Taivas aukeni. Ilma oli musta, pilvet vyöryivät sivuilta kohti taivaankantta valtavan hyönteispilven lailla.
Rouva Kuulanen kiskoi huppua silmilleen ja taisteli pysyäkseen
pyöränsä selässä. Monsuuni piiskasi hänen selkäänsä. Pisarat tunkivat piikkejään
silmiin ja suuhun - yrittivät suistaa häntä raiteiltaan.
Ilma oli hautova. Sadetakin alla lämpötila nousi tasaisesti
kohti sataa. Iholla kihisi, oli kuin tuhannet torakat olisivat kiipeilleet
pitkin vatsaa ja käsivarsia.
Maasta kohosi niljaisia kiviä, mannerlaatat tärisivät
kohdatessaan. Puiden juuret kasvoivat ja vahvistuivat silmissä. Rouva Kuulanen
yritti väistellä niitä, tarttuvia lonkeroita jotka työntyivät mutaisesta maasta
pyörän uljasta runkoa kohti.
Tornadon lailla riehuva tuuli heitti paksuja puunrunkoja hänen
tielleen. Verissä päin Rouva Kuulanen heitteli niitä tieltään. Vasemmalle,
oikealle. Vasemmalle, oikealle. Oksat raapivat hänen ihoaan. Veri valui pitkin hänen
käsivarsiaan, tahrasi kynnenaluset ja juovitti posket.
Rockyn taustamusiikki soi ilmojen halki sateen seassa Rouva
Kuulasta kohti taivaita ravistavilla desibeleillä. Rouva Kuulanen juoksi viimeisiä
rappusia ylös polkupyörä harteillaan ja teki perille päästyään muutaman
hauiskäännön ennen kuin pulttasi pyöränsä kaiteeseen kiinni.
Rouva Kuulanen riuhtaisi oven auki. Iso kasa höyryävää lihaa
musta huppu silmillä ja rystyset verillä. Hengitys poukkoili rinnassa, sai
reisilihakset värisemään repeytyneiden trikoiden alla.
Rouva Kuulanen kaatui matolle ja raahautui viimeisillä
voimillaan tiskille.
”Saisinko ohjaajakansion..?” Hän mutisi lohkeilleiden
huuliensa lomasta.
”Tulin tässä lomilta.”
Silloin kun on mentävä, on mentävä. Eikä silloin kysellä eikä kyseenalaisteta.
Rouva Kuulanen on uutta virtaa täynnä - ja onneksi on kesääkin vielä jäljellä .. Sitä eivät pienet kesäsateet hetkauta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti