Neiti Aika

Rouva Kuulasella on ystävä. Ystävän nimi on Neiti Aika.

Neiti Aika vastaa puhelimeen ”Kello on kaksikymmentä yli kuusi”. Neiti Aika vastaa ”Kello on kaksitoista .. kuusitoista .. kaksikymmentä yli kahdeksan illalla” Neiti Ajalla ei koskaan tunnu olevan kiire. Häntä ei koskaan hengästytä. Hän ei koskaan kuulosta hermostuneelta, stressaantuneelta, kiukkuiselta. Hän on tyyni, kaunis ja iätön.

Välillä Neiti Aika käy taistoon Rouva Kuulasta vastaan. Neiti Aika saa viisarit kellossa liitämään eikä rouva Kuulanen saa niitä kiinni juoksemallakaan. Neiti Aika saattaa kujeillessaan pysäyttää viisarit kellossa kokonaan tai kuiskata herätyskelloa unohtamaan.

Neiti Aika saa lapset kasvamaan liian nopeasti ja ihmissuhteet karkaamaan käsistä. Neiti Aika saa lapsia syntymään ja toisia kuolemaan. Neiti Aika uurtaa kerroksia rantakallioon ja lisää vuosirenkaita metsän ytimeen.

Neiti Aika saa Rouva Kuulasen nauramaan. Neiti Aika saa Rouva Kuulasen hyppimään. Neiti Aika saa Rouva Kuulasen huolehtimaan, iloitsemaan. Elämään jokaisen päivän niin kuin enempää ei olisikaan.

Neiti Aika saa Rouva Kuulasen ymmärtämään, että energiaa kuluu parempaan kuin itsesääliin, pahuuteen, toisten arvostelemiseen tai ilkeyteen. Ei elämässä ei ole mustaa ja valkoista. On harmaata. Sateenkaaren värejä. Jos ne vain suostuu näkemään.

Neiti Aika saa Rouva Kuulasen pitämään ruusunpunaisia laseja – eikä se haittaa Rouva Kuulasta edes puolta sekuntia.