Rouva Kuulanen oli jo pitkään haaveillut omasta työhuoneesta.
Jo pitkään hänen työhuoneensa oli sijainnut keittiössä.
Työpöytänä oli ruokapöytä. Arkistointikaappina lasten kirjahylly olohuoneessa. Lasten kirjahyllystä hän oli saanut raivattua itselleen yhden pienen hyllyn. Omille kansioilleen ja kirjoilleen.
Rouva Kuulanen oli lievästi sanoen tuskastunut.
Kunnes sitten. Eräänä päivänä. Herra E lupasi perustaa hänelle Home Officen. Lupasi että kaikki saadaan mahtumaan. Täytyihän Rouva Kuulasen saada tehdä töitä rauhassa oman pöydän ääressä.
Herra E ajaa hurautti perheensä nimeltä mainitsemattomaan ruotsalaiseen kodinsisustustavarataloon. Sinne minkä nimessä on neljä keltaista kirjainta. Sinne missä kaikki on niin halpaa, että lasku on aina vähintään kolminumeroinen.
Herra E osti Rouva Kuulaselle pöydän. Osti jakkaran. Osti uuden hiirimaton ja kohdevalaisimen. Osti ison kasan lihapullia, jälkiruuaksi kahvia. Viihdytti lapsia. Työnsi kärryjä hyllyjen välissä edestakaisin, matkusti kerrosten väliä. Rouva Kuulasen elämän oma sankari.
Kyllä Rouva Kuulasen nyt kelpaa näpytellä. Oman pöydän ääressä omassa valokeilassa. On laatikoita mitä avata ja sulkea. Pieni hylly mille laittaa valokuvia. Punainen palli millä pyöriä.
Kun vain sen kaiken saisi kasatuksi.
Rouva Kuulanen tietää, että Herra E on siinäkin taitava <3
Aika aikaa kutakin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti