perjantai 30. maaliskuuta 2012

Viikon treenivideo: Diagonaaliveto kahvakuulalla

Rouva Kuulanen kävi Doc Paunosen kanssa salilla. Rouva Kuulanen löysi itselleen jälleen uuden lempiliikkeen – hän pitää kiertäen tehdyistä vetoliikkeistä vapaata painoa tai tankoa käyttäen.

Doc nimesi liikkeen diagonaalivedoksi, Rouva Kuulanen lisäsi kehiin kahvakuulan ja myöhemmin myös käsipainon. Lopputulos näyttää tältä:




                            Diagonaaliveto kahvakuulalla

 Diagonaalinen tarkoittaa lävistäjän suuntaista vinoa viivaa. Wikipedian mukaan diagonaalisella viivalla on taipumus dramaattisuuteen, vilkkauteen ja toiminnallisuuteen.

Liike kohdistuu etureisiin, pakaroihin, vartalon ojentajiin, vinoihin vatsalihaksiin, yläselän lihaksiin sekä hauikseen ja takahartiaan. Melkoisen toiminnallinen ja kujeileva, hiukan pirskahteleva liike siis.

Hyvä Mikkooooo!!!

torstai 29. maaliskuuta 2012

Pikku-Tapani

Pikku-Tapani oli pitkä, hassu mies. Hänellä oli aina puku päällä ja hiukset joka suuntaan pystyssä.

Pikku-Tapani halasi kerran Rouva Kuulasta ja tunsi jalkojensa nousevan ilmaan Rouva Kuulasen rutistuksessa. Seuraavalla kerralla Pikku-Tapani tervehti Rouva Kuulasta pöydän toiselta puolelta.

Pikku-Tapani heitti Rouva Kuulaselle high-fivet. Hänen sormistaan kuului rutinaa ja ne suorastaan vääntyivät hassusti. Pikku-Tapani ei enää tervehtinyt Rouva Kuulasta sormiläpsyillä.

Pikku-Tapani väitti puhuvansa italiaa, ajoi autolla miten sattui ja oli kohteliaasti aina valmis avaamaan ihmisille ovia.

Eräänä päivänä Rouva Kuulasen puhelin soi kesken matkan teon. Rouva Kuulanen ei tunnistanut numeroa. Se oli Pikku-Tapani. Rouva Kuulanen oli unohtanut tallentaa numeron puhelimeensa. ”Nyt on TOOOOSI paha paikka, olen tapaamiseen menossa. Voidaanko soittaa kahden jälkeen uudelleen?” Rouva Kuulanen sulki puhelimen.

Kun Pikku-Tapani soitti uudelleen, oli Rouva Kuulasella suu sämpylää täynnä ja hän oli toimiston siivouspuuhissa.

”Pikku-Tapani tässä terve.” Pikku-Tapani aloitti. ”Onko mikä tilanne?” ”Nyt on ihan hyvä tilanne.” Rouva Kuulanen vastasi. ”Seuraava kuntotesti-asiakas tulee kymmenen minuutin kuluttua, toimisto pitää siivota ja syön sämpylää ja juon vissyä. Jos ei haittaa niin jutellaan vaan.”

”Jaahas, jaahas.” Pikku-Tapani aloitti. ”Oletkos ajatellut että aloittaisit meillä toiminimellä työskentelyn sijaan kokopäiväisenä palkkalistoilla?” Pikku-Tapani kysäisi. ”Olen.” Rouva Kuulanen vastasi. ”Olihan meillä puhetta että sitten syksyllä.”

”Heti ensi kuun alusta” Pikku-Tapani täydensi.

Rouva Kuulanen tunsi ajatustensa sutivan hetken tyhjäkäynnillä. Oli kuun viimeinen päivä. Tämä tuli varsin äkkiä.

”Nytpä tehdään niin, että pistät minulle hahmotelmaa sähköpostiin mahdollisesta palkasta, kaiken toimenkuvaan liittyvän mitä olet ajatellut.. Odotapas hetki niin vastaan kun toinen puhelin soi ..” ”Rouva Kuulanen .. joo, ok, kiva.. Tulen hakemaan.. Kiitos moi.”

”Nyt tuli asiakas, pakko lopettaa. Soitellaan huomenna kahdeltatoista, pistä meiliä vielä tänään illalla!” Rouva Kuulanen sulki puhelimen.

Siinäpä vallan mainio toimitusjohtaja. Halusi palkata Rouva Kuulasen vakituiseksi työntekijäksi. Osoitti siis varsin laatutietoista makua.

Kaikeksi onneksi Pikku-Tapanilla oli vieläpä loistava huumorintaju. Maailman paras Pikku-Tapani!

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Rouva Kuulasen syntymäpäivä


Hiki valui noroina pitkin Rouva Kuulasen käsivarsia. Hikipisarat kastelivat lattiaa, tippuivat pyörän rungolta kuin kastepisarat. Sininen metalli kiilsi, Rouva Kuulasen ote tangosta lipsui.

Takaikkuna oli mennyt huuruun ajat sitten. Lauma hikisiä naisia polki laumana Rouva Kuulasen edessä kuin viimeistä päivää. Seinät valuivat kosteutta. Etuikkunat Rouva Kuulasen takana ja sivulla olivat höyryisen kosteat. Sivuilta sumussa, keskeltä märät.

”Joko te haluatte luovuttaa!!!?” Rouva Kuulanen huusi ääni käheänä. Mikki oli rikki, kosteus söi äänen säröille. Lauma pudisteli päitään. Yksi pullisteli hauiksiaan, toisella pyörivät silmät päässä. 

Rouva Kuulanen pomppasi pyörän päältä ja tempaisi lattiatuulettimen käsivarsilleen. Kohotti sen naisiin päin ja heilutti ympäriinsä laajassa kaaressa. ”Joko helpottaa!!?” Naiset nyökyttelivät ja pyörittelivät päitään, tuulettivat paidan kauluksiaan. 

Rouva Kuulanen pomppasi takaisin pyöränsä päälle. ”Vedetäänkö lopputunti himmaillen!!?” Hän kiljui musiikin läpi. ”Eiiiii!!!” naislauma huusi kuorossa. 

”In the midnight hour, baby!!” Rouva Kuulanen karjui biisin mukana. ”Jaksaa naiset – jaksaaaaa!!” 

Ikinä koskaan aiemmin ei lauma ollut polkenut näin lujaa näin tiiviinä laumana. Sali oli tupaten täynnä ja happi lopussa. Vesipullot kolisivat tyhjyyttään. Hiukset liimaantuivat päähän. 

Palauttavat venytykset Rouva Kuulanen veti märällä lattialla puoliksi spagaatissa. Lattia narskui kenkien alla ja ikkunoihin sai piirtää sydämiä.

Ennen tuntejaan Rouva Kuulanen oli ollut aivan puhki tiukan työpäivän jäljiltä. Viimeisen tunnin päälle hän olisi voinut juosta maratonin.

Aivan mahtava päätös hienolle syntymäpäivälle. Elämän parhautta ovat mahtavat naiset oikealla asenteella <3

 Rouva Kuulasen päivä alkoi Pikku Myyn kattamalla syntymäpäivä-aamukahvi-pöydän antimilla ..

.. ja loppui armottomaan tykitykseen josta sai virtaa koko loppuviikkoon!

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Ylpeyden aihe

Rouva Kuulanen, Pikku E ja Pikku J istuivat sohvalla lastenohjelmaa katsomassa. Pikku J nytkytteli alaetuhammastaan, joka teki lähtöä. Ensimmäinen laatuaan.

”Äiti, oletko sinä ylpeä minusta? Nyt kun minulta lähtee hammas?” Pikku J kysyi. ”Kulta minä olen AINA ylpeä sinusta, olet äidin oma rakas”, Rouva Kuulanen rutisti Pikku J:tä. 

Pikku J istui hetken hiljaa mietteissään ja jatkoi hampaan nytkyttelyä. ”Äiti tuleeko sinulle seuraavaksi tekohampaat?” Pikku J kysyi seuraavaksi. ”Toivottavasti ei vielä pitkään aikaan”, Rouva Kuulanen nauroi.

”Äiti onko sinulla rautahampaat siihen asti että olet vanha ja menet hautaan?” Pikku J jatkoi kyselyään. ”Onko minulla?”

”On, kulta, kyllä varmaan on. Ainakin äiti toivoo niin” 

Tämä vastaus tuntui tyydyttävän Pikku J:n tiedonhalua taas hetkellisesti. Herra E tuli kotiin ja Pienten Poikien piti lähteä täyttämään auton pissapoikaa sinisellä nesteellä.

Rouva Kuulanen oli todellakin ylpeä omasta viisaasta pojastaan. Joka ikinen päivä.

Heiluu heiluu <3

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Sunnuntain herkullinen pastasalaatti

 Ainekset:

Erilaisia salaatteja / Valmista salaattisekoitusta
Pikku-tomaatteja
(tuoretta basilikaa lehtinä/revittynä)
Mozzarella-juustoa
Täysjyväpastaa

Kastike:
 
1/2 dl oliiviöljyä
1-2 rkl punaviinietikkaa
2 rkl appelsiinimehua
tujaus yrttisuolaa
ripaus mustapippuria
valkosipulin kynsi puristettuna 
(murskattua tuoretta basilikaa)


Keitetään täysjyväpastaa haluttu määrä. Rouva Kuulanen kaataa pastaa kattilaan suoraan pussin suusta, määrä summittainen. Huuhdellaan kylmällä vedellä.

Laitetaan kaikki ainekset johonkin hienoon astiaan pestyinä ja huuhdeltuina. Kastike kaadetaan päälle ja salaattia sekoitellaan huolella.
Nautitaan hyvässä seurassa hyvän juoman kera.

Iloista sunnuntaita kaikille!

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Lauantai-illan fiilistelyä

Lähde matkaan ja etsi polku, jotta voit kulkea sen sivussa. Jos etsit elämässä vain yhtä asiaa, se jää ainoaksi minkä löydät. Anna tilaa elää. Iloitse ja rakasta. Anna anteeksi. 

Kuuntele. Älä turhaan pelkää, muuten jää hyvä elämä elämättä. Pidä silmäsi auki, niin olet vapaa näkemään kaiken. Maailma kuuluu niille, jotka uskovat. Kauneuteen. Elämän kaikkivoipaisuuteen. 

Usko unelmiisi. Ole läsnä siellä, missä olet. Heikot ovat julmia. Lempeyttä voi odottaa vain niiltä joissa asuu voima. 

Etsi joku, josta pitää kiinni. Joku, joka kuuntelee. Anna syitä iloon. Älä lannistu. Tartu kädestä ja tanssi. Halaa. Anna mielikuvituksesi nostaa sinut lentoon. Jokin pieni ihme vain odottaa, että löytäisit sen. Älä koskaan usko omistavasi mitään. Elämä on rajaton.

Avaa ovi. Kuuletko – sinua odotetaan.


perjantai 9. maaliskuuta 2012

Viikon treeniliike: Friday Functional Fit'n Fun

Rouva Kuulasella oli levoton olo. Piti saada vähän actionia. Hän nappasi Pikku Myyn kainaloonsa ja vei tämän salille. Palloja löytyi sopivasti vino pino ja niillä kikkaillessa päästeltiin pahimmat perjantai-käkätykset pihalle.

 Kehonhallinnallista haastetta: punnerrus kädet steppilaudoilla, jalat pallon päällä.

                     Haastetta kehiin: Yhdellä jalalla pallon päältä.  

 Liikerata kasvaa jonkin verran peruspunnerrukseen verrattuna. Liikkeeseen saisi helposti yhdistettyä vielä yläasennossa jalkojen vedon vatsan alle peppu taivasta kohti.

video

torstai 8. maaliskuuta 2012

Tyhmä äiti

”Tyhmä äitiiiiii…!!!!!” Pikku E ulvoi lattian rajassa. ”Olisin halunnut katsoa sen Galaxiiiiiinn..!!!!” Pikku J itki sohvalla. Isot kyyneleet valuivat kohti leukaa poskia juovittaen.

Rouva Kuulanen tunsi otsasuoniensa pullistelevan huudon tahtiin. Vasen-oikea-vasen-oikea-vasen..

Rouva Kuulasella oli ollut pitkä päivä. Viimeinen asia, mitä hän enää tässä vaiheessa olisi jaksanut, oli tämän järjettömän karjunnan kuunteleminen. Rouva Kuulanen yritti laskea itsekseen hiljaa yksi-kaksi-kolme-nel.. EI AUTTANUT!! Rouva Kuulanen yritti laskea itselleen ääneen. Ei auttanut sekään. Yritti selittää lapsilleen rauhalliseen ääneen. Ei vaikutusta.

Rouva Kuulanen tunsi tilanteen lipsuvan käsistään. Hän kuuli jonkun korottavan ääntään. Ääni karjaisi kaukaa ”Keittiöön siitä! Molemmat! Iltapalalle!”

”Me halutaan katsoa Galaxiiiii.. Äiti minä haluaaaan syödä iltapalaaaa olohuoneeessaaaaaa….” ”Eikäyeionnistueieieieieieinytmolemmatkeittiööntaisittensuoraanhampaanpesulle!!” Rouva Kuulanen kiristeli hampaitaan. Seinä näytti houkuttelevalta. Siihen jos hetken hakkaisi päätään, voisi helpottaa.

Pikku J itki ja kiukutteli pöydässä aikansa. Löysi itsensä vessasta hammasharja suustaan ja hetken kuluttua jatkoi ulvomista sängyssä. Pikku E asianlaitaan ilmeisen tyytyväisenä alkoi syödä lämpimän juustovoileivän palasia lautaseltaan. Niin kuin mikään ei koskaan olisi ollutkaan vialla.

Yläkerran huuto vaimeni. Hetken kuluttua Pikku J ilmestyi alakertaan Herra E:n sylissä, posket itkusta punajuovaisina. ”Täytyy syödä että jaksaa nukkua”, Herra E tokaisi ja istui Pikku J sylissään pöydän ääreen. Pikku J alkoi mättää leivän paloja suuhunsa.

Iltasadut ja laulut halituksin. Niihin päättyi viimein tämäkin ilta.




                         Aina ei vain suju. Onneksi äidin syli on rajaton <3

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Maailman paras Anoppi

Rouva Kuulanen on todennut sen ennenkin – toteaa jälleen kerran: Hänellä on maailman paras anoppi.
Kun Anoppi tulee kylään, hän haluaa heti viedä koiran lenkille. Anoppia ei saa passata. Hänellä on kaksi kättä ja hän kykenee itsekin kynnelle. Anoppi juo muumimukista kahvia ja vettä. Jemmaa vesilasia tiskipöydän kulmalle. Ettei tulisi turhaa tiskiä.

Kun Rouva Kuulanen tulee töistä kotiin, on lattiat imuroitu. Ruoka odottaa valmiina hellalla ja lapset on haettu tarhasta. Anoppi rakentaa lasten kanssa palapelejä ja katsoo Ice Agea sohvalla. Anoppi lähtee lukemaan lapsille iltasatuja ja loppuillan katsoo saksalaisia dekkareita televisiosta.

Anoppi ottaa aamuisin kylmän suihkun ja kähertää hiuksensa. Käyttää poikansa vanhoja farkkuja ja jättää bussiin nahkakintaansa. On maailman pahin jääräpäisin jästipää ja kova tyttö nauramaan.
Anopilla on ystävällinen sana kaikille ja taskut täynnä koiranherkkuja.

Aivan ihana kerrassaan - Maailman paras anoppi <3


                                   Anoppi asuu vähän turhan kaukana
                        - onneksi aina välillä tulee moneksi päiväksi käymään <3

maanantai 5. maaliskuuta 2012

-10kg rasvaa = iso kasa lihasta

”Me tultiin taas tanssimaan kuulien kanssa” eräs Rouva Kuulasen asiakkaista naurahti jumppasalin ovella. Rouva Kuulanen keräsi kahvakuulatunnille tulevien naisten ilmoittautumislappuja käsiinsä ja toivotti jengiä tervetulleeksi.

Rouva Kuulasta nauratti itseäänkin. ”Aika osuvasti sanottu – taidetaankin taas vähän tanssahdella tänään” hän vastasi naiselle. Kuulajumppa oli sanana saanut uuden merkityksen. Viime aikoina kuulien kanssa oli astahdeltu ajoittain hengästyttäviäkin kuvioita ja kieputuksia. Naisia tuli ovista ja ikkunoista. Tasapaino ja koordinaatio kohisi korvissa, hiki kasteli paidan selkiä.

Naisten kerätessä kuulia kasaan ja asettautuessa paikoilleen Rouva Kuulasen katse osui toisella rivillä seisovaan tuttuun hahmoon. ”Oletko ostanut uuden jumppatopin!?” Rouva Kuulanen huudahti naiselle. Naisen ilme kirkastui ”No olen ..” hän astui lähemmäs. ”Kävin kuntokatsastuksessa ja niiden tulosten kunniaksi kävin ostamassa itselleni uudet treenivaatteet. Vuodessa olen tiputtanut kymmenen kiloa rasvaa ja saanut sen tilalle lihasta.”

Rouva Kuulanen katsoi naista. Vuodessa oli tosiaan tapahtunut iso muutos. Hiukset olivat saaneet uuden tyttömäisen ilmeen. Olemus oli hoikistunut ja ryhti oiennut. Poissa olivat isot t-paidat ja löysät verkkarit. Uusi toppi oli musta ja tiukka, trikoot istuivat hyvin.

”Iso kiitos tästä kuuluu myös sinulle.” nainen jatkoi. Rouva Kuulanen hymyili. Kiitos lämmitti sydäntä. Mikään ei tuntunut paremmalta kuin nähdä muutos edessään. Miten voimaannuttavaa olikaan huomata, että joskus kykeni olemaan jollekulle oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Tämä ymmärrys sai mielen nöyräksi.

Nainen asteli takaisin paikoilleen, tunti alkoi.
Uusi musta toppi kastui pian hiestä. Täytti tehtävänsä hienosti. Näytti aina vain paremmalta.



                           Rouva Kuulanen tanssii kuulien kanssa :)