KaatosadeKuulaa

Ukkonen jyrähteli ulkona. Ensimmäiset sadepisarat kastelivat pihamaata. Herra E katsoi Rouva Kuulasta epäuskoisena päätään pyöritellen. ”Ei sinne ketään ole tulossa. Ukonilmalla.”

Rouva Kuulanen veti kumisaappaita jalkaansa ja kiskoi sadetakkia niskaansa. Viimeisenä musta lippalakki päähän ja huulirasvat huuliin. ” Tulee sinne. Saatpa nähdä”. Rouva Kuulanen työnsi Gymbossin taskuunsa ja nappasi juomapullon kainaloonsa. Kuulat ja renkaat olivat jo kontissa. Auto alle ja menoksi

Piippolan Vaarin tahtiin laulaen Rouva Kuulanen huristeli Nurmikentän laidalle. Ensimmäinen auto odotteli lätäköiden äärellä tuulilasinpyyhkijät liikkeessä. Takapenkillä tyttövauva sai viimeiset maitotankkaukset. Tyttö ja mies passitettiin Rouva Kuulaselle kahvittelemaan sateen alta turvaan. Muskeli-Salla lähti kantamaan Rouva Kuulasen kanssa kuulia kentän laidalle.

Purkka-Päivi puski pyörällä kentän laitaa purkkapallot poksuen. Kohta perässä polki Ope-Marjut musta huppu silmillä, keltainen kuula korista vilkkuen.

Lämmittelyiden jälkeen vesisade muuttui rankkasateeksi. Etuheilautus, kyykky, vauhtipunnerrukset ja rinnallevedot – tahti kiihtyi. Rankkasade muuttui raesateeksi.  Hiukset valuivat pitkin päätä, paidat ja housut liimaantuivat ihoon. Piti huutaa jotta ääni kuuluisi, nauraa kovempaa, paiskoa kuulaa raivon vimmalla.

Valkoiset raemöykyt moukaroivat maata. Ukkonen oli onneksi laantunut ennen tunnin alkua. Rouva Kuulanen yritti varovasti huutaen ehdotella, että autoon voisi mennä hetkeksi odottelemaan pahimman kuuron laantumista. Hänet äänestettiin nurin. Märkiä tässä jo oltiin. Lisää runtua kehiin. Mikäs siinä.

Sade taukosi. Lopputunti vedettiin poutasäässä.

- Mistä on tiukat naiset tehty? Ruskeista känsistä, ruohonkorsista. Märistä housuista, rautaisista kuulista. Hyvästä huumorista, kipeistä reisistä. Niistä on tiukat naiset tehty.

Rouva Kuulasen naiset.

Parasta treeniä ikinä :)