Rouva Kuulanen ja Taitava-Tiina

Rouva Kuulanen tutustui Taitava-Tiinaan kun he olivat molemmat kehitysvammaisten liikuntaleirillä ohjaajina vuosia sitten. Rouva Kuulanen lähti illalla juoksulenkille ja houkutteli Taitava-Tiinan mukaansa. Lenkki venyi 15 kilometrin mittaiseksi. Välillä he huomasivat juoksevansa pienkoneiden kiitorataa pitkin, välillä polviaan myöten upottavassa purussa. Miljoona hyttystä ihollaan inisten. Taisi muutama lehmäkin mahtua lenkkimatkan varrelle. Lehmät ja lehmien juoma-allas.

Viimeiset viisi kilometriä pitkää asvalttisuoraa peltojen keskellä naiset tsemppasivat toisiaan eteenpäin ja niin oli ystävyys sinetöity. Eikä siinä vielä kaikki. Päästyään takaisin majapaikkaan he vetivät viimeisillä voimillaan punnerruksia, vatsarutistuksia ja vielä venytykset päälle. Hihkuivat ja huusivat kun muut pudistelivat päätään ja vetivät peittoa korvilleen. Seuraavana iltana lenkki jäi kymmenen kilometrin mittaiseksi ja punnerruksia saattoi mennä muutama vähemmän. Asenne oli silti ennallaan.

Nykyään Taitava-Tiina osaa jo etukäteen kysyä, kuinka monet eri urheiluvaatteet hän tarvitsee mukaansa tullessaan Rouva Kuulaselle kyläilemään. Kevyesti kärsivä ilme kasvoillaan hän hölkkää Rouva Kuulasen perässä kilometrin pituisia rappuja ylös täyttömäen huipulle ja suostuu opettelemaan takapihalla kahvakuulan saloja. Hän työntää lapsia ylämäkeen ja ohjaa alamäkeen ja seisoo tuntikausia leikkikentän laidalla.

Taitava-Tiina sanoo ettei hän ole taitava missään, ettei hänellä ole lahjoja. Rouva Kuulasen mielestä hän on taitava käsitöissä, nauramisessa, autolla ajamisessa, lasten hoitamisessa. Teen juomisessa, itsekurissa, hiusten kasvattamisessa, kynsien lakkaamisessa, shoppailemisessa, keskustelemisessa ja kovilla patjoilla nukkumisessa. Ennen kaikkea hän on tavattoman  taitava maailman vaikeimmassa, pitkiä hermoja ja eniten taitoja vaativassa, luonnetta kysyvässä asiassa.

Hän on maailman paras ystävyydessä!