Rouva Kuulanen Hailuodossa

Lautalla tuuli tuivertaa hiukset sekaisin. Lokit maukuvat ja tiirat liitävät lautan perässä. Aurinko kimmeltää meren pinnassa. Tuulimyllyt pyörittävät taivasta sekaisin.

Rannassa ajetaan autolla vielä kolmekymmentä kilometriä. Että päästään rantaan. Traktorit ajavat pelloilla ja pyöräilijät polkevat samaa tietä autojen kanssa  pellon laitoja kiemurrellen. Heinät kukkivat ja ilma tuoksuu kesältä. Männyltä ja muurahaisilta.

Rannan hiekka on samettia varpaiden alla. Kaikki huolet ja murheet unohtuvat, jäivät rannan toiselle puolen. Tiirat liitävät täälläkin. Taisivat seurata lautalta. Merivesi maistuu suolalta. Päättymättömiltä aalloilta. Levältä ja hieltä.

Leipäkivet pomppivat kuin pallot veden pinnalla. Koirat juoksevat keppien perässä. Vesi pärskyy, säteilee. Lapset konttaavat rantavedessä, viskovat kiviä.

Maailma näyttää kauniilta. Täydelliseltä. Sitä se onkin. Tänään. Viimeisenä lomapäivänä pohjoisessa. Tänne jäi sydän. Rouva Kuulasen sydän. Ehkä hän jonain päivänä saa sen takaisin ..