Isot valkoiset nallet halailivat lapsia väkijoukon keskellä. Joka kerran kun joku nalleista astui askelen lähemmäs, astui Pikku J askelen kauemmas. Puristi Rouva Kuulasta housunlahkeesta. Hän ei aikonut halata yhtään nallea.
”Lähdetäänkö?” Rouva Kuulanen kysyi. Pikku J nyökkäsi. Rohkea Mies raivasi tietä Pikku E sylissään ihmismassan läpi kohti portaita. Puoli Helsinkiä tuntui saapuneen katsomaan Ti-Ti –Nallen konserttia.
Juuri kun Rouva Kuulanen alkoi kaivaa lastensa toppavaatteita rattaiden alta esiin, Pikku J kysyi: ”Missä Riitta-täti oli? Minä haluan nähdä vielä Riitta-tädin.” Rouva Kuulanen ei olisi enää jaksanut lähteä takaisin. Hän oli aikeissa sanoa että nyt lähdetään kotiin eikä enää mihinkään muualle.
Vilkaisu pojan pieniin kasvoihin sai hänet muuttamaan mielensä. Tätä Pikku J oli odottanut koko syksyn. Tästä oli puhuttu ja tästä konsertista haaveiltu. ”Minua kiinnostaa Riitta-täti” Pikku J totesi pieneen ääneen kun he lähtivät kiipeämään takaisin yläkertaan.
Pitkän aikaa he seisoivat väkijoukossa ja yrittivät etsiä Riitta-tätiä. Juuri kun he olivat aikeissa luovuttaa ja kääntyivät lähteäkseen, täti seisoi suoraan heidän edessään. Pikku J:tä alkoi ujostuttaa. Hän piiloutui Rouva Kuulasen taakse ja tuijotti sieltä salavihkaa. Pikku E uskalsi Rouva Kuulasen sylistä käsin ottaa tädiltä vastaan kaksi nalle-korttia. Toisen itselleen, toisen veljelleen.
Kortteja käsissään puristaen, silmät loistaen pienet pojat lähtivät tyytyväisinä pukemaan. Tulisikohan juna-asemalle uusi juna vai pitäisikö tyytyä vanhan junan kyytiin. Karkkipussi poltteli taskun pohjalla. Riittäisiköhän siitä koko kotimatkan ajaksi?
Elämä oli yhtä valtaisaa jännityskertomusta.
Alussa jännitti koska konsertti alkaa ..
.. sitten mitä nallet oikein puuhaa ..
Riitta-täti on ihana!
Haltioituneet katseet ja keskittynyt tuijotus.
Konsertin lopussa jännitti leijaileeko iso pallo omalle kohdalle ..
Pikku J:n Riitta-täti imitaatio <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti