Pojat, vol 2.

Pikku E.

”Tuleeko pinviinit etelä-navassa?” kysyy Pikku E.

Pikku E ei halua käydä nukkumaan. Hän hyörii ja pyörii sängyssään. Pikku E:tä janottaa. Häntä pissattaa. Häntä nälättää. Hän haluaa mennä katsomaan onko Herra E alakerrassa.

Pikku E ei suostu käymään nukkumaan.

Pikku E makaa selällään ja pullistaa vatsaansa. ”Kato, sinne se häviää”, hän sanoo ja vetää napaansa sisäänpäin.  Hän järjestelee tyynyjä päällekkäin ja heittelee niitä ympäri sänkyä. Hän haluaa peittoa ylleen ja potkii sitä sitten pois. On kuuma. On kylmä. Taas pissattaa.

Pikku E ei suostu käymään nukkumaan.

Pikku E ottaa vauhtia ja kierähtää nukkuvan veljensä päälle isossa sängyssä. Nauraa kihertää kun häntä kielletään. Välillä hän suukottaa Rouva Kuulasta ja sitten kiukuttelee. Laula pinviini-laulu, hän pyytää. "Viik viik viik, viik viik viik." Pikku E laulaa mukana. Kertosäettä uudelleen ja uudelleen.

Pikku E:tä ei nukuta.

”Masu on kipeä”, Pikku E sanoo. Sitä pitää hieroa. Pikku E nojaa tyynykasaa vasten ja tuijottaa vihreitä kirahveja vaaleissa verhoissa. Pikku E rutistaa pientä pingviiniä kädessään ja laskee toisen käden Rouva Kuulasen poskelle. ”Laula Pinviini”, hän vielä pyytää. Pikku E:n silmät painuvat kiinni ja unen puna kohoaa pienille kasvoille.

Pikku E nukkuu.