Rouva Kuulanen Muistelee

Rouva Kuulanen oli neljän vanha ja pyöräili pienellä pyörällään 10 kilometrin matkaa mummilaan. Äidillä oli yksi sisko tarakalla ja toinen etusarvien päällä. Kesken matkaa ei auttanut kiukutella. Ei, vaikka jalkoja särki ja silmiä kirveli.

Välillä äiti ajoi ojaan pyörällään tai siskolla jäi jalka pinnojen väliin. Ajoittain molemmat sattuivat yhtä aikaa. Ojasta kömmittiin ylös ja matka jatkui. Periksi ei annettu. Mummilassa sai pannukakkua ja mansikkahilloa ja pihalla leikittiin vesisotaa.

Seitsenvuotiaana Rouva Kuulanen meni balettiin. Muilla lapsilla oli vaaleanpunaiset tyllimekot. Rouva Kuulasen mekko oli vaaleansininen.  Hän oli päätä pidempi muita lapsia ja näytti mielestään pojalta vaaleansinisessä värissään. Tytöille tehtiin selväksi, että kaikkien oli päästävä spagaatiin kauden lopussa tai jatkoryhmään ei ollut asiaa. Kolmannen kerran jälkeen Rouva Kuulanen sulkeutui vessaan eikä suostunut enää osallistumaan.

Kahdeksanvuotiaana Rouva Kuulanen meni jälleen balettiin. Siellä kilpailtiin siitä, kuka sai eniten jalkojennostoja puolapuissa roikkuen. Rouva Kuulasen ennätys oli 124 nostoa. Siihen ei tytöistä kukaan muu pystynyt. Sen jälkeen Rouva Kuulanen lopetti ja taisi sulkeutua taas vessaan istumaan.

Koululiikunnassa Rouva Kuulanen oli aina hyvä. Hän oivalsi jo varhain, että parhaiten opettajan suosioon pääsi sillä että oli kiva kaikille muille. Ja sillä irtosi hyviä numeroita. Tämän lisäksi Rouva Kuulasella oli pitkät jalat ja kova ääni, hän potkaisi lujaa ja heitti pitkälle. 

Telinevoimistelu, moderni-tanssi, jazz-tanssi, jazz-baletti seurasivat murrosiässä toisiaan. Parikymppisenä Rouva Kuulanen löysi tiensä kuntosalille. 80-luvun vanhat Davidin laitteet veivät hänen sydämensä. Salilla hän vietti tuntikausia penkkipunnerruksia, vatsarutistuksia, askelkyykkyjä ja kulmasoutuja tehden. Treenin kovuuden saattoi aina arvioida alahuulen alle tulleiden hampaan jälkien perusteella.

Myöhemmin Rouva Kuulasella oli poikaystävä joka ajoi motocrossia. Yhdessä he kävivät kuntosalilla ja viettivät lukemattomat tunnit hiekkamontun pohjalla. Poikaystävä opetti hänet kyykkäämään oikealla tekniikalla, hiihtämään yli 50 kilometrin lenkkejä ja näyttämään montussa kierrosaikoja. Koskaan ei annettu periksi ja viimeisen toiston jälkeen vedettiin vielä kymmenen lisää.

Sitä periaatetta Rouva Kuulanen noudattaa elämässään edelleenkin. Ensin mennään niin pitkälle kuin jaksetaan. Sitten tullaan takaisin.