Rouva Kuulasen kesä-elämää

Aurinko paistoi kuumasti. Kesä oli tullut. Hiekka pölisi hiekkalaatikolla ja variksen pojat hyppivät pitkin pihoja. Harjoittelivat elämää. Ensimmäistä kesää ikinä Rouva Kuulasen pihalla lentelivät hyttyset. Ei niitä Helsingissä ennen ollut.

Rouva Kuulanen raahasi pihavarastosta autonrengasta lapsille. Pikku E auttoi. Rengas iskettiin keskelle pölisevää hiekkalaatikkoa. Rouva Kuulanen veti viivan maahan. Yritti houkutella Pikku E:tä heittämään palloa sen takaa. Pikku E ei suostunut. Hän mieluummin heitteli palloa joka paikasta joka paikkaan. Sitten juoksi perässä. Välillä Pikku E hyppäsi renkaan reunalle seisomaan. Tasapainoili siinä ja nauraa kikatti.

Pikku J ajoi polkupyörällä punainen kypärä sauhuten ympäri pihaa. Naapurin Wilma kaasutti perässä. Välillä lapset pysähtyivät heittelemään ankkuria laivasta veteen. Ankkuri oli narun päähän sidottu keppi. Pitkä penkki laivana.

Pyörät lyötiin parkkiin ja kiivettiin kiipeilytelineessä. Ylös, ylös, ylös asti. Tankoa pitkin alas. Uudelleen ja uudelleen. Saippuakuplat lentelivät kesäilmassa. Pikku-Lauri söi hiekkaa ja paperinenäliinoja. Räkä valui poskelle.

Vesisaavista haettiin vettä ja kasteltiin pusikoita. Vedestä ja hiekasta tehtiin moottoriöljyä. Välillä juotiin vettä ja mehua. Haettiin pakastimesta jätskiä. Etsittiin muurahaisia. Käännettiin kiviä. Välillä riideltiin ja sitten taas jatkettiin.

Lasten vauhtia katsellessaan Rouva Kuulanen ei voinut kuin ihmetellä. Jos aikuisetkin pysyisivät samanlaisessa liikkeessä. Nauttisivat yhtä paljon olostaan. Tuntikausia päivässä. Olisiko silloin yhtä paljon vaivoja?

Selkäkipuja, masennusta, ylipainoa ja voivotusta. Jos sekin aika, mikä käytetään tuskailuun, märehtimiseen ja asioiden suremiseen, kuluisi liikkumiseen? Hetkessä elämiseen. Riidat riideltäisiin heti ja sitten unohdettaisiin. Mitä silloin tapahtuisi? 

Ehkä aikuisilla on liikaa aikaa ajatella?