Rouva Kuulanen Liikenteessä

Rouva Kuulanen rakastaa autolla ajamista. Siis moottoritiellä. Mikään ei ole parempaa kuin pitkä kuuma asfaltti edessä, aurinkolasit silmillä ja musiikki lujalla cd-soittimessa. Kerrankin Rouva Kuulanen pääsee eteenpäin samaa vauhtia kuin ajatuksensa. Hän suorastaan lentää. Nothing to do, no place to be. Puhdas vapaus.

Rouva Kuulanen tarkkailee muita kuskeja mielellään. Yksi ajaa varoen ratin yli kurkistellen. Kahdeksaakymppiä sadankahdenkympin alueella. Swooooshhh … Sinne jäi. Kauas taakse. Toinen kaahaa takaa, vaikka edessä on jo kaksi autoa yrittämässä rekan ohi. Jää koko letkan eteen tulpaksi. Rouva Kuulanen jättäytyy suosiolla taaemmas. Jumalia riittää.  Niitä joilla on aina kiire. Vaikka ei edes olisi.

Kolmas kaivaa nenäänsä ja puree kynsiään ja puhuu puhelimeen samalla kun pistää tekstiviestiä menemään. Autoa hän ilmeisesti ohjaa polvellaan, kädet ovat jo muussa käytössä. Neljännellä istuu kaveri vieressä, siilitukkaisia ihania poikia. Nuoren ihmisen puhtaat piirteet ja nopat peruutuspeilissä. Vanha ruosteinen Golf vaappuu kaistaviivojen välissä kun pojat puhuvat toisilleen. Nauravat. Heitä katsoessaan Rouva Kuulanen tulee hyvälle tuulelle. Ajaa Golfin perässä pitkän matkaa, kiihdyttää pysyäkseen tuntumassa.

Rouva Kuulanen on itse jammailija. Hän ei pysy paikoillaan edes autoa ajaessaan. Sormet naputtavat rattia tai kojelautaa ratin takana. Jalat hytkyvät ja hartiat sheikkaavat. Pää pyörii puolelta toiselle kun Rouva Kuulanen laulaa musiikin mukana. Hän vain tulee niin hyvälle tuulelle. Ajaessaan autoa.

Rouva Kuulanen tarkkailee sitä, miten hienosti liikenne kulkee yhteen. Autot ajavat eteenpäin eivätkä väistä ketään. Rampeista liikenteeseen liittyvät autot eivät myöskään hiljennä kulkuaan. Silti osuvat saumattomasti juuri oikeaan paikkaan. Yksi tulee ja toinen lähtee, välillä ajavat kaistoja ristiin.

Joskus Rouva Kuulanen suree yhteen törmänneitä autoja. Sinisenä vilkkuvia valoja. Miehiä näyttämässä kielletty ajosuunta-merkkiä. Ambulansseja tien vieressä. Silloin hän ajaa loppumatkan varovaisemmin. Miettii lapsiaan. Heidän nauruaan. Lämpöisiä poskia ja tahmaisia käsiä omissaan.

Loppumatkasta Rouva Kuulaselle tulee yleensä kiire. Hän juuttuu ruuhkaan tai ajaa harhaan. Hän tietää, että tunti alkaa eikä hän pääse autolla mihinkään. Tuijottaa kelloa ja hermoilee. Pulssi hakkaa ja tuskastuttaa. Viimein hän jättää auton kotiin ja ajaa pyörällä loppumatkan. Pääsee nopeammin.

Salin ovelle päästessään ja puolittain edelleen kiroillessaan hän näkee naisensa. Hymyilevinä. Jo vauhti päällä ja polkimet liikkeessä. Silloin hän vetää henkeä. Ja pysähtyy. Silloin kaikki on taas hyvin. Tasapainossa.