Rouva Kuulanen goes ExtremeRunning

Keli ei olisi voinut olla loistavampi. Aurinko paistoi ja teki luonnon värit kirkkaiksi. Sai vihreän sävyt loistamaan kymmenissä eri sävyissä.

Rouva Kuulanen aloitti päivän nukkumalla pommiin. Haettuaan Kuulasiskonsa kaupungin toiselta puolelta he kuluttivat hyvän tovin kuvaamalla pihalla toistensa takapuolia. Rouva Kuulasen kerrottua Kuulasiskolle teipanneensa takapuolensa tämä oli vaikuttunut. Maraton-meinikiä. Hetken kuluttua tosin selvisi, että teippauksella Rouva Kuulanen tarkoitti isoa sydäntä ja kahta nuolta housujen takapuolella. Yhtään teippiä  ei ihossa kiinni. Rouva Kuulasen kehä hieman karisi ..

Tampereen Plikan ja Honka-Tuomaksen saavuttua PersReenari-nelikko suuntasi kulkunsa kohti Hakunilaa. Lähtöalueella  Persreenarit hihkuivat ja tekivät aaltoja, tanssivat ja hyppivät. Tunnelma oli katossa. Hieman jännitti. Lähtöalueella vilisi smurffeja, pilvipoutia, batmaneja ja luolamiehiä. Oli kiva heittää kommenttia muille kilpailijoille ja ottaa taas vähän lisää kuvia.

Lähtölaukaus kajahti ja niin sitä lähdettiin matkaan. Ensimmäisen mäen jälkeen tulivat Goljatinportaat. Niistä selvittiin. Sitä seurasi peltoa, mäkeä, nauhojen alitusta, autonrenkaita ja joen ylitystä. Radalle tuli pituutta 16 kilometriä ja se juostiin kahdessa kahdeksan kilometrin pätkässä. PersReenareiden juoksun heikko hetki tuli ensimmäisellä kierroksella Kaken laavun kohdalla. Honka-Tuomaksen energiageeli pelasti päivän. Ja matka jatkui.

Ensimmäisellä kierroksella PersReenarit jättivät vesiesteen väliin. Toisella kierroksella Tampereen Plikka otti Rouva Kuulasen haasteen vastaan ja peräkkäin he kahlasivat virtaavaan veteen.

Vesi oli jääkylmää. Pohjaa ei ollut. Rouva Kuulanen haukkoi henkeään ja tunsi sydämensä pysähtyvän. Paniikki alkoi kuristaa otettaan rinnan ympäriltä. Rouva Kuulanen tunsi vajoavansa. Jalkojen alle ei löytynyt maata ikuisuuksiin, tossut polkivat tyhjää. Hän ei saanut henkeä eikä päässyt eteenpäin. Tampereen Plikka törmäsi kiveen ja huusi Rouva Kuulasta apuun. Rouva Kuulanen ei nähnyt eikä kuullut mitään, hän yritti keskittyä vastarantaan ja saada henkeään kulkemaan.

Viimein hän saavutti mutaisen joenpenkan ja konttasi rantaan. Ajatteli kuolevansa. Kuulasisko sanoi että hänen hiuksensa olivat vedestä harmaat. Niin taisivat olla kasvotkin. Tampereen Plikka pääsi keijukaisen kiskomana rantaan. Joen löyhkä jäi iholle. Loppumatkan paleli. Mutta veden kylmyys virkisti. Askel alkoi taas nousta – ja syke laskea. Ylämäetkin menivät helpommin.

Loppusuoralla he Kuulasiskon kanssa tekivät mooveja. Hyppivät ja jammasivat, hakivat kiriä. Maaliin juostiin kaikki neljä käsikkäin isoon ääneen huutaen. Keskisyke Rouva Kuulasella oli juostun lenkin aikana 133 ja kaloreita kului 1320. Proteiinipatukka ja urheilujuoma maistuivat maalissa rasvaista makkaraa paremmin.

Voittajafiilis – koko loppuillan!