Rouva Kuulasella on edessään kaksi tuolia.
Ensimmäisessä tuolissa hän näkee lyhistyneen, väsyneen, kaikkeen kyllästyneen Rouva Kuulasen. Hiukset roikkuvat silmillä, alahuuli on mutrussa. Kulmiensa alta ensimmäinen Rouva Kuulanen mulkoilee kaikkia ja jokaista. Aina kun hän avaa suunsa, sieltä tulee jotain negatiivista. Hän ei näe hyvää missään, eikä kenessäkään.
Ensimmäinen Rouva Kuulanen kokee epäonnistuvansa kaikessa mihin ryhtyy ja törmäävänsä seinään joka käänteessä. Kun hän nousee seisomaan, ovat hänen hartiansa kyyryssä. Puhuessaan hän ei katso ketään silmiin.
Hän epäonnistuu ihmissuhteissaan, koska ei sisimmässään koe olevansa rakkauden arvoinen. Hylkäämistä välttääkseen hän ottaa jo valmiiksi torjuvan asenteen. Ei päästä ketään lähelleen ja nauraa pilkallisesti toisten yrityksille. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, hän ajattelee. Arvostelee muita joka asiassa, tuomitsee ja etsii virheitä.
Omasta mielestään hän on alipalkattu, aliarvostettu ja pomokin on aivan hanurista.
Ensimmäinen Rouva Kuulanen voi huonosti.
Toisessa tuolissa Rouva Kuulanen näkee toisenlaisen Rouva Kuulasen.
Siinä istuva Rouva Kuulanen katselee ympärilleen, hymyilee ja iskee silmää. Hän pitää selkänsä suorassa ja hengittää syvään. Toisessa tuolissa istuva Rouva Kuulanen katsoo suoraan kohti ja koskettaa. Hän innostuu helposti ja uskoo onnistuvansa, kunhan vain jaksaa yrittää.
Vaikka sillä hetkellä mielessä olisi paljonkin murhetta ja vaikeita asioita, ei hän anna niiden kaataa itseään tuolin alle. Hän yrittää olla liikaa kuormittamatta ympärillään olevia negatiivisilla ajatuksilla. Hän uskoo, että negatiivisuus syö happea ilmasta positiivisuutta enemmän. Saa kaikki voimaan huonosti. Välillä kannattaa olla positiivinen vaikka hammasta purren.
Toisessa tuolissa istuvalla Rouva Kuulasella on ystäviä. Hänellä on ystäviä, koska hän uskoo olevansa sen arvoinen. Hän arvostaa ja häntä arvostetaan. Ystävät voivat ajoittain olla hänen kanssaan eri mieltä asioista, mutta ei se tee ketään toista huonommaksi.
Hän pitää työstään, koska on tehnyt lujasti töitä saavuttaakseen sen missä nyt on. Hän on joutunut tekemään valintoja eikä mikään ole tullut helpolla. Siksi hän osaa arvostaa saavutuksiaan.
Toisessa tuolissa istuva Rouva Kuulanen on onnellinen.
Näitä kahta tuolia katsellessaan ei Rouva Kuulasen tarvitse kahdesti miettiä, kumman roolin hän elämässään mieluummin itselleen ottaa.
Toista ihmistä ei voi muuttaa, mutta itseään voi. Se pitää vain päättää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti