Isä

Isällä oli kädet.

Suuret vahvat ruskeat kädet.

Leveä kämmen ja pitkät sormet.

Ruttuja nivelten ympärillä.

Isä oli pitkä ja vahva ja hiukset sillä oli aina pystyssä.

Isä söi suolakurkkuja ja meetwurstia keskellä yötä keittiön pöydän ääressä.

Puhui ja puhui ja puhui.

Etuhammas vinossa, pitkät jalat ristissä.

Isä ajoi vanhaa Ladaa pitkin kylän raittia.

Takapenkillä neljä lasta ja kullankeltainen noutaja.

Isä opetti hiihtämään ja vuolemaan,

hakkaamaan kirveellä halkoja.

Kesällä käytiin mökillä ja talvella räjäytettiin raketteja.

Isä seisoi hajareisin hangessa ison avannon reunalla.

Upotti hyiseen veteen vuoronperään omia ja vieraita lapsia.

Takassa paistettiin makkaraa, nukuttiin makuupusseissa.

Syötiin hattaraa ja poppareita, käytiin kummitusjunassa.

Käveltiin metsät ja mannut,

etsittiin hirven jälkiä, karanneita koiria.

Isä tiesi kaikki maailman linnut ja kukat

ja kuka kylällä ajoi mitäkin traktoria.

Isä oli välillä maailman ärsyttävin hölmöin ääliö.

Meetwurstit oli puolitettava eikä se antanut ajaa ruohonleikkuria.

Yhdessä tärkeässä asiassa isä oli kaikkein paras koko maailman kaikista ihmisistä.

Isoilla vahvoilla käsillään isä oli maailman paras laittamaan polveen laastaria.

Metsäretkelle lähdössä.

Rouva Kuulanen ja sen isä.