Rouva Kuulanen syö elääkseen

Rouva Kuulanen on aina ollut hieman huono syömään.

Häneen pätee sanonta; syön elääkseni, en elä syödäkseni. Mitä kovempaa hän treenaa, sitä huonommin ruoka hänelle maistuu. Kyllä hän silti yrittää. Ainakin välttää suklaan syöntiä ihan joka ilta. Sillä olisi helppo korjata vatsaa vääntävä näläntunne. Useaksi hetkeksi. Miinuspuolena suklaasta vyötärölle kertyvät jenkkakahvat. Vetelä olo niin ruumiissa kuin sielussa.

Rouva Kuulanen ei usko karppaukseen, hiilihydraattien välttämiseen. Hän ei usko dieetteihin, niiden ihmeitä tekeviin vaikutuksiin. Hän ei usko kieltäymykseen, itsensä rankaisuun, pahan olon ja nälän tunteeseen. Rouva Kuulanen tietää, että painon nopeasta pudotuksesta seuraa vain painon entistä nopeampi nousu. Nopeassa vauhdissa ei pysy kenenkään pää perässä.

Rouva Kuulanen treenaa kovaa lähes joka päivä. Siihen hän saa energiaa täysjyvätuotteista ja vihanneksista. Kasviksista ja juureksista. Lihasta, pavuista ja maitotuotteista lihaksilleen rakennuspalikoita. Vedestä virtaa.

Rouva Kuulanen pitää hedelmistä. Hän pitää marjoista ja juureen leivotusta täysjyväruisleivästä. Hän rakastaa mysliä kylmän maidon ja kypsän banaanin kera ja tonnikala-pastaa hän söisi vaikka joka ilta. Kaikkein mieluiten hän juo omenamehua vissyyn sekoitettuna. Omenamehun tulee olla täysmehua. Vissyn Lidlistä ostettua. Sitä sinistä. Se on parasta. Tavallista vettä siinä sivussa.

Jos hän ei jaksa syödä eikä muista juoda, huomaa hän sen hyvin nopeasti. Silloin Rouva Kuulasta väsyttää. Hän ei jaksa seuraavana päivänä juosta rappuja tai kävellä puistoon. Ei nauraa, ei ehkä edes hymyillä. Ei iloita lasten leikeistä eikä saada uusia ajatuksia. Häntä kiukuttaa ja ottaa aivoon. Kaikki tuntuu tyhmältä.

Siksi Rouva Kuulanen yrittää syödä. Viisi kertaa päivässä. Joskus jopa kuusi. Mitään väliin jättämättä. Laadussa tinkimättä. Hän välttää valkoisia jauhoja, turhaa sokeria. Hän ei juo limuja eikä mässää sipsejä.

Kunhan hän vain muistaa syödä tasaisesti. Aloittaa aamulla ja lopettaa illalla. Silloin hänen ei tee ihan niin usein mieli syödä suklaata. Napostella turhia.

Silloin häntä ei kiukuta ja hän jaksaa iloita. Lapsistaan. Työstään. Ystävistään. Rakkaistaan. Kaikesta siitä upeasta, minkä vuoksi hän on elossa. Ja myös näyttää sen.