskeltä, lyijykynät roihusivat.
Puhuttiin ruokailutiheydestä vuorokauden aikana. Siitä, mitä syödään ja miten. Miten syömistä yhdistetään liikuntaan ja miltä liikunnan pitäisi milläkin sykealueella tuntua. Lopuksi jokainen sai suunnitella itselleen täydellisen ruokailupäivän. Kirjoittaa sen taakse itselleen kirjeen. Kirjeet teipattiin kiinni ja osoitteet lyötiin päälle. Rouva Kuulanen postittaa ne jokaiselle syksyllä. Jokainen on suunnitelmasta itselleen vastuussa.
Kun kirjeet olivat nipussa, siirryttiin pihalle. Autosta kaivettiin kuulia ja autonrenkaita. Kukaan ei ollut aiemmin kuulaillut, jokaista ehkä vähän jännitti.
Pyöriteltiin käsiä. Heiluteltiin jalkoja. Kierrettiin ja väännettiin ja sitten tartuttiin kuuliin. Pyöritys alkoi alusta. Vartalon ympäri. Varpaille. Avattiin ääntä ja huudettiin kilpaa. Pyöritettiin pään ympäri. Hakattiin halkoja.
Etuheilautus lähti jokaisella heti sujumaan. Otettiin irtiottoja. Tehtiin pariharjoituksia. Alkuun kaikki eivät uskaltaneet päästää irti kuulasta, mutta yritys oli kova – ja se palkittiin. Jokaisen kädet näkyivät jossain vaiheessa irti kuulasta. Ilmassa. Rouva Kuulanen oli ylpeä asiakkaistaan. Hienoa meininkiä, yrityksen makua.
Paiskottiin kuulaa, heiteltiin. Tähdättiin autonrenkaisiin ja kisattiin.
Lopuksi muodostettiin kuulajana. Jokainen pääsi kokeilemaan etuheilautusta pienimmästä kuulasta isoimpaan. Jos kuulaa ei pisteellä riittänyt, hypittiin haara-perus –hyppyjä. Haara-perus –hypyistä tulikin kannustusmooveja heilauttelijoille. Omat kuviot askelineen.
Aivan todella hieno ilta. Rouva Kuulasella oli hauskaa. Jospa hän illan aikana olisi saanut jonkun päähän istutettua ajatuksen. Että kuulan voisi hommata itselleen. Mökille tai parvekkeelle tai pihanurmelle. Ja miettimään omia syömisiään. Hyvässä hengessä. Siitä hän olisi iloinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti