Oravanpyörä

Rouva Kuulanen on viime aikoina törmännyt useasti kysymykseen, mikä saa ihmisen tyytyväiseksi?

Voiko koskaan täysin olla tyytyväinen itseensä? Tekemisiinsä, sanomisiinsa. Kokonaisvaltaiseen olemiseensa.

Tilanteessa, jossa kaikki perustarpeet ovat tyydytettyinä; Lepo, uni, ruoka, juoma, rakkaus ja jossa silti kokee itsensä jatkuvasti tyytymättömäksi. Jokin hiertää. Kivenä kengässä, piikkinä sukassa.

Onko ihminen rakennettu haluamaan aina vain enemmän? Yhden etapin saavutettuaan on aika haluta toista, sen jälkeen kolmatta. Kiipeää ja kiipeää eikä kohta uskalla enää katsoa alas, koska pelkää putoavansa.

Muuttuuko sitä sokeaksi itselleen? Ei näe toisia ihmisiä koska ei tunnista enää omia kasvojaan peilistä.

Ei ole aikaa, eikä ole energiaa, haluta muuttaa itseään. Uskoo, että on se mikä on, eikä muuksi voi tulla.

Ihminen elää harhaa. Juoksee ja juoksee pitkin oravanpyörää kuvitellen saavuttavansa jotakin ainutlaatuisen mahtavaa. Jotakin, mikä muuttaa hänen elämänsä. Kadottaa itsensä siihen pyörään.

Pyörä pyörii ja kohta ihminen huomaa olevansa tyytymätön siihenkin. Pyörä pyörii väärään suuntaan. Väärällä vauhdilla. Ei pidä toisista tyypeistä saman pyörän kyydissä. Nämä hidastavat, sanovat ja tekevät vääriä asioita. Eivät saa tarpeeksi aikaan. Myöhästelevät, sotkevat ja nauravat väärissä paikoissa.

Ihminen on vihainen muille ihmisille. Vihainen itselleen. Vihainen maailmalle. Tyytymätön. Väärän kokoinen. Väärän näköinen. Pieni ja yksinäinen.

Muutos vie energiaa. Muuttuminen syö aikaa.

Jos Rouva Kuulanen nyt pysähtyisi, pyörisi maailma hänen ympärillään aivan samalla vauhdilla kuin aina ennenkin.

Rouva Kuulanen voisi avata salaoven pieneen kahvilan nurkkaan. Tilata ison cappucinon. Istua jalat ristissä ja katsella hetken maailman menoa.

Rouva Kuulanen on vasta välillä tyytymätön. Siihen, ettei saa tarpeeksi aikaiseksi.

Tänään hän aikoo antaa itselleen armon. Käskyn nauttia elämästä.

Onnea on ..

Kiivetä puuhun ja katsella maailmaa.