Rouva Kuulanen vietti kaksi päivää pää marjapuskissa öttiäisten syötävänä ja nokkosten pisteltävänä.
Valkoisia. Punaisia. Mustia ja vihreitä. Isoja ja pieniä. Makeita ja kirpeitä. Varpaat ja sormet värjääntyivät punaisiksi. Kädet olivat itikan puremilla. Sääret nokkosten polttamat.
Osa marjoista kerättiin syötäviksi. Pirtelöihin pistettäviksi. Osasta tehtiin mehua. Maailman parasta mehua - maailman terveellisintä mehua. Ilman keinotekoisia väri-, säilöntä- tai lisäaineita.
Mehun tekoa varten Rouva Kuulasen äidin keittiössä seisoi valtava Mehu-Maija.
Mehu-Maija oli talon kokoinen. Sen kyljet kiilsivät tehokkaina. Sen suu oli valtava, letku pitkä ja jäntevä. Se kiehui ja porisi ja putputti. Aika ajoin letku sylkäisi Mehu-Maijan sisuksista verenpunaista nestettä.
Verenpunaa hämmennettiin isossa saavissa. Päälle nakattiin ruokosokeria vasemmalla ja oikealla kädellä. Koko keittiö tuoksui makealle ja raskaalle. Hiki karpaloi Rouva Kuulasen otsalla kun hän hihat käännettyinä hämmensi keitostaan.
Rouva Kuulasen äiti istui matriarkkana pöydän päässä ja jakeli ohjeita. Uuni hohkasi kuumana, vesihöyry sihisi tulikuumasta tiskivedestä jota hana valutti altaaseen.
Höyrystetty mehu kaadettiin pulloihin ja purnukoihin, marjat suljettiin pusseihin.
Mehu maistui juuri oikealta. Sopivan kirpeältä, samaan aikaan makealta ja täyteläiseltä.
Luonnon punaista kultaa.
Iskemättömät punaiset.
Pohja sentään jo peitossa ..
Mehu-Maija
Jokunen marja saatiin kerätyksi.
Reilun kaupan ihanaa, ruskeaa sokeria
- maistuu taivaalliselta!
Luonnon punaista kultaa pullossa.
Tuli hiki kun ajattelin verenpunaisen mehun keittämistä. :) Suuri talon kokoinen Mehu-Maija tuntui pelottavalta. :))HERKULLISTA!
VastaaPoistaTodellakin - herkullista :)
VastaaPoistaVähän pelkään, että mehuista ei talven varalle jää varastoon mitään .. Aivan MIELETTÖMÄN hyvää mehua! Jos kirpeämmästä mehusta tykkää, meidän Maire-muori keittää mehua puolukoista. Täysin ilman sokeria. Toimii :)
Flunssat pysyy loitolla ja virta riittää. :)
VastaaPoista