Babysteps

Rouva Kuulasella on pidellyt kiirettä.

Päätä on ajoittain puristanut kaikki uusi omaksuttava tieto. Moni sellainen asia, mikä normaalisti sujuu, ei ole sujunut. Aivot ovat huutaneet over-loadia.

Päivät ovat kuluneet toimistolla uutta työnkuvaa ja työtehtäviä opetellen. Illat ovat menneet tunneilla ja pienten poikien kanssa touhuten. Viikonloput koulutuksissa asioihin perehtyen.

Rouva Kuulanen on joutunut miettimään asioita uuteen arvojärjestykseen. Mikä tulee ennen mitä, toista ja kolmatta. Priorisoida ja kokea luopumisen tuskaa. Kaikkea ei voi tehdä eikä kaikkea saada vaikka kuinka tekisi mieli. Jossain tulee raja vastaan.

Rouva Kuulasta ajaa eteenpäin ajoittain jopa järjetön kunnianhimo. Hän haluaa kehittyä, oppia ja olla vielä jonain päivänä paras kaikista. Hän tietää pääsevänsä pitkälle. Rouva Kuulasen painaa kantansa maahan ja työntää leukansa tanaan eikä hänen päätään käännä enää mikään.

Rouva Kuulanen on ajoittain vähän liiankin kova suustaan. Hän menee ja menee eikä osaa pysähtyä vaikka tietää että ehkä pitäisi. Hän ei siedä päähän taputtelua, tytöttelyä, alentuvaa kohtelua eikä epäreiluja tekoja.

Rouva Kuulaselle pitää asiat sanoa suoraan, muuten hän kieltäytyy ymmärtämästä.

Ollakseen vielä jonain päivänä paras kaikista on Rouva Kuulasen mentävä eteenpäin nöyränä. Otettava viisaammistaan oppia. Yrittää ottaa opikseen tekemistään virheistä ennen kuin on liian myöhäistä.

Pienin lyhyin askelin. Vahvuutensa ymmärtäen, heikkoutensa tunnustaen.

Ihanat työkaverit tekevät työn tekemisestä sen arvoista!