Hiljaa hyvä tulee

Rouva Kuulanen luki Uuden Vuoden ratoksi uusimmasta Juoksija-lehdestä artikkelia kivun kuuntelemisesta. Aki-Matti Alanen esitti artikkelissa psykologisen vaihemallin, jonka mukaan vammautuminen ja siihen suhtautuminen jaetaan viiteen osavaiheeseen:

1.     Kieltämiseen.

2.    Suuttumiseen.

3.    Tinkaamiseen.

4.    Masentumiseen.

5.    Hyväksymiseen.

Näin uuden vuoden alussa kuntokeskukset, hiihtoladut ja lenkkipolut täyttyvät pyhää tahtoa uhkuvista kuntoilijoista. Lupauksia on tehty ja tarkoitus on saada selkävoitto jouluruuilla mässäilystä, suklaasta, oluesta ja pikkunaposteluista. Mitä kovempaa mennään, sen parempi. Jos ei tunnu huonolta, ei siitä ole hyötyä.

Rouva Kuulanen voisikin soveltaa edellä mainittua vaihemallia seuraavasti:

1.     Kieltäminen: ”Kyllä MINÄ olen ennenkin jaksanut.. Vasta kymmenen vuotta sitten olin Finlandia hiihdossa kymmenen parhaan joukossa. Tottahan se rauta vieläkin nousee, ainakin parin viikon jälkeen ihan yhtä paljon kuin ennenkin”

2.    Suuttuminen: ”..kele!! Kyllä minä teille nuoremmille näytän miten jalka vielä nousee. Katsokaahan ja ottakaa oppia, ei minua niin vaan päihitetä. Turha luulla! Hetken tässä henkäisen niin menen lujempaa kuin koskaan. Sillä se lähtee millä on tullutkin!”

3.    Tinkaaminen: ”Treenaan tänään vaan puolet saliohjelmasta, kun jalat tuntuvat olevan niin tukkeessa eilisestä pumpista ja rappujen juoksemisesta. Voisin tehdä penkiltä jopa enkat tänään! Kotimatkasta juoksen vain puolet mutta lujempaa kuin eilen”

4.    Masentuminen: ”En taida tänään viitsiä lähteä treenaamaan.. Kun ei tuo paino putoa mihinkään eikä jalka nouse combatissa ja se vieressä hyppivä laiha hyvännäköinen on jotenkin niin ärsyttävä eikä tästä nyt tunnu tulevan niitä tuloksia”

5.    Hyväksyminen: ”Minä nyt olen vaan tällainen laiska ja huonokuntoinen eikä minusta ole mihinkään ja tänään pitäisi siellä kaupassakin käydä ja kotona pyykit odottavat ja autokin pitäisi imuroida.. Jos minä sen salikortin antaisin vaikka vuokralle kun ei minulla ole tarkemmin ajatellen aikaa siellä käydä .. Katsotaan sitten kesän jälkeen uudelleen jos tämä elämä olisi vähän rauhoittunut.”

Mitä jos tänä vuonna aloittaisikin ihan eri tavalla?

1.     Hyväksyminen: ”Minä en ole viimeiseen kahteen vuoteen tehnyt mitään. Olen varmasti aika huonossa kunnossa. Taidan aloittaa rauhallisesta kävelylenkistä.”

2.    Kieltäminen: ”Ei, minä en lähde pinkomaan tuota rinnettä ylös, sillä heittäisin henkeni puoleen väliin.”

3.    Suuttuminen: ”Nämä vaatteet eivät ole mahtuneet ylleni viiteentoista vuoteen. Kyllä minä niihin vielä mahdun, en ole turhaan niitä säästellyt!!”

4.    Masentuminen: ”En taida vielä tänä vuonna jaksaakaan hiihtää sitä Finlandiaa .. Olen niin masentunut siitä .. mutta jos nyt maltan edetä tarpeeksi maltilla, ehkä pääsen sinne ensi vuonna?”

5.    Tinkaaminen: ”Näiden trikoiden saumassa on reikä, paljonko niistä saa alennusta? Ne ovat niin supermageat että minun on aivan must saada ne!!”

Älä vaadi itseltäsi heti liikoja. Maasta se pienikin ponnistaa – joka päivä vähän korkeammalle J

Aurinkoista Uuden Vuoden alkua ihan jokaiselle!

Sieltä se pilkistää - aurinko!