sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Sunnuntai-aamun rattopäivystys

NuoriLääkäri naputti konettaan. Näpy näpy näpy. Hiukset pystyssä, alahuuli mutrulla näpytti ja näpytti. ”Ei tää vaan nyt toimi. Kyllä tietotekniikka on ihmeellistä.” Jatkoi näpyttämistään.

”Tässä ois nyt tää resepti, onko KYSYTTÄVÄÄ??”

Rouva Kuulanen räpäytti silmiään. ”Ja kyllä sinne päiväkotiin voi varmasti  viedä.” NuoriLääkäri totesi kannustavasti. ”Sanovathan ne siellä sitten jos eivät lasta sinne ota.” Rouva Kuulanen räpäytti silmiään toistamiseen ja tuijotti lääkäriä. ”Aivan …”

Huoneen ovi avautui ja sisään käveli ToinenLääkäri. ”Onjpas punainen silma sinula, tsk tsk tsk. Eij vhjoi tata lasta phjaivakotiin, eijvat ota. Kjaksi, khjolme paivaa kotona ja sjitten vhjoi vjieda.” ”Ei, ei voi viedä ei.” NuoriLääkärikin pudisteli huolestuneesti päätään.

Yhtäkkiä huoneesta sammuivat valot. NuoriLääkäri jatkoi tyynesti näpytystään pimeässä. Rouva Kuulanen kehoitti Pikku J:tä laittamaan valot takaisin päälle. Valot syttyivät. Ilmekään ei värähtänyt NuorenLääkärin kasvoilla. Näpy näpy näpy.

Kohta huoneen nurkasta alkoi kuulua kovaan ääneen näöntarkastus-ääniä. ”Sydän. Sydän. Ympyrä. Neliö. EI SILTÄ RIVILTÄ!!! Mene takaisin sinne ylemmäs .. Sydän. Sydän. Neliö. Ympyrä…”  Rouva Kuulanen tuijotteli kattoon. Hengitti sisään. Hengitti ulos. Hyvinhän tämä sujui. NuorenLääkärin vaatteet lojuivat repun päällä nurkassa.

”Niin pitikö minun saada se sairauslomatodistus..?” Lääkäri jatkoi näpytystään. Kaivoi tulostimesta lomakkeen ja ojensi sen Rouva Kuulaselle. ”Pitäisiköhän tämän kuitenkin olla osoitettu minulle?” Rouva Kuulanen kysyi. ”Nyt tässä on lapsen isän tiedot.” ”No kyllä se varmaan käy noinkin, mutta voinhan minä kaivaa sen hoitajan lomakkeen täältä, se on aika simppeli. Kun tämä tietokone vaan toimisi …” Lääkäri näpytti jälleen. ”Mikä on NIMI? Mikä on TYÖNANTAJA?”

Rouva Kuulanen kaivoi kassistaan välipalapatukat lapsilleen ja työnsi patukat pojille käteen. Pikku E tuijotti keksiä epäluuloisesti. ”Ai saako tän syödä?” ”Saaaaa syööödääää…..” Rouva Kuulanen hengitti sanat sisäänpäin ja nyökkäili lapselleen vaseliinihymy kasvoillaan. Nappasi reseptin ja todistuksen lääkäriltä, keräsi kassinsa ja lastensa vaatteet ja perääntyi ovesta odotustilaan edelleen papukaijamaisesti nyökytellen.


Punainen Liekki leimahti ja keksin murut lentelivät Rouva Kuulasen kaasutellessa päivystyksen pihasta. Tämän kokemuksen nollaaminen saattaisi vaatia muutaman peräkkäisen salitreenin... ;)


Akvaariota on aina ihana katsella, vaikka ei toinen silmä oikein auki pysyisikään <3


torstai 31. lokakuuta 2013

Rouva Kuulanen Pop Up Joogassa



Joogalla haetaan kehon ja mielen tasapainoa.


Rouva Kuulanen venytti itseään matolla ihmisten keskellä. Hiljainen musiikki soi taustalla. Rouva Kuulasen varpaita palelsi. Ensi kerralla hän muistaisi ottaa villasukat mukaan, särystimet valuivat möykyiksi jalan alle.

Joogaohjaaja jutteli englanniksi hiljaisen pirteällä äänellä. Voimasta, energiasta, hengityksestä. Naureskeli välillä. Joogaohjaajalla oli keltaiset housut, punaiset villasukat ja vaaleanpunaiset silmälasit.

Rouva Kuulanen vilkaisi sivulleen. Uusi Ystävä pötkötti säkkinsä päällä otsa matossa ja silmät kiinni. Toinen jalka alle taipuneena, toinen pitkäksi ojennettuna takana. Vaaleat hiukset isolla nutturalla.

Tästä Rouva Kuulanen piti. Jotain omaa, jotain hiljaista. Uusi ystävä, jonka kanssa ensi kerralla ehdittäisiin juoda iltateet joogan päälle. Tämä hetki, tämä aika. Iso huone täynnä ihmisiä, jotka kaikki etsivät rauhaa. Energiaa ja hyvää oloa omasta itsestä, kaikista toisista.

Vaikka Rouva Kuulasella tuli joogan jälkeen kiire lapsia hakemaan, ei rentouden ja rauhan tunne kadonnut jäsenistä koko iltana.


Kylmillä kaduilla autoa kohti hölkötellessään hän tunsi itsensä kumman keveäksi.



Rouva Kuulanen kävi Yin/Yang -joogassa, joka on yhdistelmä pitkäkestoisia meditatiivisia venytyksiä sekä haastavampia lihasvoimaa vaativia ja asennon hallintaan keskittyviä liikkeitä. Liikkeissä sai käyttää apuna koroketta sekä tyynyä. 

Pranama Pop Up jooga- ja hyvinvointikeskus sijaitsee Kluuvin Kauppakeskuksessa osoitteessa Aleksanterinkatu 9, 3. krs. Tunnit toimivat "maksa mitä haluat" -periaatteella. 


Ensi viikolla uudestaan - jospa sitä kokeilisi seuraavaksi ruotsinkielistä tuntia .. =)

tiistai 29. lokakuuta 2013

Rouva Kuulasen tankkauspäivä

Tiistait olivat Rouva Kuulaselle usein aika tiukkoja päiviä. Maanantai-illan hikinen ohjaus-setti vaati veronsa. Rouva Kuulanen käveli pitkin seiniä. Unohteli, sekoili, kompasteli, kikatteli. Oli siis oma itsensä potenssiin kymmenen.

Tänään Rouva Kuulanen otti tankkausasenteen heti aamusta.  Hän söi puuroa. Hän söi mustikkakeittoa. Hän söi paistettua kananmunaa. Hän söi vihanneksia. Työmatkalla hän haki kaupasta lisää evästä. Lisäksi ison pullon hiilihapotettua lähdevettä.

Ensimmäisen kuntotestin jälkeen hän tankkasi jälleen puuroa. Heitti sekaan keittoa. Lounaaksi hän söi kanaa ja riisiä ja vihanneksia. Välipalaksi ei ollut kuin banaania.

Kotiin päästyään hänellä oli salitreenin päälle jälleen kiljuva nälkä. Hän teki itselleen pizzan että selviäisi ruokaan asti.

Ah tätä elämän ihanuutta kun sai vain syödä ja syödä …


Tomaattipyrettä, oliiviöljyä, yrttisuolaa, chiliä sekä pizzamaustetta. Sekoitetaan ja laitetaan pohjalle.


Pizza ennen. Pizza jälkeen. 
Rouva Kuulanen käytti Moilasen gluteenitonta valmispizzapohjaa. Päälle pyre-sekoitus, tonnikalaa, pepperonia sekä kirsikkatomaatteja. Ei juustoa. Sitten uuniin. 
Viimeisenä Rouva Kuulanen lisäsi päälle reilun kasan rucola-salaattia.

Toimii!!!



Rouva Kuulasen salainen herkku - Veteen sekoitetaan loraus Valmarinia. Sen maku on vain jotain kovin ihanaa =)


tiistai 15. lokakuuta 2013

Photoshootissa

”Onko toi ainoa paita mikä sulla on mukana?” Rouva Kuulanen katseli arvioivasti Shamaanin asusteita. Hän nypläsi punaisen paidan helmaa. ”Oikaistaan tätä huppua vähän, tää on ihan solmussa...” Kohta Rouva Kuulanen katseli ylpeänä kun Shamaani poseerasi poikamaisesti salamavalojen välkkeessä. 

Heti aamulla Rouva Kuulanen oli huomannut, miksi ryppyistä kauluspaitaa ei kannattanut höyrysilittää  betonitiskin päällä ja IHAN VAHINGOSSA yrittänyt tuhota Muskeli-Mikon uudet kuvauksiin hankitut treenivaatteet.

Puoleen päivään mennessä Rouva Kuulanen oli kutsunut Docia sirkustirehtööriksi, rimpulaksi ja kaljuksi kuulapääksi. Ihastellut Myskihärän poikamaista ulkonäköä ja Karva-Mikon ladonovimaista selkää joka pullisteli kauluspaidassa kuin vapautta etsivä parsanvarsi.

Hän oli etsinyt kahvia. Vaihtanut vaatteita. Komennellut poikia ja pullistellut hauista. Kehunut kaikkia. Nauranut ja naurattanut. Tiennyt kaikesta kaiken ja tiennyt sen varmasti.

Kävi raskaaksi olla asiantuntija tälläkin saralla.

Jos Rouva Kuulanen ikinä vaihtaisi ammattia, hänestä tulisi photoshooteissa hengaaja. Tämä oli aina vaan joka kerralla ihan yhtä hauskaa.

Joogamiehen sanoin: ”Sä kikatat täällä ihan niin kuin joku kolmetoistavuotias.”



Koko Etelän jengin kuvauksissa meni koko päivä, mutta HYVÄ TULI!!!! 


torstai 12. syyskuuta 2013

Elämänkaaripsykologiaa

Miksi minä olen täällä? Mitä minä haluan elämältä? Haluanko onnistua? Löytyykö tahtoa ja tahdonvoimaa? Ajaako minua sisäinen vai ulkoinen motivaatio ja tulenko onnistumaan?

Jos lähtökohtaisesti jo taipaleensa alussa kuvittelee mielessään oman epäonnistumisensa, ovat mahdollisuudet onnistumiseen hämmentävän olemattomat. Jos keskittyy pelkoon omasta epäonnistumisestaan, ei koskaan löydä sinne minne pitäisi. Päätyy sivuraiteille ja hukkaa itsensä polun varrelle.

Jo pelkästään mentaalisella harjoittelulla on voimaharjoittelussa todettu tulevan positiivisia vaikutuksia. Kun pelkällä ajatuksen voimalla laittaa rautaa liikkumaan, yltää lopputesteissä lähtötilannetta parempiin tuloksiin. Erot harjoitelleisiin koehenkilöihin ovat yllättävän pieniä.

Mitäpä jos tätä soveltaisi ihan kaikkeen muuhunkin.

Sen sijaan, että pelkää sanoa ääneen mitä todella tahtoo huutaisikin sen suureen ääneen. Onko meillä todellisuudessa mitään hävittävää?

Sen sijaan, että uskoo jo ensimmäisessä mutkassa voimiensa loppuvan, keskittyykin näkemään maaliviivan ja itsensä sitä ylittämässä. Kädet korkealla pään päällä voitonmerkkiä heiluttaen.

Sen sijaan että keskittyy ajattelemaan kaikkea sitä, missä kokee olevansa huono ja epäonnistuvansa, näkeekin kaiken sen mahtavuuden, värien kakofonisen sinfonian, positiivisen virittyneisyyden, ylevöittävän rikkauden - kaikki  ne mahdollisuudet mitä elämä pitää sisällään.

Jospa lakkaisikin ajattelemasta, että ”Minun on pakko”. Sen sijaan ajattelisi, että ”Minun kannattaisi”. Tällöin lopputulos ja tavoiteltava asia kuulostaa heti houkuttelevammalta ja usko omaan onnistumiseen saa vahvistusta.

Siinä vaiheessa, kun uskaltaa ajatella MINÄ tahdon, MINUN mielestäni, MINÄ uskon ilman syyllisyyden ja arvottomuuden tunteita, on jo päässyt pitkälle.

Ihminen on yhtä oman mielensä kanssa. Niitä kahta ei voi erottaa toisistaan.

Mitä jos lakkaisimme ulkoistamasta omia ajatuksiamme kehomme ulkopuolelle ja uskaltaisimme toimia läsnä omassa elämässämme? Mitä silloin tapahtuisi?

Meillä jokaisella on oikeus olla. Arvokkaita omalla tavallamme.


Usko, toivo ja rakkaus. Luottamus. Itseämme kohtaan.


Kiitos huikeille tiimin tyypeille huikeasta psyykkisen valmennuksen päivästä! Erityiskiitos Lasselle joka jaksoi kärsivällisesti koutsata meitä lentojensa välissä <3
Myssy "Myskihärkä" Mustosen sanoin: Silloin kun Rouva Kuulanen on hiljaa, tämä ajattelee. Kerrankin sattui sellainen päivä ;)

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Viikon treeni: Elvyttävä niska-hartiajumppa vol. 2


Rouva Kuulasella on ollut kamalasti töitä. Kaikki on jäänyt, treenatakaan ei ole oikein ehtinyt. Mutta tämän – tämän hän halusi laittaa ja tehdä ja saada jatko-osan edelliselle jumpalle.


Ja kyllä se kiirekin tästä taas hellittää.


Seiso pienessä haara-asennossa. Pidä polvet pehmeänä. Pyöritä vuorokättä laajassa kaaressa ympäri, käännä katsetta mukana.


Laske kädet vaakatasoon, kämmenet ylöspäin. Kierrä vartaloa puolelta toiselle - huomioi kantapään nousu liikkeessä mukana. 


Kiinnitä vastuskuminauha (Rouva Kuulasella on kaksi 120cm pituista nauhaa solmulla yhdessä, kiitos Joogamiehen solmuntekemistaitojen) vaakatasoon. Laske toinen käsi pitkäksi ja vedä toista koukkuun kylkeä myöten. Voit kiertää taas katsetta mukana ja ottaa keskivartalosta pienen kierron. 


Kiinnitä kuminauha ylemmäs (oven karmiin tai tankoon ym.) ja asetu etukenoon. Selän on pysyttävä suorana (= hallittu notko). Vedä joko vuorokäsin tai molemmilla käsillä yhtäaikaa kuminauhaa alas kylkien viereen. Voit loppuvaiheessa vetää lapoja yhteen. Pidä hartiat rentoina ja kädet suorina koko matkan ajan. Kyynärpäät pehmeinä, vältä yliojennusta.


Kiepahda ympäri niin, että kuminauha tulee selän takaa kainaloiden alta. Avaa käsiä hallitusti niin, että tunnet kevyen venytyksen kainaloiden sivussa. Pidä kyyneäpäät hieman koukussa. Tuo kädet yhteen rinnan eteen. Pidä niska pitkänä.


Asetu jumppapallolle päinmakuulle. Tue jalat seinää vasten ja nosta polvet ilmaan. Kun pidät jalat pienessä haara-asennossa, on asentosi tukeva. Tue kädet joko lattiaa tai palloa vasten. Nosta vuorokättä ylös kattoa kohti, katse seuraa mukana. Vaihda kättä aina alhaalla. Hengitä sisään kun ojennat ylös, puhalla ulos kun selkä pyöristyy. Voit viedä ojennusta niin pitkälle takaviistoon kuin hyvältä tuntuu.


Voit myös avata käsiä sivulle. Pidä kyynärpää taas hieman koukussa.

Lopuksi voit rentoutua pallon päällä ja pyöristää selän aivan pyöreäksi pallon pintaa vasten, mikäli se hyvältä tuntuu. Keinutella siinä rauhallisesti edestakaisin.

Voit tehdä liikkeitä 1-3 x 20-30 toistoa tai sen verran kuin hyvältä tuntuu ja aikataulu sallii. Muista rauhallinen ja tasainen hengitys ja tee liikkeet rennosti ja turhia jännittämättä. Mikäli liikkeiden jälkeen niska-hartia -seutu tuntuu jumittavan, keskity seuraavalla kerralla vielä enemmän hartioiden rentouttamiseen liikkeiden aikana. 

Rouva Kuulanen käytti kaikkein kevyintä vastuskuminauhaa ja sekin oli vallan riittävästi.

Kiitos Joogamiehelle kuvausteknisestä avusta ja treeniseurasta muutenkin =)


maanantai 2. syyskuuta 2013

Viikon treeni: Elvyttävä niska-hartiajumppa

Maan istuvat kärsivät eniten - käyttämätön lihas käy kärsiväksi ja istujan olo kärsimättömäksi. Aineet pakkautuvat ja päässä jyskyttää.

Mitä tehdä? Vajota syvemmälle tuoliin? Napata lääkettä ja jäädä ylitöihin? Kiukutella ja naputtaa ja siirtää omaa pahaa oloa eteenpäin? Nuupahtaa kokonaan?

Hmm.. Maybe not.

1. Juo vettä. Mieluiten kehon lämpöistä. Jos mieli kaipaa enemmän, lisää vuorisuolaa tai repäise kunnolla - osta vissyä.

2. Nappaa hedelmä. Lasi tuoremehua. Tahi hedelmä.

3. Seuraa joitakin ohjeita. Vaikkapa seuraavia:

Käytä se aika, joka sinulta kuluisi tupakkanurkalla, pieneen lihaksia aktivoivaan liikkeeseen. Tässä ei sitten painoilla brassailla. 



Ota keppi. Kiinni reisien vierestä. Pyöritä hartioita RENNOSTI. Keskity hengitykseen. Voit sulkea hetkeksi silmäsi. Ole tässä ja nyt.


Siirrä ote kepin päihin. Kierrä vartaloa rennosti puolelta toiselle. Ensin voit vain kiertää, sitten työntää niin että tunnet liikkeen lavan takana. Muista hengittää.


Voit myös työntää yläviistoon. Pidä hartiat alhaalla. Muista hengittää.


Kavenna otetta. Vedä keppiä ensin kevyesti lantiota kohti. Laske keppi pehmeästi alas reisiä pitkin käsien pituudelta. Nosta keppi vartalon edestä ylös pään päälle. Voit viedä vartaloa kevyesti taaksetaivutukseen mikäli se tuntuu hyvältä. Muista hengittää.



Vaihda keppi kuulaan. Ota sarviote (peukalo kuulan etupuolella, sormet vartalon puolella). Pidä jalat yhdessä. Vie kuula toiselle sivulle, pidä selkä suorana. Heilauta vastakkaisen korvan yli ja pään ympäri, laske kuula toiselle puolelle reiden viereen. Selkä on edelleen suorana. 
Muista hengittää.


Pyöritä kuulaa pään ympäri. Voit välillä vaihtaa suuntaa. Kuula pysyy koko ajan mahdollisimman lähellä päätä. Kyynärpäät koukussa.
Muista hengittää!



Pidä jalat yhdessä. Heilauta kuulaa puolelta toiselle mahdollisimman rennosti. Kuulan ohittaessa reisilinjan jousta joka kerralla polvista. Keskellä vaihda kättä.
Edelleenkin on hyvä hengittää.


Ota loppuun vielä rentoja hartioiden pyörityksiä. Voit sulkea silmät. Muista edelleen hengittää :)

Tee liikkeitä sen verran kauan kuin itsestäsi hyvältä tuntuu. Pistä veri liikkeelle ja saa kroppa hereille.
 
Ei se päämäärä - vaan se matkanteko =)

perjantai 30. elokuuta 2013

Itsesäälimättömyyden huipentuma

Rouva Kuulanen raahautui hotellihuoneeseen ja kaatui sängylle. Pieni koomahetki – tästä ei hetkeen noustaisi.

Rouva Kuulanen oli aamukuudesta asti ollut liikenteessä. Puhunut miltei taukoamatta. Taksikuskeille, lentokentän virkailijoille. Kanssamatkustajille. Hän oli pystyttänyt koulutustilaan pöydät, jakanut kirjat ja vihkot ja tetrat ja patukat. Opetellut talon tavoille- mikä avain kävi mihinkin oveen, miten toimi äänentoisto, mistä varastosta löytyi mitäkin. Opastanut opiskelijoita ylös ja alas ja pukuhuoneeseen ja keittiöön.

Rouva Kuulanen oli puhunut. Miltei kahdeksan tuntia hyvästä kunnosta. Siitä riitti asiaa. Ohjannut harjoituksia, hyppyyttänyt opiskelijoita. Illan lopuksi vetänyt miltei tunnin lihaskuntoharjoituksen opiskelijoiden kanssa gymstickeillä.

Puoli yhdeksältä illalla Rouva Kuulanen oli kävellyt maratonilta tuntuvan matkan hotellille kahden satatuhatta kiloa painavan kassin kanssa. Kuunnellut ehdotuksia hotellin hississä ja löytänyt omaan huoneeseensa yksin.

Rouva Kuulanen istui sängyllä ja pyyhki nenäänsä hihansuuhun, ehkä jopa vähän niiskaisi. Kukaan ei hieronut hänen pohkeitaan, ei pukenut villasukkia jalkaan, ei syöttänyt rypäleitä, ei peitellyt sänkyyn, ei laulanut tuutulauluja. Yksin, ihan yksin.

Rouva Kuulanen huokaisi syvään. 

Onneksi hän oli tällainen reipas ihminen. Joku toinen saattaisi jopa sortua säälimään itseään.



Jatkossa Rouva Kuulanen arvostaisi omaa sihteeriä, omaa hierojaa, omaa tarjoilijaa, omaa autokuskia, omaa yksityiskonetta, omaa puutarhuria ja omaa hotellia. Mieluiten ketjua. Mieluiten aina ihan koulutuspaikan vierestä ja mieluiten porealtaalla. 

Ei muuta - Rouva Kuulanen on hyvin vaatimaton ja vähään tyytyväinen ihminen.

torstai 29. elokuuta 2013

Sielunveljiä –ja sistah’

Rakkaudesta se hevonenkin potkii – tämän sanonnan Rouva Kuulanen oppi ja sisäisti isältään jo varhaislapsuudessa. Hänen perheessään rakkautta oli aina ilmaistu verbaalisella pilkalla. Mitä enemmän vinoiltiin, sitä enemmän tykättiin. Vailla poikkeuksia.

Rouva Kuulanen ei siis voinut sille mitään. Oli suorastaan syyntakeeton. Sanat vain pulpahtelivat hänen suustaan yhdessä hillittömän naurun käkätyksen kanssa. Hän ei  ikinä ennen elämässään ollut NAURANUT niin paljon kuin ToimistoPoikien ja Pikkumyyn kanssa töissä ollessaan.

Ikinä elämässään hän ei ollut vinoillut eikä hänelle oltu vinoiltu niin paljon kuin töissä ollessaan. Ikinä elämässään hän ei ollut pitänyt kaikista työkavereistaan näin ehdottoman tolkuttomasti. Rouva Kuulanen oli suorastaan rakastunut. Päivästä toiseen hän näki vain vaaleanpunaisia sydämiä suun iskiessä ruoskan iskuja ja sivaltaessa salamoita.

Pikku-Tapani ja Pikku-Tapanin repeilevät paidan napit. Kuinka tämä hiissasi ympäri toimistoa kilometrin pituisissa tonttumiehen kengissään. Näytti ihan haudankaivajalta lukuisissa pikku villatakeissaan ja piti tuntikausia kestäviä saarnoja puhujanpöntöstään.

Mahti-Mika hautautui kirjekuoriensa ja tietokoneenruutujensa taakse. Laski kuinka monta kiloa rautaa minuutin aikana minkäkin treenin aikana (kyllä – treenien hän väitti jo alkaneen, todistajia tälle ei ollut vielä ilmaantunut ..) liikkui ja hullun kiilto silmissä vertaili taulukoita ja exeleitä toisiinsa. Piti kirjaa lukemistaan kirjoista ja laati niistäkin taulukoita. Exeleistä löytyi todennäköisesti sivumäärä kaikille Mikasen elämän aikana luetuille kirjoille. Rouva Kuulasen oma pieni insinööri.

Myssy ”The Myskihärkä” Mustonen, tunnettu myös nimellä Jorma ”the salimanager” Mustonen tai ihan vain MyssyJanne. Väitti että Rouva Kuulasella on lepsu takapuoli, samaan hengenvetoon esitteli puhuvaa vatsaansa. Myssyn tietokonepöytä oli niin ylhäällä että Myssy pääsi kävelemään sen alitse – harvoin tätä sen ääressä nähtiinkään. Yleensä tämä käveli vaalenapunaiset crocsit vilkkuen pitkin toimiston seiniä.

Karva-Mikko makasi fatboyhin hautautuneena ja suki partaansa. Hänellä oli aina jokin juttu kesken ja väitti olevansa ”Vain yksi tytöistä”. Sisartensa kasvattamana tällä oli yllättävän suuri toleranssi kahdeksan kuulan jonglöörauksille ja mielikuville booty-ass –housuista, topatuista push-upeista, korseteista ja tukisukkahousuista. Jonain päivänä Rouva Kuulanen vielä murtaisi Karva-Mikon coolin ulkokuoren. Siitä oli pakko löytyä särö jostain ….

KaunispoikaAripoika kulki kamera käsissään ja näytti kreikkalaiselta seilorilta. Viljeli kaksimielisyyksiä eikä juonut kahvia ellei se ollut kaksi minuuttia sitten keitettyä.

Ja sitten vielä PikkuMyy. Rouva Kuulasen elämän naisrakkaus heti Makkaran jälkeen. PikkuMyyn näennäisen tyynen ja harkitun ulkokuoren alla piili pahin pilkkakirves jonka Rouva Kuulanen oli kuunaan tuntenut. PikkuMyy oli toimiston pieni ja viekas sielu.

Oliko siis ihme, että Rouva Kuulanen oli rakastunut <3



Tämä tanssiklippi on omistettu Karva-Mikolle, joka ei tiennyt että John Travolta osasi tanssia ennen Pulp Fictionia. Pus!



keskiviikko 28. elokuuta 2013

Lumoutuneisuutta

Rouva Kuulanen istui koko päivän. Tämä ei ollut Rouva Kuulaselle helppoa. Istui ja kuunteli. Katsoi ja kuunteli. Ihasteli. Kävi välillä syömässä. Pieniä nyansseja, suun liikkeitä. Tarkkaili käsiä, äänen painoja. Miten ääni kohosi aaltoina. Välillä hiljeni, hetken kuluttua kohosi huutoon.

Mitä enemmän Rouva Kuulanen näki erilaisia esityksiä. Koki erilaisia puhujia. Mitä enemmän hän itse joutui alttarille. Ymmärsi pelkonsa kautta miten se voitetaan. Sitä enemmän hän osasi arvostaa ihmisiä, jotka pistivät itsensä likoon. Niitä, jotka uskalsivat esiintyä omina persooninaan.

Rouva Kuulanen arvosti karismaa. Se oli sellaista, mitä ei kaupasta saanut ostettua. Ei tilattua, ei välttämättä edes harjoiteltua. Sitä joko oli. Tai sitten ei. Se oli sisäsyntyistä taitoa ottaa tilanne haltuun. Saada ihmiset istumaan suut auki ja tuijottamaan. Lumoutumaan.

Toisen karismaa ei voinut kopioida. Oli oltava oma. Niin pitkään, kuin yritti vain matkia muita, epäonnistui lohduttomasti. Toiselta saattoi napata muutaman omenan omaan käyttöönsä. Sanonnan, taulukon, esimerkin. Sen ympärille oli luotava kokonaan oma universuminsa.

Oli uskallettava olla oma itsensä. Oli se sitten mitä tahansa. Mitä enemmän uskoi itseensä, sitä paremmin tuli maaliviivoilla onnistumaan. Itsensä epäilijä tuli aina epäonnistumaan. Uudelleen ja uudelleen. Vankimmalla itsetunnolla saavutettiin vankimmat tulokset.

Piti tietää, mitä tahtoi ja mitä arvosti ja elää elämäänsä sen mukaan. Eikä se välttämättä ollut helppoa.

Katse. Ruumiin kieli. Energia. Läsnäolo.

Siinäpä se.

Kaksi korvaa, yksi suu. Siinä suhteessa. Ihan kaikessa.


Musiikki on aina ollut Rouva Kuulasen elämän merkittävimpiä tekijöitä. Bruce Springsteen on hänen mielestään yksi maailman karismaattisimpia ihmisiä.

Musiikki ei voi olla vain musiikkia. Siinä on oltava sanomaa. Tunteita. Taitoa ilmaista kaikki mitä halutaan sanoa vain muutamassa minuutissa. 

tiistai 27. elokuuta 2013

Hauista ja habaa – lopulta siinä silmä lepää

Se, mikä KaunispoikaAripojasta piti ymmärtää, oli, että tämä oli esteetikko. Hän rakasti lihaksia. Erityisesti Rouva Kuulasen lihaksia.

Oli hyvin tavallista, että toimistolla kaikki vertailivat omia lihaksiaan toisiin. Pullisteltiin ja öykkäröitiin, kehuttiin ja kerskailtiin.

Pikku-Tapani ei uskaltanut treenata, koska napit kauluspaidasta räjähtäisivät irti. Myssy-Janne treenasi kuin myskihärkä – hänellä oli isot rintapalat ja vahva vatsa ja varvas paketissa. Mahti-Mika mahtaili aloittavansa treenit – aina heti ensi viikolla. Sitä viikkoa odotellessa.

Karva-Mikolla oli seuraavan päivän agendassa aina niin paljon jotain,  ettei tänään vain kyennyt salille. PikkuMyy oli liimaantunut tuoliinsa kiinni, irti tätä ei saanut siitä kuin tärpätillä.

KaunispoikaAripoika klenkkasi hajonneen polvensa kanssa ympäriinsä. Yleensä Rouva Kuulasen ympärillä. ”Pysähdy! Pidä toi! Eieieieiei ota takaisin!! Kallista vähän vasemmalle. Nyt oikealle. Pumppaa nyt vähän sitä hauista, että oikein NÄKYYY! Ai että mä rrrrakastan naisia joilla on lihaksia..” Klik klik klik kamera räpsyi.

Rouva Kuulanen kansoitti ja täytti lihaksineen keskuksen salia yksin. Treenasi ja pumppasi ja ähisi. Ei siksi, koska näyttäisi hyvältä kuvissa.. Vaan siksi että olisi millä pullistella näiden nahjusten rinnalla. Se oli lihas, mikä puhutteli!

Ei sillä – ei Rouva Kuulasella toisaalta mitään sitäkään vastaan ollut, että kuvissa oli jotain mitä näyttää …



Ristikkäistaljapunnerrus toimii eristävänä liikkeenä jonkin perusliikkeen esim. penkkipunnerruksen jälkeen.


Pystypunnerruksella saadaan halutessa hartioihin lisää massaa ja volyymia. Oikeassa elämässä liike lähtee leuan/korvalehden tasolta taivasta kohti.


Ylätaljaveto eteen. Tanko kulkee kasvojen edestä solisluiden alapuolelle. Liike yläselän lihaksista, ei rintarangasta. 



Kuningasten kuningas - Eristävä hauiskääntö. Tällä sitä palaa pumpataan!


maanantai 26. elokuuta 2013

Tabataa ja pranamaa

”Tänään vedetäänkin vähän tabataa!!” Rouva Kuulanen yllätti asiakkaansa tunnin alussa. Eturivillä loksahtivat leuat auki – ”Tapattaa? Meinaatsä tapattaa meidät???”

Rouva Kuulanen ei millään meinannut saada osaa porukasta ottamaan isoja kuulia. Koskaan. Ikinä. Millään tunnilla. Ikinä.

Tänään hän päätti vetää haastetreeninä tabata-treenin. Siinä ei kuulan koolla juuri elvistelty. Viisi patteria. Kaksi liikettä per patteri, tätä vedettiin viisi kierrosta. Aikaa per liike oli 20 sekuntia. Melko tappavaa, tosiaan.

Alkuun lämmiteltiin nivelet ja lihakset yhteistyökykyisiksi. Pyöritettiin ja vatkutettiin ja sheikattiin.

Seuraavalla mentiin:

1.     Etuheilautus 20 s + polvennostojuoksu 20 s  x 5 kierrosta
2.    Askelkyykky taakse & pystypunnerrus 20 s + kyykkyhyppy 20 s  x 5 kierrosta
3.    Kulmasoutu kahdella kuulalla 20 s + luisteluhyppy 20 s  x 5 kierrosta
4.    Punnerrus 20 s + haara-perushyppy (lankulla) 20 s  x 5 kierrosta
5.    Pään yli veto & rutistus 20 s + saksihyppy 20 s  x 5 kierrosta

Liikkeille oli helpotusversioita ja patterien välissä pidettiin lyhyet juomatauot. Saa kokeilla! (tekniikat ensin kuntoon, tähän kysy neuvoa).


Rouva Kuulanen ei ollut varma, kenen jalat sheikkasivat pahiten tunnilta poistuessa. 

Onneksi sisäpyöräilyyn hän sai jalat kiinni polkimiin – ei ollut kuin yksi suunta ja se oli eteenpäin!


Jos kuulatreeni kuulosti liian tappavalta, nyt on hyvät tsäänssit käydä kokeilemassa joogaa Uudessa pop up jooga - ja hyvinvointikeskuksessa Kluuvissa. Keskus toimii "Maksa mitä haluat" -periaatteella ja taustalla on taatusti asiansa osaavia opettajia. Pranama!


Rouva Kuulanen aikoo käydä - kunhan tästä taas taipuu .. :)

Lauttasaari Beach

”Var är mamma? Var är mamma? Kan du se henne?” Harmaantuva killivatsainen mies harmaissa alushousuissa talutti muutaman vuoden ikäistä pikkutyttöä kiipeilytelineiden katveessa. ”Var är mamma?”

Mies haarukoi katseellaan joukkoa, katse pysähtyi hetkeksi Rouva Kuulaseen. Rouva Kuulanen YRITTI olla kiinnittämättä huomiota, ei ihan täysin onnistunut. Miehellä oli alushousut jalassa. Harmaat meleeratut bokserit.

Mies käänsi selkänsä ja tähysi kiipeilytelineitä kohti. Jatkoi mamman etsimistä, kuin huomaamattaan peruutti kohti Rouva Kuulasta. ”Var är mamma? Var?” Pikkutyttö roikkui isänsä kädessä, näytti pieneltä vaaleahiuksiselta keijulta vaaleanpunaisessa uimapuvussaan.




Mies harmaissa boksereissaan pysähtyi aivan Rouva Kuulasen eteen. ”Var är mamma?” Nyt Rouva Kuulanenkin alkoi jo etsiä mammaa väkijoukosta. Aurinkoinen loppukesän päivä oli saanut runsaasti lapsiperheitä liikkeelle. Suurimmalla osalla oli kuitenkin vaatteet päällään.

”Kan du se henne? Var är mamma? Är det mamma? Känner du henne?” Rouva Kuulanen siirtyi vaivihkaa muutaman metrin kauemmas. Mamma oli oletettavasti jo kaukana, toivon mukaan noutamassa miehensä vaatteita.

Mies jatkoi peruuttamistaan, pikkutyttö juoksi jonnekin. ”Var är mamma?” Mies pysähtyi Rouva Kuulasen eteen. Kallisti keskivartaloaan taakse. Harvoin näki tuollaista liikerataa, mieshän pääsi melkein 90 asteen kulmaan lantiostaan taaksepäin. Takaraivo läheni Rouva Kuulasen olkapäätä. ”Var är mamma?”

Tässä vaiheessa Rouva Kuulanen katsoi parhaaksi itse siirtyä takavasemmalle. Ranta kutsui ja hiekka oli lämmintä. Rouva Kuulanen toivoi pikkutytön löytävän äitinsä. Miehen löytävän vaatteensa. Auringon paistavan vielä pitkään.



Lauttasaari Beach on mielenkiintoinen miljöö. Rouva Kuulasen mielestä erittäin kaupunkilainen ranta. Ihmiset tulevat kahvilaan istuskelemaan. Lapsiperheet leikkimään isoissa kiipeilytelineissä joita on pitkin rantaa. Toiset pelaamaan beachvolleyta ja heittelemään frisbeetä. Toiset vain istuskelemaan rannalle. 

Uimaranta on pitkään matalaa ja vedestä löytyy paljon kaikkea lapsia kiinnostavia luonnonmateriaaleja. Suuri osa ihmisistä puhuu ruotsia. Naisilla on mekot yllään, miehillä pikeepaita ja punaiset mokkasiinit. Rannalle kävellään koska asutaan aivan vieressä. 

Toisilla leikkipuisto sijaitsee asvalttihelvetin keskellä, toisille merenranta on arkipäivää. Ihmisten olemuksesta näkee elintason, mihin on totuttu. Joukkoon mahtuu ekstroverttejä, introverttejä, suomenruotsalaisia, pörröpäitä ja muutamat harmaat alushousut. 

Rouva Kuulasen mielestä tämä on sangen hurmaavaa. 




torstai 22. elokuuta 2013

Sirkusakrobatiaa ja parkouria

Rouva Kuulanen seisoi volttimontun laidalla ja keskittyi. Tai yritti keskittyä. Pelotti, jännitti ja hirvitti ja ehkä vähän oksetti.

Ranteisiin särki. Nilkkoja särki. Olkapää oli ottanut jostain osumaa ja sormien nivelet sojottivat joka suuntaan. Tämä oli vaan niin mahtavaa.

Mahti-Mika istui montun laidalla kamera käsissään ja odotti. Koko muu jengi tuijotti Rouva Kuulasta, odotti. Kaksi tyttöä Rouva Kuulasen edessä valoivat rohkeuden sanoja  ”Pystyt siihen, anna mennä ..”

”Keskityt vain hyppäämään ylös.” Sirkusprinsessa oli sanonut. Ylös. Ylös. Ylösylösylös ja sitten taakse.

Rouva Kuulanen nosti kätensä vartalon eteen. Kädet hakivat sivuilta vauhtia ja Rouva Kuulanen tunsi hyppäävänsä. SE hetki ilmassa. Pieni ja pyörryttävä. Ennen tömähdystä superlonkasaan montun pohjalla. Se hetki.

Siinä oli kaikki.





Rouva Kuulanen sai tilaisuuden päästä täyttämään monivuotista unelmaansa sirkusakrobatian kokeilemisesta. Nuorena lopetettu telinevoimisteluharrastus on kalvanut sisintä kaikki nämä vuodet, liekki on pysynyt elossa. Reilu vuosi sitten Rouva Kuulasella oli välilevyn pullistumaa kahdessa eri nikamavälissä niskarangassa ja hetken hän kuvitteli unelmansa olevan kuollut ja kuopattu.

Prhhna - periksi ei anneta! Sisu se on mikä puhuu!!


Mahti-Mikasen ja Rouva Kuulasen taidonnäytteitä pariakrobatia harjoitteista. Valtava köntti tuo Mikanen, Rouva Kuulanen meinasi ihan läkähtyä.


Mitä Sirkusprinsessa ja Herttua edellä ..


.. Sitä Rouva Kuulanen ja Mikanen perässä.
- Tuolla se jossain on!! Tässä vaiheessa kuvaa ottaessa ei uskaltanut miettiä, että mitä jos putoaa..


Parkour-rata pisti puuskuttamaan. Hyppyjä, kierähdyksiä, ylityksiä. Sillä se lähtee millä on tullutkin!


Välillä tuli pientä osumaa.


Lopussa oli aika rentoa jengiä.

Tämä oli yksi Rouva Kuulasen elämän parhaista illoista!! Automatkalla Lahdesta kotiin Rouva Kuulanen ei pystynyt edes puhumaan. Hän leijui taivaassa.

Sirkusprinsessan ja Herttua taidonnäytteistä pääsee alkuun täältä. Sirkusprinsessaan Rouva Kuulanen tutustui Pt-koulutuksessa aikoinaan. Miten hienoa että jälleen tavattiin!