Pyllyrasvaa ja pölypalloja

KÖÖHHKÖHKÖHKÖHHÖH … Rouva Kuulanen yski keuhkojaan pihalle. Nenässä valui jotain itsepäistä ja päätä olisi voinut käyttää moukarina.

Rouva Kuulanen onnitteli itseään. Tunnollinen työntekijä sairasti jälleen kerran vapaapäivänä. Viikonlopun koulutuksessa muutama opiskelija oli ollut kipeänä, Rouva Kuulanen tiesi sen jo silloin. Hän olisi seuraavana jonossa. Alkuviikon ohjaustunnit ja märissä farkuissa vietetty sadepäivä eivät varmaankaan olleet auttaneet asiaa.

Nyt Rouva Kuulasella oli ongelma. Hän siemaisi kahvikupistaan höyryävää mustaa kahvia ja mietti. Lapset hän oli vienyt päiväkotiin – älyllinen ja sosiaalinen kehitys äidin flegmaattiseen apaattisuuteen verrattuna tuntui loistavalta vaihtoehdolta. Lapsilta hän ei käytännön syistä ollut asiaa tiedustellut.

Herra E oli edellisenä iltana jossain Rouva Kuulasen aivastelujen ja yskimisen lomassa ilmoittanut, että häneltä menisi jälleen biisi Syksyn säveleen. Kappaleen esittäjä tulisi perjantaina heille treenaamaan.

Kotiin. Tänne. Treenaamaan. 

Rouva Kuulanen joutui siirtämään päivän treenit toiseen päivään ja taipua chillailemaan. 

Paine Rouva Kuulasen silmien takana nousi muutaman asteen.

Rouva Kuulanen katseli ympärilleen. Valkoisia myttyisiä paperitollukoita kulki vanoina pitkin lattioita. Ne muodostivat polkuja kylpyhuoneesta olohuoneeseen. Olohuoneesta keittiöön.  Alakerrasta yläkertaan ja takaisin. Lasten dvd-levyjä pitkin pöytiä. Mehumukeja pöydillä. Leivänmuruja pöytien alla.

Verhot olivat vinossa, lakanat pitäisi vaihtaa. Puolimärkää pyykkiä roikkui joka paikassa. Kahvakuulia nurkissa. Treenikasseja, lenkkitossuja, juomapullo ja kasa tunnistamattomia cd-levyjä.

Rouva Kuulanen huokaisi ja veti villasukat jalkaansa. Normaalille naiselle tämä saattaisi olla ongelma. Sellainen ongelma, jota pitäisi selvittää heti aamukuudelta. Sellaiselle naiselle, joka piti siivoamisesta. Sellaiselle naiselle, joka silittäisi kaikki perheen pyykit alushousuista lähtien. Jolla olisi kesäverhot ja jouluverhot ja pöytäliinat ja laukkukoukut, tuoreita kukkia maljakossa ja aina korkokengät jalassa.

Rouva Kuulanen sen sijaan odottaisi että Herra E saapuisi kulmille ja pistäisi tämän töihin. Itse hän aikoi lukea kirjaa ja syödä paljon kaikkea mahdollista.

Eihän sitä koskaan tietäisi, jos vaikka kaikella sillä pyllyn päälle kertyneellä rasvalla vaihtaisi uraa ja alkaisi pikajuoksijaksi.

Rouva Kuulanen on jäänyt aivan koukkuut Stephanie Plum -sarjaan. Välillä täytyy tuulettaa päätään rikoksilla, huumorilla ja sokerilla elävän palkkionmetsästäjän miessotkuilla.