Lumi narskui Rouva Kuulasen jaloissa. Hän tunsi itsensä suorastaan nuoreksi tyttöseksi kirmatessaan koiransa kanssa kahdenkymmenenkahden asteen pakkasessa iltahämärissä pitkin lumenlyömää metsätietä.
Ristinsielua ei näkynyt missään. Rouva Kuulanen oli kadottanut tunnon nenästään viisitoista minuuttia aiemmin. Pyllynkannikoissa puhalsi viima ja sormet olivat lapasissa käppyrällä.
Puut notkuivat lumen peittäminä, taipuivat kuormansa alla kohti maata. Musta Morris ontui ensin toista etutassua, sitten toista. Mätkähteli maahan ja nakersi jäisiä paakkuja varpaidensa välistä.
Joka kerran pysähtyessään Rouva Kuulasen takapuolta palelsi vähän aiempaa enemmän.
Välillä katuvalot hehkuivat keltaisina, välillä valkoisina. Kuu mollotti taivaalla melkein täytenä, tähdet kirkkaina. Kaupungin valot heijastuivat taivaalta vaaleanpunertavina, sekoittuivat taivaan vaaleaan ja tummaan yönsiniseen.
Päästyään pellolta talojen väliin kylmäntunne hellitti. Musta Morris oli lumen peitossa ja hölkötteli eteenpäin kevyin askelin. Mitä enemmän oli pakkasta, sitä vähemmän ikävuodet koiraa painoivat.
Kotiovesta pyyhkäisevä lämpöaalto imaisi kaksikon sisäänsä. Pakkasen puremat posket hehkuivat pitkälle iltaan.
Herra E:n polkupyörä odottaa aurinkoa ..
Valoja ja varjoja, talven kauneutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti