Rouva Kuulasen naiset

Rouva Kuulasen sisäpyöräilytunti alkaa puolen tunnin kuluttua. Viimeinen osallistujalappu tulostui juuri koneesta, tunti on jälleen tupaten täynnä. Rouva Kuulanen vetää klossi-kengät jalkaansa ja täyttää sinisen juomapullonsa vesihanan alla. Trikoot ja tiukka toppi, kireä poninhäntä ja iso hymy. Niillä varustettuna Rouva Kuulanen astuu sisäpyöräilysalin ovesta sisään.

”MITÄ KUULUU!?” ”OLETTEKO VALMIINA!!?” Purkkapallot poksuvat ja jengi toivoo balladeja. Asenne on heti alusta asti kohdallaan. Siitä Rouva Kuulanen pitää. Osa naisista vetäytyy takariviin pyyhkeitä heiluttelemaan ja laittamaan hiuksiaan. Osa taistelee löysien remmien kanssa tai hakee jo tiukkaa alkusettiä alle. Muutama käy ovelta vielä kurkkaamassa, olisiko mitenkään mahdollista enää mahtua tunnille mukaan.

Kaihtimet kiinni, mikin testaus, muutama vitsi eturivin naisille tiukasta kuuden minuutin heti alkuun ja sitten mentiin.  Alkulämmittelyissä osalla naisista on jo meno päällä, peppu ei millään tahtoisi pysyä penkissä. Rouva Kuulanen yritti aikansa perustella naisilleen matalatehoisen liikunnan hyötyjä ja sitä miten se vaikuttaa kehittävästi muuhunkin treeniin. Sitten kyllästyi. Silloin kun jengi ilmestyy tunnille, on mentävä lujaa ja on mentävä vielä lujempaa.

”NOU NO NOU NOU, nounonounou, nounono THERE’S NO LIMIT ..!” Rouva Kuulanen karjuu mikkiin ja käskyttää naisiaan polkemaan vielä lujempaa. Ikkuna takarivin takana vetää huuruun ensimmäisen vartin jälkeen, vaikka ulkona on 20 astetta lämmintä ja ilmastointilaite puhaltaa swingillä kuin viimeistä päivää. Poljetaan ylämäkeen, kiihdytetään alamäkeen ja välillä juostaan ylämäkeen. Naistensa kasvojen ilmeistä Rouva Kuulanen lukee milloin on pidettävä breikkiä ja milloin voi puskea vielä pidemmälle.

Vaihtoehtoja satelee eikä mihinkään ole pakko ryhtyä ellei halua. Peppu voi aina pysyä penkissä ja vastuksia höllätä. Sisulla silti mennään eikä kukaan halua ensimmäisenä antaa periksi. Maa pyörien alla muuttuu lainehtivaksi hikijärveksi ja vettä kuluu pullotolkulla. Välillä Rouva Kuulanen kertoo tarinoita vanhoista poikaystävistä, välillä lapsistaan. Välillä nauretaan sille miten pahalle tuntuu ja sitten taas jatketaan.

Tunnin lopussa jäähdytellään ja ihan viimeiseksi venytellään. Joka viikko Rouva Kuulanen miettii että näinköhän naiset tällä viikolla kyllästyivät hänen juttuihinsa ja armottomaan huudatukseen, hikeen ja tuskalliseen puristukseen. Joka viikko huomaa että naiset ovat paikalla taas.

 Ikään ja kokoon katsomatta, joka ikinen.