PikkuveliPikkupoika oli joskus pieni. Hän ajoi mopolla kypärä savuten. Kaatui ja sai esiin polvilumpion. Verkkarit säilyivät ehjinä, niitä sai käyttää seuraavana päivänä. Se oli parasta kaikessa.
PikkuveliPikkupoika kiipesi kissan perässä puuhun. Tippui puusta ja kissa jäi alle. Käsi katkesi yhtä hienosti kuin oksakin. Kissa selvisi henkisillä traumoilla ja kevyellä syliterapialla.
PikkuveliPikkupojan nenä murtui kontaktitilanteessa. Hetken hän näytti delffiiniltä. Rippijuhliin hän värjäsi hiuksensa mustiksi. Hetken näytti mustassa frakissaan Draculalta. Joskus hän painiskeli, sitten hiphoppasi. Kesällä rullaluisteli ja talvella lasketteli.
PikkuveliPikkupoika osti autonkin. Pienen punaisen nissanin. PikkuveliPikkupojan tulon kuuli kuin lähestyvän ukkosen. Seinät pullistelivat basson tahtiin eikä takapaksiin mahtunut matkatavaroita. Siellä oli vahvistin. Kaapin kokoinen.
Rouva Kuulasen koulukuvalle naurettiin. ”Äijä on ottanut permanentin”, PikkuveliPikkupojalle sanottiin..
- Sisko ja sen veli. Toistensa kuvat, kaksi puolta.
Ihanan hyväntuulinen blogi! Mahtavaa lukea tällaista :)
VastaaPoistaKiitos Henrica, onpa mukava kuulla! Seuraa jatkossakin - lisää hyväntuulisuutta luvassa :)
VastaaPoista