torstai 29. joulukuuta 2011

Viikon treenivideot osa 2.

Tiedättekö mikä on Rouva Kuulasen mielestä yksi maailman parhaista fiiliksistä?
Se on se, kun joutuu liikuntakeskuksen ulko-ovella miettimään, kantavatko jalat autolle asti ..



Selän ojennus rullaten selkäpenkissä.

Rutistus Makkaralle videon kuvaamisesta ja treeniseurasta!
Kuvauspaikkana Santasport Rovaniemellä.




AbSololla lähtivät istumaannousut melko tykisti.


Seinällä oli kaksi laitetta vierekkäin, jossa toisessa kuntopallot olivat
painavampia kuin toisessa.
Hauska vehje :)

Rouva Kuulanen vetäisi vuoden viimeiset treenit Liikuntakeskus Hukassa
Oulussa.
Iso kiitos avuliaalle Sami Muraselle videon kuvaamisesta!

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Viikon treenivideot osa 1.

Rouva Kuulanen alkoi olla kevyesti huonolla tuulella. Seinät tulivat vastaan, lapset tappelivat keskenään. Eteenpäinmeno alkoi muistuttaa enemmän katkokävelyä kuin mitään muuta.
Ihana Makkara tuli hätiin ja vei Rouva Kuulasen salille. Santasport Rovaniemellä oli pieni mutta ihan kätevä. Alla viikon ensimmäinen video.

Loppuillan aivan paras fiilis!!

video


sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Pulkkamäessä

”Äiti! Hei, hei äiti!!”
Rouva Kuulanen kuuli hei heit selkänsä takaa. Hän oli juuri selostamassa Makkaralle uuden kameransa saloja. ”Hei hei kulta!” hän huusi ja kääntyi samalla puolittain katsomaan. Oli jo kääntymässä takaisin kun aivoihin rekisteröityi kuva siitä, mitä oli juuri nähnyt.
Salamana Rouva Kuulanen kääntyi takaisin ja huusi ”EIIII!!”
Pikku J istui lastenmäen hiihtohissi-korokkeen päällä rattikelkan ratissa ja oli aikeissa huristaa hurjaan hyppyriin päätyvää jäistä koroketta alas. Pikku E istui tiukasti oman kelkkansa ratissa Pikku J:n perässä.
Molemmat näyttivät yllättyneiltä Rouva Kuulasen tarratessa Pikku J:n rattiin kiinni. ”Eikö äiti tästä saa laskea?”
Rouva Kuulanen nielaisi ja pudisti päätään. ”Ei tästä saa rakas laskea. Tulkaapa alas ja siirrytään tähän lumelle laskemaan..”
Loppuaamu olikin historiaa. Lumi pöllysi ja nauru raikui. Rakkaan ystävän seurassa elämä on ihan parasta!


Sinne meni ..

Pohjoisen pieni puuhamies.





                                    video
Toimintapätkä

<3

lauantai 24. joulukuuta 2011

Joulurauhaa


Rouva Kuulanen toivottaa kaikille oikein ihanaa ja rauhallista joulua.
Pitäkää toisistanne huolta <3

perjantai 23. joulukuuta 2011

Napapiirillä

Rouva Kuulanen saapui perheineen anopin luo Napapiirille. Illalla oli tarkoitus ajaa Pukin kylään katsomaan joulupukkia kun tämä lähti matkaan.
Tapahtui vessassa sitä ennen:
”Äidin täytyy nyt laittaa vähän meikkiä ennen kuin lähdetään.” Rouva Kuulanen sanoi Pikku J:lle. ”Miksi?” poika kysyi. ”No siksi kun ollaan menossa katsomaan joulupukkia. Ei sitä tiedä jos äiti pääsee vaikka kertomaan pukille lahjatoiveitaan.”
Pikku J katsoi Rouva Kuulasta ja pyöritti silmiään. ”ÄITI – ei sinun joulupukkia varten tarvitse RIPSIVÄRIÄ laittaa. Siellä on pimeää!!!”

Joulukuusi oli iso ja komea.

Petteri näytti valmiiksi jo vähän väsyneeltä.

Aikas iso lumiukko .. Pää ei mahtunut kuvaan.

Puusta valui valoja.

Saatiin pohjoisen pieni puuhamies Antton kuvaan mukaan <3

Ja kuvastahan huomaa että kyllä kannatti laittaa ripsiväriä!
Valitettavasti pukki karkasi väärään suuntaan eikä kukaan päässyt esittämään pukille lahjatoiveitaan ..
Huomenna nähdään kannattiko kirjeitä kirjoittaa :)

torstai 22. joulukuuta 2011

Vuolaana virtaa joki

”Äiti, äiti lähdetään rannalle!” Pikku J huusi suureen ääneen.
Rouva Kuulanen sulloi ensimmäiset mustat toppahousut ensimmäisen pojan jalkaan. Toiset mustat toppahousut toiselle, kolmannet itselleen. Uudet hanskat poikien käsiin, harmaat Kuomat jalkoihin.
Vaarin sininen pulkka löytyi talon kulman takaa, pefletit saunan eteisestä.
Pienen kinastelun jälkeen molemmat pojat istuivat perätysten pulkan kyydissä. Rouva Kuulanen juoksi ja keinutti pulkkaa puolelta toiselle jäisellä tiellä. Ilma Oulussa tuoksui talvelta, täysin erilaiselta kuin märän Helsingin mutainen haju. Oli hiljaista, ketään muita ei vielä ollut liikkeellä.
Alamäkeen mentiin lujaa. Pulkka luisti tien puolelta toiselle. Rouva Kuulanen yritti ohjailla sitä aikansa, piti sormet ristissä lapasten sisällä ettei kumpikaan putoaisi kyydistä. Mäen alla matka jatkui. Käännyttiin metsätielle. Tie muuttui kinttupoluksi, Rouva Kuulasen kosteat lapaset lipsuivat pulkan veto-narun pinnalla.
Rannan vesirajassa oli ohut kerros jäätä. Vesi virtasi eteenpäin mustana ja tyynenä. Se näytti aivan erilaiselta kuin kesällä. Uhkaavalta ja hieman pelottavalta. Oli hiljaista, ilman täytti vain pienten poikien ajoittainen kiljahtelu.
”Äiti, äiti onko joki jäässä?” Pikku J kysyi. ”Saako sinne mennä?”
Pikku E kasasi hienoa irtolunta joen penkereeltä löytyneille koiran kikkaroille. ”En minä koske siihen. Minä vain ripotan lunta”, hän sanoi.
Dinopipot vinossa pienet pojat kävelivät varovasti joen rantaa pitkin. ”Äiti onko joku joskus mennyt tuonne veteen talvella? Äiti onko sinne kukaan kuollut? Äiti onko niitä kuolleita koskaan löytynyt sieltä vedestä?” Veden musta kita mietitytti Pikku J:tä.
Ehkä Rouva Kuulasen antamat vastaukset tyydyttivät pojan mieltä. Ehkä hän ei vielä jaksanut kovin pitkälle miettiä elämää ja sen haavoittuvuutta. Elämän syrjässä riitti tarpeeksi ihmeteltävää.
”Äiti minulla on tylsää. Minulla ei ole tarpeeksi tekemistä täällä.”
Pojat perätysten sinisessä pulkassa, Rouva Kuulanen kiinni oranssissa nailon-narussa. Jalanjäljet ja pulkan jättämä vana valkoisessa lumessa. Matka jatkui kohti uusia seikkailuja.
Joululomalla oli aikaa.

Pojat jäistä lumiukkoa rakentamassa.

Rouva Kuulanen selvisi kaupunkikamppeisiin,
tässä treeneihin lähdössä.

maanantai 19. joulukuuta 2011

Heimoveljeys

Rouva Kuulanen on liikuttunut. Jokainen ihminen pöydän ympärillä tuntuu tutulta. Omalta. Ikiaikaiselta.
Jokaisella on visio, jokainen uskoo sanomaansa. Jokaisen omaan ja silti yhteiseen. Kun on riittävästi tietoa, taitoa ja toimintaa, tuloksia syntyy kuin itsestään.
Rouva Kuulanen on viime aikoina miettinyt tosissaan sitä, missä on hyvä. Mitä hän kaikkein eniten ja mieluiten maailmassa tekisi työn saralla. Jos saisi valita.
Rouva Kuulanen katsoo ihmisiä ympärillään. Myssy-Janne kravatti vinossa, Doc Paunonen kulmat kurtussa mac’insa äärellä. Heli Hyväntuulinen kauniina kiharoissaan. Toimari-Tapsa arvokkaana puvussaan. Terrieri otsatukka pystyssä. Lungi-Riku punaisessa paidassa myhäillen. Iso-T ja Shamaani-Jorge, monta monta monta muuta.
Rouva Kuulanen on tehnyt lujasti töitä päästäkseen tähän pisteeseen. Hän on huudattanut, hän on naurattanut. Luonut fiilistä, kehittänyt itseään. Uskaltanut astua esiin vaikka on pelottanut. Hän on opiskellut, uskaltanut kysyä. Hänellä on ollut visio siitä mitä hän haluaa elämässään saavuttaa. Kuinka viisaaksi hän vielä haluaa tulla.
Rouva Kuulanen on hyvä organisoimaan. Luomaan tsemppihenkeä. Opettamaan taitoja toiminnan kautta, vapauttamaan tunnelmaa. Erityisen hyvä hän on laukomaan puujalkavitsejä, höpöttämään ja halailemaan. Hän uskoo ettei kysyvä tieltä eksy. Antamalla hyvää saa hyvää.
Rouva Kuulanen tuntee hassua kuplintaa. Maa katoaa ja hän leijailee. Jonnekin ylös. Naurattaa.
Tästä hän ei halua päästää irti. Hän on tullut kotiin. Heimoveljiensä pariin.
Kaikki muu sujuu loppupelissä omalla painollaan.


Joulupukki toi Heimoveljille super-hienot hupparit hieman etuajassa .. <3

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Isi ja minä

Rouva Kuulasen silmiin sattui tänään runo, minkä oli kirjoittanut Pikku J:n ollessa aivan pieni.
”Vasten silkkipaperitaivasta,
purppuranpunaisesta laivasta
Huudan hiio-hoi.
Hiio-hoi HIIO-HOI!

Täällä me horisonttiin matkaamme,
kyljistä kalojen kasvoja peilaamme.
Simpukoista helmiä silittelemme,
meritähdille kilpaa vilkutamme.
Isi ja minä
Isi ja minä.

Vasten silkkipaperitaivasta,
purppuranpunaisesta laivasta
Huudan hiio-hoi.
Hiio-hoi, HIIO-HOI!

Maston köysistä roikumme,
Hain kavalia eviä vältämme
Kättä kädessä pidämme
Horisontin punaan purjehdimme.
Isi ja minä.
Isi ja minä.”


Isi on välillä paljon poissa, mutta sitten kun kainaloon pääsee, on siihen hyvä nukahtaa <3

tiistai 13. joulukuuta 2011

Pakoputkenvaihtajan rusettijumppa

Rouva Kuulanen sai kotijumppa-ohjeita. Vielä pitää muutama päivä malttaa, sitten saa lähteä treenailemaan. 
Osteopaatin mukaan Rouva Kuulasen selässä näkyy selkeästi ylirasituksen merkkejä. Yläselässä ja alaselässä – keskellä oli sentään kaistale suht normaalia. Näillä treenimäärillä Rouva Kuulasen tulisi käydä huollattamassa kehoaan kerran viikossa.
Koska Rouva Kuulanen ei ole ihan vielä ihan niin rikas että hänellä olisi siihen varaa, yrittää hän treenata jatkossa hieman taloudellisemmin. Jospa hän jonain päivänä etenisi pakoputkenvaihtajasta mekaanikoksi asti.

1. Akuuttiin vaiheeseen viikonloppuna Rouva Kuulasen piti pitää pää rentona ja ohjata kädellä päätä ylös ..


.. ja alas.
Tarkoituksena saada rankaan turvallista liikettä, niveliin väljyyttä
ja välttää niska- ja kaulalihasten aktiivista työtä. Tämän takia liike ohjataan kädellä.


2. Tilan kohennuttua Rouva Kuulanen kykeni alkaa tekemään
 rullausta ylhäältä ..



.. alas.
Ylhäällä leuka painetaan rintaan ja rullataan alas nikama nikamalta. Sieltä takaisin ylös.


3. Tässä haetaan rankaan hallittua ja rauhallista kiertoliikettä.


Jalkaa kierretään rauhallisesti toiseen, päätä toiseen suuntaan.
Liike viedään niin pitkälle kuin menee ilman kipua.
Siitä palautus keskelle.

Liikettä tehdään molemmille puolille esim 3-4 x 20-25 toistoa



4. Jalat nostetaan koukkuun. Ensimmäisessä vaiheessa pyritään pitämään keskivartalon pinnalliset lihakset rentona. Tuki haetaan syvistä lihaksista. Kädet nostetaan olkapäille.


Käsi viedään suoraksi olkanivelen päälle. Tehdään hallittu kurkotus kohti kattoa niin,
että lapa irtoaa maasta. Siitä palautus ja puolen vaihto.

Liikkeellä pyritään saamaan rankaan ja lapaan liikettä.
Niskan tulee pysyä neutraaliasennossa eikä rankaan saa tulla kiertoa.

 Keskivartalon liikettä/aktivaatiota vaihtaessa jalat lasketaan välissä maahan.
Liikettä voi tehdä esim. 3-4 x 20-25 molemmille puolille.


Tässä alaselässä neutraali-asento eli lanneselässä on pieni notko. Sopivan notkon saa kun laittaa kädet lanneselän alle ja sinne jää niiden mentävä aukko.


Toisessa vaiheessa otetaan pinnalliset suorittajalihakset eli vartalon ojentajat selkäpuolella sekä suorat että vinot vatsalihakset etupuolella mukaan.
Vatsaa jännitetään niin, että selkä painuu lattiaan.



5. Jalat nostetaan koukkuun. Selässä neutraaliasento eli pieni notko.

Jalat rullataan hitaasti vatsan päälle ja siitä takaisin.

Liikkeellä aktivoidaan alavatsalihaksia ja haetaan rangan alaosaan liikettä.

Näitä liikkeitä kannattaa jokaisen kokeilla ja tehdä ihan vaikka ennaltaehkäisevästi. Tuntuu hyvältä kun malttaa pitää tempon sopivan rauhallisena :)

maanantai 12. joulukuuta 2011

Hermostunut hilleri

Tänään oli se päivä kun Rouva Kuulanen joutui nöyrtymään. Hän kävi lääkärissä ja lääkäri määräsi hänelle lomaa. Sairauslomaa.
Rouva Kuulasen fasetit huutavat edelleen falsetissa. Vasen puoli kanittaa lavan takaa ja niskasta. Rouva Kuulanen oppii ihan uudenlaisia robotti-liikkeitä kulkiessaan.
Rouva Kuulasen selässä nikamarakenteet ovat menettäneet normaalia elastisuuttaan. Selkänikamien välissä olevat pienet nivelet eivät liiku eivätkä jousta tarpeeksi. Niveliä suojaavat nivelkapselit seisovat jäykkinä asennossaan. Näitä tiloja kutsutaan fasettilukoiksi. Tällä hetkellä Rouva Kuulanen tuntee sen rintarangassaan.
Rouva Kuulanen tuntee olevansa jäykkä kuin hiilihanko. Hermostunut hilleri. Äkilliset liikkeet tekevät kipeää eikä nukkumisesta tahdo tulla mitään.
Pahimmillaan oireet voisivat salvata Rouva Kuulasen hengen ja hänen rintansa pakahtuisi. Ei tukahdutetuista tunteista vaan säteilevästä kivusta. Sen tilan Rouva Kuulanen on kokenut kerran elämässään, eikä hän toivo sille toisintoa.
Rouva Kuulanen aloitti burana-kuurin jo viime viikolla. Viikon setti tulehduskipulääkettä tasaa tuskaa ja laannuttaa tulehdustilaa. Hän tekee kevyttä kotijumppaa palauttaakseen nikamien elastisuutta ja huomenna hän menee jälleen osteopaatille. Kylmägeeliä kuluu purkkitolkulla. Valkoisen puseron selkämys hohtaa sinisenä.
Rouva Kuulasella on aikaa tehdä itselleen kuntoutus-ohjelmaa. Functional training –koulutuksessa hän on oppinut paljon lihasten oikeasta aktivoitumisjärjestyksestä ja matalan kynnyksen harjoitteista. Hän on alkanut ymmärtää omaa kehoaan paremmin ja seuraavaksi hän aikoo opetella toimimaan sen mukaan.
Rouva Kuulasella alkaa olla tarpeeksi resursseja joita hän tarvitsee itselleen tärkeiden muutosten tekemiseen.
Kerran eräs loistava kouluttaja opetti Rouva Kuulaselle: ”Jos se, mitä teet, ei toimi, tee jotain muuta. Olet sitä mitä ajattelet – ennemmin tai myöhemmin.”


Pää kääntyy oikealle, ehkä jonain päivänä vielä myös vasemmalle!

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Seikkailu Ti-Ti Nallen lumimaassa

Isot valkoiset nallet halailivat lapsia väkijoukon keskellä. Joka kerran kun joku nalleista astui askelen lähemmäs, astui Pikku J askelen kauemmas. Puristi Rouva Kuulasta housunlahkeesta. Hän ei aikonut halata yhtään nallea.
”Lähdetäänkö?” Rouva Kuulanen kysyi. Pikku J nyökkäsi. Rohkea Mies raivasi tietä Pikku E sylissään ihmismassan läpi kohti portaita. Puoli Helsinkiä tuntui saapuneen katsomaan Ti-Ti –Nallen konserttia.
Juuri kun Rouva Kuulanen alkoi kaivaa lastensa toppavaatteita rattaiden alta esiin, Pikku J kysyi: ”Missä Riitta-täti oli? Minä haluan nähdä vielä Riitta-tädin.” Rouva Kuulanen ei olisi enää jaksanut lähteä takaisin. Hän oli aikeissa sanoa että nyt lähdetään kotiin eikä enää mihinkään muualle.
Vilkaisu pojan pieniin kasvoihin sai hänet muuttamaan mielensä. Tätä Pikku J oli odottanut koko syksyn. Tästä oli puhuttu ja tästä konsertista haaveiltu. ”Minua kiinnostaa Riitta-täti” Pikku J totesi pieneen ääneen kun he lähtivät kiipeämään takaisin yläkertaan.
Pitkän aikaa he seisoivat väkijoukossa ja yrittivät etsiä Riitta-tätiä. Juuri kun he olivat aikeissa luovuttaa ja kääntyivät lähteäkseen, täti seisoi suoraan heidän edessään. Pikku J:tä alkoi ujostuttaa. Hän piiloutui Rouva Kuulasen taakse ja tuijotti sieltä salavihkaa. Pikku E uskalsi Rouva Kuulasen sylistä käsin  ottaa tädiltä vastaan kaksi nalle-korttia. Toisen itselleen, toisen veljelleen.
Kortteja käsissään puristaen, silmät loistaen pienet pojat lähtivät tyytyväisinä pukemaan. Tulisikohan juna-asemalle uusi juna vai pitäisikö tyytyä vanhan junan kyytiin. Karkkipussi poltteli taskun pohjalla. Riittäisiköhän siitä koko kotimatkan ajaksi?
Elämä oli yhtä valtaisaa jännityskertomusta.

Alussa jännitti koska konsertti alkaa ..

.. sitten mitä nallet oikein puuhaa ..

Riitta-täti on ihana!


Haltioituneet katseet ja keskittynyt tuijotus.

Konsertin lopussa jännitti leijaileeko iso pallo omalle kohdalle ..


Pikku J:n Riitta-täti imitaatio <3

perjantai 9. joulukuuta 2011

Primal Patterns - hauskat funkkisvideot vol. 1


video

Primal patterns - hyppy, kyykistyminen ja kierto
Opiskelu voi olla myös super-hauskaa!!

Tampereen plikan blogi päivän aiheeseen liittyen täällä, käypä kurkkaamassa :)

torstai 8. joulukuuta 2011

Rouva Kuulanen lukossa

Rouva Kuulanen puhui puhelimessa, talutti koiraa ja yritti samaan aikaan saada käsineitä käsiinsä. Puhelin lepäsi olkapään ja korvan välillä, kuten useasti ennenkin.
Rouva Kuulanen sai käsineet käsiinsä ja nappasi puhelimen käteensä. Suoristaessaan päätään yläselässä ja niskassa tuntui hassulta. Pää ei enää kääntynyt kunnolla ja lavan takana tuntui pistos. Rouva Kuulanen alkoi aavistella pahinta. Näin oli käynyt ennenkin. Yleensä vaiva oli vähän ylempänä, niskarangan alueella. Tuntemuksen perusteella hän veikkasi rintarangan kolmannen ja neljännen nikamavälin fasettilukkoa.
Rouva Kuulanen huokaisi mielessään. Hän oli suunnitellut lähtevänsä salille. Nyt ei tainnut kannattaa edes yrittää. Aiemmin viikolla alaselkä oli vihoitellut, jo pitkään niskan alueella oli ylätaljaa tehdessä tuntunut hengari. Vanhuus ei todellakaan tullut yksin.
Puoli kahden aikaan Rouva Kuulanen luovutti. Hän laittoi viestiä osteopaatille, jonka vastaanotolla oli käynyt melko säännöllisesti jo kuutisen vuotta. Rouva Kuulanen oli varma, ettei aikaa samalle illalle enää löytynyt mutta kohta puhelin piippasi.
Rouva Kuulasen mahtuisi sisään ylimääräisenä viimeisen sovitun asiakkaan jälkeen. Presidentti ei olisi enää saanut enää aikaa, mutta koska oli kyse Rouva Kuulasesta, kaikki järjestyi.
Osteopaatti sai niskan auki. Hän sai alaselän auki. Rintaranka istui niin tiukassa että se jäi aukaisematta. Seuraava hoitokerta olisi alkuviikosta. Vaiva oli juuri siellä missä Rouva Kuulanen oli sen epäillytkin olevan.
Kotihoidoksi Rouva Kuulanen sai jumppaohjeita ja käskyn opetella käyttämään tasapainolautaa useammin. Nilkkojen asennosta kuulemma näkyi että Rouva Kuulanen treenaa paljon alakroppaa. Heikko kohta löytyi keskivartalon syvistä lihaksista.
Nöyränä tyttönä Rouva Kuulanen polki pyöräänsä kotia kohti. Kylmägeeliä, buranaa ja kevyitä kiertoja. Siinä illalle ohjelmaa.
Perjantaina ja lauantaina olisi ohjelmassa Functional Training-koulutusta – Rouva Kuulanen seisoisi nurkassa tasapainolaudalla ja tekisi vihdoin sen mitä oli jo pitkään pitänyt. Hidastaisi tahtia.

                                          

tiistai 6. joulukuuta 2011

Itsenäisessä Suomessa Vallitsee Kaaos (ja maailmassa kaikki hyvin)

Rouva Kuulanen seisoi kauppajonossa. Kone piippasi ostoksia ja Rouva Kuulanen kaivoi lompakkoa kassista. Sitä ei löytynyt. Ei mistään. Nolona anteeksipyydelleen Rouva Kuulanen mätti ostokset takaisin koriin ja luimistellen paineli ovesta ulos. Näinhän tässä sitten jälleen kerran kävi.
Kello oli yli puoli yhdeksän illalla. Rouva Kuulanen oli hikinen. Rouva Kuulanen oli väsynyt. Ulkona oli satanut lunta ja tiet olivat jäässä. Kotiin sai pyöräillä kieli keskellä suuta. Seuraava päivä olisi Itsenäisyyspäivä. Jääkaappi ammotti tyhjyyttään. Herra E oli keikalla ja Rakas Tytär oli lähdössä baanalle bilettämään. Maastonakki yökylässä. Rouva Kuulanen kömpi sänkyyn lastensa viereen ja nukahti.
Itsenäisyyspäivä koitti. Pienet pojat tappelivat verissä päin koko päivän. Rouva Kuulanen tunsi itsensä maailman epäisänmaallisimmaksi vuoroin karjuessaan lapsia lopettamaan, vuoroin sulkeutuessaan keittiöön ahtamaan suklaata suuhunsa epätoivon vimmalla. Rouva Kuulanen epäili sairastuneensa sekä ahdistuneisuuteen että syömishäiriöön jossain huomaamattomassa käänteessä.
Rouva Kuulanen lähetteli vahingossa viestejä ihan väärille ihmisille ja joutui korjailemaan jälkiään. Rouva Kuulanen oli äkäinen. Rouva Kuulanen ei kestänyt. Edes liikunta ei parantanut oloa. Herra E käveli päätä lyhyempänä huoneesta toiseen. Yritti sulautua varjoihin. Pelkäsi henkensä puolesta.
Joka vuosi. Joka vuosi sama juttu.
Ensin Linnan kutsu jättää saapumatta. Sitten Rouva Kuulanen joko unohtaa käydä kaupassa, lompakko unohtuu kotiin tai kauppa on jo mennyt kiinni.  Jääkaappi on tyhjä. Lapset tappelevat. Rouva Kuulasen fleece-pöksyt lököttävät eikä mies ole muistanut ajaa partaansa.
Kyllä Rouva Kuulanen yrittää. Joka vuosi parhaansa. Että edes kerran. Edes kerran Itsenäisyyspäivänä olisi hienoa. Sini-valkoinen kynttilä pöydällä. Lapset hiukset kammattuina hiljaa huoneen nurkassa. Miehellä puku ja miehekästä tuoksua. Olisi ruokaa. Olisi juomaa. Pöytäkristallit ja hopea-aterimet.
Rouva Kuulasen itsenäisessä Suomessa nyt vain sattuu olemaan kaaos vallitsevana tilana.

Pukuharjoitus Linnan juhliin
- ehkä ensi vuonna tärppää!

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Pohjois-Haba

Pohjois-Haba on paikka missä ajetaan vain uusilla junilla.
Pohjois-Habassa jokaisella matkustajalla on ikkunapaikka. Siellä sataa aina lunta eikä koskaan vettä, sähköjohdoilla saa leikkiä ja valot ovat välkkyvän kauniita. Tunnista toiseen. Päivästä toiseen. Vuosi vuoden perään. Kaikissa sateenkaaren väreissä.
Pohjois-Habassa kaikki miehet ovat isejä. Kaikki naiset äitejä, mummoja tai ehkä tyrannosauruksia. Sanomattakin on selvää että kaikki lapset saavat aina tehdä niin kuin haluavat. Pohjois-Habassa jokaisella on musta veturi, Jasu Juntti ja kauko-ohjattava lentokone. Puuro maistuu karkilta ja suolakeksit ovat sinisiä meduusoja.
Pohjois-Habassa saa jokainen seistä  sisaruslaudalla. Siellä jokainen päivä on hoplop-päivä eikä isi ole koskaan väsynyt. Pohjois-Habassa äiti istuu aamusta iltaan lattialla ja leikkii autoilla. Taittelee paperista lennokkeja ja pinoaa palikoista torneja.
Pohjois-Habassa pääsee äidin kanssa salille. Laitteissa saa roikkua ja heitellä kahvakuulilla pikkuveljiä. Iseillä on isot punaiset kännykät ja niillä saa soitella palomiehille. Kaikki miehet kantavat kitaralaukkuja ja menevät Matti-Eskon kanssa keikalle. Kukaan ei koskaan myöhästy uudesta junasta ja aina on tilaa vielä yhdelle.
Pohjois-Habassa joulukalenterit on valettu suklaasta. Punainen mehu muuttuu lasten viiniksi ja sitä juodaan isoista kristallilaseista. Vesilätäköissä saa juosta ilman kumisaappaita eikä hiuksia tarvitse koskaan harjata.
Pohjois-Habassa äideillä on isot hauikset eikä koskaan piilolinssejä. Jokainen aamu alkaa isolla hymyllä. Jokainen ilta päättyy äidin kainaloon. Siinä välissä syödään tuhat kiloa nakkeja ja liimataan vessan seiniin jättikokoisia Batman-tarroja eikä koskaan nukuta päiväunia ja aina on jälkkäriksi jäätelöä mascarpone-vaahdolla.

Pohjois-Habassa jouluvalo on punainen ..

Lapset saavat jumpata jumppapallolla
- eikä äiti putoa koskaan kyydistä ..

.. Äidiltä saa paljon pusuja
ja äidin hauikset jaksavat mitä vaan kuormia!

perjantai 2. joulukuuta 2011

Sana sielua ravistaa

Rouva Kuulanen rakastaa sanoja. Kirjoitettuja sanoja, kuultuja sanoja. Sanoja, jotka ravisuttavat sisältä ja saavat lihan liikkeelle.
Sanoilla voi nostattaa, sanoilla voi rakastaa. Sanoilla voi kannustaa, kehua ja silittää. Yksi ainoa oikea sana oikeassa paikassa voi muuttaa ihmisen elämän suuntaa. Väärä sana väärässä paikassa voi murtaa ja hajottaa. Vaikka sanan sanoja ei sitä tarkoittaisikaan.
Joskus sanomatta jäävät sanat satuttavat eniten. Sanat, jotka jättävät arvailun varaan, mitä ihminen todella ajattelee. Silloin on vaikea kuulla, vaikea tietää.
Rouva Kuulanen on kova puhumaan. Kova huutamaan. Ajoittain jopa kuiskaamaan. Välillä hän käyttää sanoja väärin, sanoo asioita mitä ei pitäisi. Silloin uudet sanat yleensä lohduttavat, korjaavat vahinkoja.
Toisinaan sanat eivät riitä. Silloin on ryhdyttävä tekoihin. Teot ilman sanoja saattavat olla hitaampi väylä saada asiansa perille. Sanat ilman tekoja jäävät monesti pelkäksi helinäksi, kuiskeeksi korvien väliin.
Jokainen päivä on täynnä valintoja. Välillä mikään niistä ei tunnu oikealta. Välillä oma ääni korvien välissä puuroutuu, eikä siitä saa enää selvää. Silloin helpottaa kun avaa suunsa ja päästää sanat vapaaksi. Silloin helpottaa jos on ihmisiä joille sanansa osoittaa. Kun on ihmisiä joihin luottaa. Joille sanansa luovuttaa. Ratkaisuihin päätyminen ei aina välttämättä tarvitse vastasanoja. Pelkkä kuuleva korva riittää.
Rouva Kuulanen yrittää valita sanansa ja tekonsa oikein. Niin että hän pystyy itse elämään itsensä kanssa, allekirjoittaa omat tekonsa.
Maailma ei muutu paremmaksi, ellei sitä tehdä paremmaksi. Sanoilla saa paljon aikaan. Teot puhuvat puolestaan.

Vain ne sanat jotka sielua ravistaa..