Rouva Kuulasen elämä on Rouva Kuulasen elämä. Ei kai se kenenkään muunkaan voi olla..
Elämän kiireessä ajoittain unohtuu, miten elämää pitäisi elää. Mikä siinä on tärkeää.
Rouva Kuulasen elämässä tärkeintä ovat lapset. Omat ihanat pienet pojat. Mikään eikä kukaan tule koskaan heidän ylitseen kävelemään niin kauan kuin Rouva Kuulasessa henki pihisee. Rouva Kuulanen suunnittelee pihisevänsä vielä kauan.
Rouva Kuulasen elämässä on tärkeää rakkaus. Vastavuoroisuus. Se että kun antaa itsestään, saa takaisin. Mikään ei ole tyhmempää kuin antaa kaikkensa ja saada tyhjää takaisin. Tämä pätee myös ystävyyssuhteisiin. Onneksi Rouva Kuulasella on ihania rakkaita ja ystäviä. Heitä hän ei vaihtaisi mihinkään.
Rouva Kuulanen on huomannut että välillä elämässä on rämmittävä. Käytävä suolla huutamassa ja kiroilemassa. Elämä ei aina mene suorinta tietä eikä varsinkaan sitä helpointa. Aikansa kun seisoo turpeessa kainaloitaan myöten ja äheltää. Kyllä se siitä sitten taas.
Elämän ruuhkavuosista riittää moneksi. On töitä. Paljon töitä. On lapsia. Puoliso. Ystäviä ja naapureita ja eläimiä. Vastuita ja velvollisuuksia. Jossain välissä saattaa huomata jotakin. Muistaako sitä hengittää?
Rouva Kuulanen vaatii itseltään paljon. Aina olisi oltava paras joka asiassa. Periksi ei anneta. Pitää revetä sinne ja juosta tänne. Aamusta aletaan eikä vauhti lopu illallakaan.
Armo. Armollisuus. Itseään kohtaan. Se on Rouva Kuulasen mielestä se mikä helposti unohtuu. Aina ei olisi pakko jaksaa. Ei olisi pakko ehtiä. Kiire on se illuusio minkä itse itsellemme luomme. Jotta olisimme tärkeitä.
Ei kukaan lakkaa olemasta sillä että välillä pysähtyy. Katsoo peiliin ja näkee itsensä. Sen kaikkein tärkeimmän. Itse on valintansa tehnyt ja tekee jatkossakin. Täytyy vain tehdä sellaisia valintoja että niiden kanssa jaksaa elää. Pitkiä, hyviä vuosia.
Kuinka minä tänään jaksan?
- Kuinka sinä tänään jaksat?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti