Syyskauden jälleen startatessa Rouva Kuulasen rooli ohjaajana
korostui jokaisena maanantai-iltana. Iltana, jona hän seisoi monen ihmisen
edessä. Ryhmäliikunnan asiantuntijana. Opasti liikkeissä, tsemppasi ja
kannusti. Karjui, kuiskasi ja johdatti.
Rouva Kuulanen otti ohjaajan roolin sillä hetkellä, kun hän
kurvasi pyörällään Kuntokeskuksen eteen. Siinä hän jo saattoi vaihtaa muutaman
sanan tunneille tulevien asiakkaiden kanssa. Vaikka he eivät hänen Omiaan olisi
olleetkaan. Katsoi silmiin ja hymyili. Piti ovea auki, jutteli mukavia.
Salin poikki kulkiessaan Rouva Kuulanen tervehti monia.
Kaikkia joista näki että sitä halusivat. Tulla tunnistetuiksi. Tulla nähdyiksi.
Hän saattoi käydä laittamassa musiikin soimaan
sisäpyöräilysaliin jo kuulatunnin ajaksi – näin kaikki pyöräilemään tulevat
saivat fiilistä. Hän jätti sen verran valoa että salissa näki. Musiikin sellaiselle
volyymille että kuuli.
Jumppasalissa hän laittoi stereot kohdilleen. Haki kuulan,
laittoi maton. Asiakkaat hän otti vastaan ovella. Tervehti, hymyili. Piti
huolta että oli vartalo asiakkaisiin päin kääntyneenä ja näki jokaisen
sisääntulijan.
Tunnilla hänen haukankatseensa ei jättänyt mitään
huomioimatta. Heti alkulämmittelyn aikana hän huomasi, missä kukin tulisi
tarvitsemaan apua. Hän näki lihaskireydet, kehonhallinnan haasteet. Hän tiesi,
kuka tarvitsisi vaihtoehtoisia liikkeitä ja oli miettinyt ne valmiiksi.
Rouva Kuulanen ohjasi. Rouva Kuulanen korjasi. Rouva Kuulanen
kävi kädestä pitäen vääntämässä, kääntämässä, asettamassa ja neuvomassa. Pieniä
juttuja, muutamalla sanalla. Kielikuvia, metaforia. Hassuja sanoja ja paljon
huumoria.
Perävalot ja stringin narut ja rinnat ja pyllyt ja
ankanpyrstöt. Ei sen tarvinnut olla kuolemanvakavaa. Kunhan se sai ihmiset
ajattelemaan. Missä piti tuntua, mikä teki töitä.
Roikkuiko pää, oliko selkä
suorana. Tuliko voima jaloista ja pysyikö kyynärnivel pehmeänä.
Ihmiset oli otettava vastaan ihmisinä. Arvokkaina, ihanina
yksilöinä, joilla jokaisella oli into liikkua.
Kehonkieli. Katsekontakti. Kehuminen. Motivointi ja
Positiivinen korjaaminen.
Tunnin jälkeen tummahiuksinen tyttö tuli englanniksi
kiittämään Rouva Kuulasta. Tämä oli ensimmäinen kerta ikinä kun hänen
tekniikkaansa oli henkilökohtaisesti tunnilla käyty korjaamassa. Hän tulisi ensi
viikolla uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti