Kirje Tutti-Ritarille

Rouva Kuulasen pojat ovat molemmat olleet aina huonoja nukkumaan. Pahimpaan aikaan Pikku E:n ollessa vauva Rouva Kuulanen valvoi koko yön. Kun toinen pojista nukahti, toinen heräsi. Hän oli lievästi sanoen väsynyt.

Pikku J:n kohdalla hieman helpotusta toi unitutti. Pikku J pysyi rauhallisena sängyssä tutti suussaan. Ei huutanut. Ei hyppinyt. Oli vain hereillä. Sekin riitti Rouva Kuulaselle Pikku E:n karjuessa naama punaisena. Tälle ei tutti koskaan kelvannut. Pikku E tykkäsi tanssia.

Pikku J:n tutista oli pitkään keskusteltu. Milloin Pikku J olisi tarpeeksi iso nukkumaan ilman rakasta tuttiaan. Omasta mielestään ei koskaan. Kun tutin pesi hanan alla, se maistui tosi hyvälle.  Pikku J halusi syödä tuttia myös aikuisena. Herra E:n mielestä Pikku J:n vaimolla saattaisi olla siihen jotain sanomista.

Kuulasisko antoi Pikku J:lle idean Tutti-Ritarista. Jos Pikku J lähettäisi tutin Tutti-Ritarille, saattaisi Pikku J saada vastineeksi kaikkein mieluisimman lahjan mitä toivoi.

Pikku J mietti asiaa hetken. Sanoi toivovansa  lakaisukonetta. 

Eräänä päivänä Pikku J sitten  ilmoitti että nukkuisi vielä kymmenen yötä tuttinsa kanssa. Punainen ympyrä piirrettiin kalenteriin.

Joka päivä Pikku J kysyi kuinka monta yötä vielä oli jäljellä. Katsottiin kalenteria. Joka kerran herätessään hänen oli vaikea laittaa tutti päiväksi hyllylle. Erotyö oli käynnissä.

Rouva Kuulasen pieni urhea poikanen.

Kymmenentenä päivänä Rouva Kuulanen kirjoitti kirjeen Pikku J:n puolesta. Pikku J allekirjoitti. Työnsi tutin kuoreen. Siinä vaiheessa tuli itku silmään. Niin Rouva Kuulaselle kuin Pikku J:lle. Yhdessä he itkivät luopumista tutusta ja turvallisesta. Rouva Kuulasen pieni urhea poikanen.

Alahuuli väpättäen Pikku J sanoi että häntä harmittaa tutista luopuminen. Ei silti yrittänyt haluta sitä enää takaisin.

Rouva Kuulasen pieni urhea poikanen.