Stressivapaa-vyöhyke

Rouva Kuulasen loma lähenee loppuaan. Kahdessa viikossa ei juuri ihmeitä tehdä, mutta onpa tehty kumminkin.

Yhden asian Rouva Kuulanen on huomannut. Hän on hengittänyt helpommin. Ei ole  stressannut ihan niin kauheasti. Elämä on ollut oikein mukavaa. Lomalla.

Ei ole ollut muita aikatauluja kuin ne, mitkä on itse itselleen luonut. Lasten kanssa on vietetty enemmän kivaa aikaa kuin aikoihin. Rouva Kuulanen on jälleen huomannut, kuinka mahtavia persoonia hänen poikansa ovat. Ihania omalla ainutlaatuisella tavallaan.

Lapsiltaan voi oppia elämästä enemmän kuin kymmeneltä aikuiselta yhteensä. Jos vain antaa itselleen siihen mahdollisuuden.

Rouva Kuulanen on rauhoittanut mieltään pitkillä ajattomilla lenkeillä. Uusilla mahtavilla ystävillä. Uusilla maisemilla ja uusilla kokemuksilla.

Hän on mielestään oppinut kuuntelemaan hieman paremmin. Itseään. Miestään. Lapsiaan. Ystäviään. Oppinut itsestään taas uusia asioita. Usein se ei ole kuin näkökulmasta kiinni. Pitää vain päästää irti ja uskaltaa.

Ehkä se kestää vain pienen hetken. Ehkä ei. Ehkä hän muistaa näitä hetkiä sitten, kun syksyn ja talven kiireet uhkaavat taas viedä mukanaan. Rouva Kuulanen toivoo että muistaa.

Kiireeseen on helppo addiktoitua. Facebook. My Space. Twitter. Chatit, meset, yhteisöt ja reality-pelit. Elämä on tehty niin helpoksi. Samalla niin vaikeaksi.

Pitäisi vain muistaa tajuta pysähtyä ennen kuin on liian myöhäistä.

Rouva Kuulanen toivoo, että saavutettu positiivisuus kestää taas seuraavaan lomaan saakka.

Hänellä on paljon ihania kuvia siitä muistuttamassa!