Viisi vuotta sitten tämä päivä oli se päivä joka muutti Rouva Kuulasen elämän koko hänen loppuiäkseen. Hänestä tuli äiti.
Jos Rouva Kuulanen olisi etukäteen tiennyt, kuinka kamalan pelottavaa, hirvittävän kammottavaa, polvia tutisuttavan tärisyttävää äitiys tulee olemaan, ei hän olisi ikinä uskaltanut haluta äidiksi.
Jos Rouva Kuulanen olisi etukäteen tiennyt kaikki ihanat hetket; pehmeät posket, tahmaiset kädet, näsäviisaat lausahdukset ja riemun hetket olisi hän halunnut äidiksi jo vuosia sitten.
Rouva Kuulanen on tullut siihen tulokseen, ettei vanhemmuuteen ikinä osaa valmistautua. Ei, vaikka olisi jo äiti. Joka päivä tapahtuu jotain tärisyttävää, jokainen päivä on maailman ihanin.
Rouva Kuulanen on huomannut, että suhde esikoiseen on erilainen kuin suhde seuraavaan. Esikoinen on aina iso verrattuna pienempään. Tämän pitää ymmärtää, osata käyttäytyä enemmän kuin nuoremman. Esikoiselta odotetaan enemmän, häntä rankaistaan herkemmin.
Esikoisen kanssa tehdään kaikki virheet, joita seuraavien kanssa sitten korjaillaan. Toivottavasti siihen väliin osataan tehdä jotain myös oikein.
Loppujen lopuksi, esikoinen tulee aina olemaan äitinsä pieni poika. Kasvoi tämä kuinka isoksi tahansa. Äidin sylissä on aina tilaa. Jääkaapissa ruokaa. Perhe-albumissa noloja lapsuuskuvia. Ja ne tarinat – niitä riittää.
Yksi elämän jännittävämpiä hetkiä
- moottorikelkka-ajelu.
Pohjoisen pieni puuhamies peräritsalla ja
Tarmo Tarmokas puikoissa.
Voi luoja, mitä mulla onkaan edessä... Ensimmäistä tässä odotellaan, viikoja 30. Tuskinpa äitiyteen ja vanhemmuuteen voi tosiaan valmistautua mitenkään. Itsekään en ymmärrä vielä koko juttua, mies varmasti vielä vähemmän. Ehkäpä se lapsi sit opettaa :D
VastaaPoistaKyllä siinä kieltämättä niin taitaa käydä - kun ei millään voi etukäteen tietää, millainen tyypperö sieltä maailmaan putkahtaa :) Sehän siinä niin hienoa onkin!
VastaaPoistaOnnea matkaan Jonna ja hyviä loppuraskauden päiviä!