Muistatko sen tunteen kun sisällä kuplii ja porisee? Kun varpaat kipristelevät ja hymy nykii suupieliä. Kun seinät tulevat vastaan ja sitä seisoo tyhjä kahvikuppi kädessään vaatekomerossa yksi kenkä jalassa miettien mitä tuli sinne tekemään.
Muistatko sen miltä tuntuu ajaa polkupyörällä täysiä alamäkeen takki auki ilman käsiä? Kun pyörä suorastaan kohoaa maanpinnan yläpuolelle ja tunnet hetken olevasti kaikesta vapaa. Vahva ja voimakas. Superihminen näkymättömyysviitassaan.
Muistatko miltä tuntuu juosta metsässä ja askel kulkee ajatusta nopeammin. Kun hengitys kulkee korvissa ja kylkiin kasvaa siivet eikä kukaan eikä mikään ikinä maailmassa saisi sinua kiinni vaikka kuinka yrittäisi.
Muistatko miltä tuntuu kun ventovieras hymyilee sinulle kadulla. Pitää ovea auki ja kumartaa kohteliaasti. Kun kaksi pitkän taipaleen elänyttä kulkevat kadulla käsi kädessä toinen toista odottaen. Kaksi lapasta toistensa lomassa. Hitaat askelet vieretysten. Sydän hellyyttä täynnä.
Rouva Kuulanen on tänään muistanut. Hän on tänään ollut elämän koskettama ja onnellinen.
Lady Antebellum, Never Alone
Viikonloppuna Rouva Kuulanen saa kaksi rakasta ystäväänsä luokseen kokonaiseksi kahdeksi päiväksi. Kunpa aika menisi oikein hitaasti siitä hetkestä kun he saapuvat siihen hetkeen kun he lähtevät <3
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTekstin sisällössä oli ainakin miljoona hymynaamaa, mielettömän hyväntuulinen juttu! :)
VastaaPoistaMitä parahinta viikonloppua Rouva Kuulaselle! :)
Tervehdys Annukka piitkästä aikaa :) Kiitoksia toivotuksista, meillä oli tavattoman hauska viikonloppu!
VastaaPoistaBlogi-hirmu oli dropattu hiljaiseksi pieneksi toviksi..mutta nyt on taas virtaa kun pienessä kylässä.. Sellaisessa hyvin pienessä.. :D
VastaaPoistaTäällä odotetaan jo malttamattomana jalan kuntoutumista, pääsee sitten mökkihöperö taas kunnolla kiinni elämänlankaan.. :)