Hulluksi Vuokatin Kuulahulluissa

Rouva Kuulasen joukkueen nimi oli Lihaa. Aimo-Antti, Kuulasisko ja Rouva Kuulanen aikoivat pistää muille luun kurkkuun. Olihan heidät luotu voittamaan. Mikään muu ei kelpaisi

Neljä joukkuetta kisaisi koko päivän toisiaan vastaan.

Alku näytti hyvältä.

Alkukisa käytiin sateensuojassa katetulla terassilla. Etuheilautuksen, rinnallevedon ja vauhtipunnerruksen sekä nuolien maalitauluttamisen jälkeen Lihaa oli selkeässä johdossa. Lataus oli kova. Lihaa piti kovaa meteliä itsestään ja pelasi tiukkaa psykologista sodankäyntiä muita joukkueita vastaan. Nyt erotettaisiin jyvät akanoista.

Sitten siirryttiin metsään hyttysten syötäväksi. Metsässä pelattiin kölkkyä. Kuulakansan versiota Mölkystä. Alun hyvän vauhdin jälkeen Lihaa’n rivit alkoivat notkua. Muilla joukkueilla oli liian kovatasoisia pelaajia. Jokaisessa oli yksi pelaaja enemmän kuin Lihaa’lla. Kyllä he silti voittaisivat. Se oli varmaa.

Kölkkyä

Kuulagolfissa kuula piti saada renkaaseen kolmella etuheilautus-heitolla. Tai useammalla. Vähempikin kelpasi. Jälleen taso oli kova. Joukkue huudatti vastapuoluetta, suut kävivät. Psyykkaus oli kovaa. Saatiin päivästä juttua tehnyt toimittajakin mukaan kokeilemaan. Siitä seurauksena tulee ensi vuonna itse osallistumaan.

Renkaita oli siroteltu maastoon. Kuulaa heitettiin rinnalta ja pään takaa. Puiden sekaan ja ylös rinteeseen. Hyttyset saivat siinä sivussa kyytiä.

Taneli "Aimo" Sutinen näyttää rinnaltaheiton mallia

Aimo-Antin päänyliheitto lähtee!!!

Hurja-Luis Flippi-joukkueesta oli hankala vastus. Liian taitava. Liian vahva. Hänet piti eliminoida. Luotettiin että tauko-makkara tekisi tehtävänsä. Hurja-Luis jäisi pakuunsa nukkumaan. Silloin voitto olisi Lihaa’n!

Pyöritettiin  pareittain pitkää vihreää liinaa jossa oli pieni lila teletappi-kuula painona. Ihan kuin hyppynarua. Rouva Kuulanen olisi halunnut mennä keskelle hyppimään. Ei ollut kuulemma sallittua. Tässäkin Hurja-Luis oli ihan liian hurja. Ei voinut kuin salaa ihastella.

Sinappi ja Hurja-Luis pyörittävät kuulaa

Vaan kuinkas kävikään  ….

Pyöritys osoittautui Lihaan kuoliniskuksi. Kuulasiskon leveä selkälihas sanoi naps. Aimo-Antti ja Rouva Kuulanen olisivat kahdestaan pulassa. Tauon jälkeen oli vielä muutama osio kisaa jäljellä. Totuus laskeutui raskaana peittona Lihaa’n ylle. He eivät voittaisi kisaa. Olivat itse asiassa jo kaukana jäljessä.

Rouva Kuulanen menetti ruokahalunsa. Hän istui pakun perässä ja joi vissyä. Onneksi kilpakumppanit olivat niin mukavia. Sai nauraa itsensä kipeäksi. Se vähän helpotti. Hurja-Luisilla oli hieno paku. Siellä oli penkit ja kokolattia matto ja takaluukku piti pään yllä hyvin sadetta. Hurja-Luis oli lisäksi muutenkin hurjan mukava.

Grilliherkkujen jälkeen kuulat viritettiin liinassa pyörien perään. Tehtävänä oli vetää pareittain 16 kg kuula lähtöviivalta maaliin ja takaisin mahdollisimman nopeasti. Eipä ollut kukaan aiemmin kokeillut. Taatusti kokeilisi vielä uudestaan.

Viimeisenä ja tappavimpana tehtävänä oli joukkueena virittää 150 kiloa kuulia liinaan. Kuljettaa kuulat ensin toiseen suuntaan rinteen päälle. Tulla takaisin ja kuljettaa ne toisen rinteen päälle.

Aimo-Antti ja Rouva Kuulanen katsoivat toisiaan. 150 kiloa rautaa kahteen pekkaan saattaisi olla vähän haasteellinen tehtävä.

Mutta hätä ei ollut sen näköinen. Taneli-Aimo- Särki-Sutinen tuli apuun. Missään muussa lajissa ei tuomarin olisi ehkä sallittua osallistua kisaan.  Kuulailussa kaikki on mahdollista. Siispä miehet päihin ja Rouva Kuulanen keskelle.

Ei oikein sujunut. Veri maistui suussa ja jalkoja hapotti niin kuin ei vielä koskaan ennen. Rinteet olivat tappavia.

Niinhän siinä kävi, että Lihaa ei voittanut kisaa. Ei tullut edes toiseksi. Eikä kolmanneksi. Jäi viimeiseksi. Haittasi ehkä aika pahasti. Onneksi muissa joukkueissa oli niin mahtavia tyyppejä. Illalla syötäisiin ja laulettaisiin karaokea.

Maailman kuulahulluinta porukkaa!

 Vuosi aikaa harjoitella. Ensi vuonna Lihaa voittaisi. Takuuvarmasti!