tiistai 28. helmikuuta 2012

Jäähyväiset Kuulakansalle

”Tämä on viimeinen kuulatuntini tänään tällä salilla.” Rouva Kuulanen aloitti tervetulotoivotuksensa. ”Eiköhän me siis treenata senkin edestä!!?” Isolla käden heilautuksella oli tunti polkaistu käyntiin.

Tasapainoliikkeitä, kehonhallintaa ja koordinaatiota. Treenattiin etuheilautusta, rinnallevetoja ja tempauksia. Rouva Kuulasen katse kiersi kärppänä pitkin salia.

Välillä Rouva Kuulanen seisoi ihmisten edessä, välillä itse peiliin päin. Hän käveli, pyöritti kuulaa pään ympäri ja puhua papatti. Pysähtyi joukon keskelle. Kuulaa pyöriteltiin rinta rinnan tasavertaisina.

Välillä Rouva Kuulanen sai kiinni surullisia katseita. Katsekontakti, olalle taputus, isoon ääneen ansaittuja kehuja:” Olette näköjään treenanneet salaa – ihan mielettömän hienoja selän asentoja täällä tänään!!” Rouva Kuulanen tsemppasi.

Kesken tunnin omistaja hiippaili saliin. Kädet taskuissa, pipo syvällä päässä. Tuli ihan Rouva Kuulasen kylkeen kiinni, jotta ei häiritsisi tunnilla olijoita. Sanoi: ”Kiitos todella paljon tästä ajasta. Olet koska vaan tervetullut takaisin, soitto vaan jos ikinä töitä tarvitset.” Kiitos tuli mieheltä, joka oli sisäpyöräilytunnin aluksi pyyhkinyt leikkimielisesti jopa Rouva Kuulasen mikkiin tulevat patterit jotta tämä ei heitä jättäisi.

Rouva Kuulasta alkoi melkein itkettää. Hän peitti kyyneleet naurulla ja kiitti kauniisti.

Tunti päättyi, vaikka Rouva Kuulanen toivoi että se vain jatkuisi ja jatkuisi. Lähestulkoon jokainen kävi erikseen kiittämässä Rouva Kuulasta hyvistä tunneista.

”Pidätte sitten huolta jatkossakin tekniikastanne”, Rouva Kuulanen vannotti viimeisiä lähtijöitä. ”Jos minä tulen jonain kertana kurkkaamaan tuosta ovesta, en halua nähdä yhtään pyöreäselkäistä etuheilautusta tässä salissa!!” Rouva Kuulanen osoitteli juomapullollaan ja nieleskeli kyyneliä.

Mieli haikeana Rouva Kuulanen ajeli kotia kohti. Ensimmäisen tunnin viisi ihmistä olivat syksyn ja talven aikana kasvaneet salin täydeksi.

Kotona pienet pojat odottivat iltasatujen lukua. Jatkossa Rouva Kuulanen saisi viettää useampia iltoja kotona. Pienten poikiensa kanssa.

Heidän, jotka loppupelissä painoivat vaakakupissa eniten.




On valtava rikkaus saada tehdä sitä työtä, mitä rakastaa. Kiitos <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti