Takana oli kymmenen kilometriä maastojuoksua, trail runningia. Pitkin metsäpolkuja, hiekkateitä ja pururatoja.
Jaloissa painoivat juostut polut. Kiven murikat, puun juurakot. Juomavyö oli tyhjä, yksi Maximin energiageeli käytetty. Elokuisen iltapäivän lämpömittari näytti varjossa +25 astetta. Viilentävä tuuli toi kasvoille helpotusta. Olo oli voittajan.
Huoltoteltta
Kaksi kuukautta takaperin Rouva Kuulanen ja Rouva Kuulasen valmennettava Juoksija-Tiina olivat yhdessä asettaneet päämäärän. Juosta Salomonin Trail Run –tapahtumassa. Selvitä siitä ja päästä maaliin. Se oli nyt saavutettu. Juoksija-Tiinan kasvoilta paistoi epäuskoinen mielihyvä. ”Maalissa”!
He eivät olleet maalissa ensimmäisinä. Eivät myöskään viimeisinä. Jokunen askel oli pöpelikössä kävelty. Suurin osa juostu reipasta vauhtia.
Ennen lähtöä jännitti ..
Rouva Kuulanen oli ylpeä. Niin tavattoman ylpeä Juoksija-Tiinasta. Kaiken kiireen keskellä tämä oli jaksanut tsempata. Käydä lenkillä ja treenata. Kaksi kuukautta sitten kymmenen kilometrin juoksu ei olisi ollut mahdollista. Tänään se oli.
Molemmat olivat saaneet uuden kipinän. Metsäpoluilla juokseminen toi nautintoa. Se poikkesi täysin tasaisen asfalttisuoran nielemisestä. Kilometrit kutistuivat metreiksi. Jalka jaksoi nousta ja nousta. Ponnistella ylämäissä. Jarrutella alaspäin.
Maalissa piti vielä vähän venyttelyiden lomassa vängätä.
Tänä vuonna juostu Trail Run oli ensimmäinen laatuaan. Rouva Kuulanen kuuli huhuja ensi vuodesta. Tiedossa olisi jotakin mitä odottaa.
Ensi vuonna lähdettäisiin taatusti uudestaan.
Mikko "Peltsi" Peltola sai kaksi kevyen hikistä naista kainaloonsa.
Ensi vuonna Rouva Kuulanen haastaa Peltsin mukaan kisaan juoksemaan :)
(Teksti julkaistu Juoksija-Tiinan luvalla)
Hyvä tytöt!! :) Tuosta voisi itsekkin ottaa tavoitteen.. Jos sitä vuoden päästä tähän aikaan olisi jalka kunnossa.. :D Maltti on nyt todellakin valttia, mutta ei piä kiirehtiä..
VastaaPoista