Pienten Poikien Kumpula-juoksu

Tätä päivää oli odotettu poikien kanssa kaksi viikkoa. Ensimmäinen yhteinen juoksukisa! Pikku J uhosi etukäteen jättävänsä pyörän kotiin, juoksevansa koko matkan – ja voittavansa. Rouva Kuulanen onnistui kääntämään pojan pään. Sanoi että pyörällä pääsee vielä kovempaa kuin juoksemalla. Kaasukahvoin varustetut pyörät saatiin kuin saatiinkin mukaan.

Reppu täynnä omenaa, kanaa, sipsejä ja pillimehua Rouva Kuulanen starttasi auton lauantai-aamuna kohti Kumpulaa. Poikien pyörät keikkuivat takakontissa. Pojat tankkasivat  takapenkillä banaania ja xylitol-purkkaa. Auto ajettiin Kuulasiskon pihaan, Kuulasisko ja Pikku O napattiin mukaan. Suunnattiin kohti lähtöviivaa.

Numerolaput piikitettiin hakaneuloin takkeihin kiinni ja juotiin vettä isoista cokis-mukeista. Lähtöviivalla kaasukahvat vonkuivat kun odotettiin viimeisen minuutin kulumista ennen starttia. Sitten ampaistiin matkaan.

Kuulasisko ja Pikku O hävisivät jo ensimmäisessä mutkassa kauas edelle. Se ei menoa haitannut. Pikku J oli huolissaan, voittaisiko hän kisan silti, vaikka kaikki menivät ohitse niin lujaa. Rouva Kuulanen vakuutti, että tässä kisassa jokainen, joka pääsee maaliin, voittaa. Saa siitä hyvästä kultamitalin.

 Jonkin matkaa Rouva Kuulanen ja pojat taittoivat pienen tytön kanssa, joka oli jäänyt siskonsa vauhdista jälkeen. Rouva Kuulanen ei voinut juosta ohitse. Tyttö itki mennessään eikä näyttänyt kuuluvan kenenkään porukkaan. Onneksi tytön isä tuli vastaan, oli lähtenyt tyttöä etsimään. Niin kaikki pääsivät hyvillä mielin matkaa jatkamaan.

Sadetakissa ja pipossa tuli kuuma. Aurinko paistoi ja ilmassa tuoksui sauna. Sireenipensaat kukkivat ja ihmiset jaksoivat taputtaa. Kannustaa tien varrella.

Pikku E keskittyi hienosti ohjaamiseen. Jalat pysyivät tiukasti polkimilla vaikka eivät polkemista vielä hallinneetkaan. Välillä pää tipahteli kun alkoi nukuttaa.
Pikku J:n vatsaa alkoi kipristää. Jalat väsyä polkemiseen.  Matka ei enää tahtonut luistaa.

Siispä Rouva Kuulanen työnsi Pikku E:tä työntökahvasta. Samaan aikaan veti Pikku J:tä sarvista. Vartalo yhdeksänkymmenen asteen kulmassa. Juoksi ylämäkiin, jarrutteli alamäkiin. Puuskutti mennessään. Raskaampaa kuin Extremessä.

Pojat jaksoivat hienosti loppuun asti, vaikka molempia alkoikin väsyttää. Kaksi ja puoli kilometriä oli ensimmäisen kisan pituudeksi juuri sopiva. Kuulasisko ja Pikku O odottivat hihkuen maalissa ja jokainen sai kaulaansa kultamitalin.

Kalevaan Pikku J on jo kerran saanut kuvansa. Seuraavaksi jännitetään, miltä koko porukan kuva näyttää Helsingin Sanomissa.