Rouva Kuulanen istui risti-istunnassa. Huone oli pimeä. Vain
kolme kynttilää valaisi lavan reunalla.
Ranteisiin särki. Sisäreidet olivat tulessa. Lavat lentoon lähdössä.
”Kuollutta lihaa on vaikea nostaa”, oli Opettaja sanonut illan
aikana. Vahva jalka. Jäntevä jalka. Pitkät kädet. Vartalo kiertää. Hengitys
kohisi merenä korvissa. Ihan kuin simpukat lapsuudessa. Se ääni kun painoi kuorta
korvaa vasten ja kuunteli. Kylkiin ja ylös selkään asti.
Rouva Kuulanen oli liekeissä. Rouva Kuulanen oli tulessa.
Rauhoittunut. Rentoutunut. Taivaissa. Vielä maton sisäpiirissä. Reunojen
sisäpuolella. ”Siirrä tämä rauha myöhemmin reunojen ulkopuolelle”, Opettaja
sanoi.
”Aamulla nähdään.” Opettaja sanoi.
”Takuulla nähdään”, ajatteli Rouva Kuulanen.
Rouva Kuulanen & Astavakrasana
Syksyn tunneilla tehtäisiin taas paljon uusia asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti